Terveys

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus – asiantuntijat vastaavat 5 kysymykseen masennuksen vaikeusasteista

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus ovat masennuksen eri vaikeusasteet. Miksi masennuksen vaikeusasteen määrittely on tarpeen? Kuka luokittelun tekee? Onko lievästä masennuksesta aina helpompi toipua kuin keskivaikeasta tai vaikeasta? Katso asiantuntijoiden vastaukset masennuksen vaikeusastetta koskeviin kysymyksiin.
Teksti: Hilppa Alanko Kuvat: iStock

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus ovat masennuksen kolme vaikeusastetta. Vaikeusasteella kuvataan masennusoireilun laatua ja syvyyttä.

Psykiatrian erikoislääkäri Antti-Jussi Ämmälä ja itäisen alueen vastaava psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala Terveystalosta vastasivat kysymyksiimme masennuksen vaikeusasteista.

1. Miksi masennuksen vaikeusasteen määrittely on tarpeen?

Antti-Jussi Ämmälä: Masennuksen vaikeusaste kertoo, millaisesta hoidosta potilas todennäköisimmin hyötyy. Vaikeusasteen määrittely siis auttaa suunnittelemaan hoitoa.

Kun masennuksen vaikeusaste on tiedossa, lääkäri voi perustella hoitosuosituksiaan kertomalla potilaalle, että on tutkimustietoa siitä, että yleensä tällaisissa tilanteissa tietyt hoitomuodot on todettu tehokkaiksi. Mutta tästä huolimatta hoitopäätökset räätälöidään aina yksilöllisesti. Masennuksen vaikeusasteen lisäksi hoitoon vaikuttaa monta muutakin tekijää, ennen kaikkea potilaan omat toiveet.

Myös työkykyarviossa masennuksen vaikeusaste on suuntaa antava. Lievässä masennuksessa työkyky on useimmiten säilynyt. Keskivaikeassa pitää jo hieman tarkemmin kysyä, että miten potilas töissä oikeasti pärjää. Kun kyseessä on vaikea masennus, yleensä keskustellaan, olisiko esimerkiksi siksi aikaa, että hoidot alkavat vaikuttaa, tarpeen jäädä sairauslomalle.

Aino Kohtala: Jos asiakkaalla on lievä masennus, voidaan alkuun kokeilla niin sanotusti kevyempiä hoitokeinoja, eli asiakas voidaan ohjata esimerkiksi nettiterapian, itseavun, liikunnan ja luontokokemusten pariin.

Mitä vakavampi masennus on, sitä useammin tarvitaan enemmän ammattilaisverkostoa ja tukimuotoja ympärille: psykoterapiaa, kuntoutuspalveluita, sosiaalityötä ja lääkehoitoja. Vakavimpien masennustilojen hoitoon käytetään monesti lääkityksen lisäksi myös muita biologisia hoitoja, kuten sähköhoitoja.

Masennuksen vaikeusasteella on myös vaikutusta siihen, mitä etuuksia, esimerkiksi kuntoutustukea, masennusta sairastava saa.

2. Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus – kuka masennuksen vaikeusasteen määrittää?

AJÄ: Kuka tahansa lääkäri voi tehdä masennusdiagnoosin. Sen tekemistä ei ole rajattu pelkästään erikoislääkäreille. Masennus on työikäisten ihmisten tavallisimpia vaivoja, ja valtaosan masennusdiagnooseista tekevät yleislääkärit ja työterveyslääkärit.

Masennuksen diagnostiset kriteerit

Alla on listattuna 10 masennuksen oiretta, jotka vaikuttavat masennusdiagnoosiin.

  1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa.
  2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää.
  3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
  4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen.
  5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset.
  6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen.
  7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna.
  8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu.
  9. Unihäiriöt.
  10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos.

Lievä masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan vähintään kaksi.
  • Oireita todetaan yhteensä 4–5.

Keskivaikea masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan vähintään kaksi.
  • Oireita todetaan yhteensä 6–7.

Vaikea masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan kaikki.
  • Oireita todetaan yhteensä 8 tai enemmän.

Lähde: Käypä hoito

3. Kuinka helppoa tai vaikeaa masennuksen vaikeusasteen määritteleminen on?

AJÄ: Teoriassa masennuksen vaikeusasteen määrittely on kauhean helppoa: lasketaan oireiden lukumäärä ja katsotaan taulukosta. Mutta käytännössä se on paljon haastavampaa. Masennus on oireyhtymä, ei yksittäinen oire tai vaikkapa seulontakysymyksen pistemäärä. Lääkärin tehtävä ei ole ainoastaan arvioida yksittäistä oiretta, että onko sitä vai ei, vaan tärkeää on nimenomaan nähdä tällainen oireyhtymä eli tiettyjen ilmiöiden samanaikainen esiintyminen ja oireiden vakavuus.

Lisäksi oireiden taustalla voi olla jokin muukin kuin masennus. Masennuksen ydinoireena voi olla esimerkiksi unettomuus, mutta unettomuus voi aiheutua monesta muustakin syystä kuin masennuksesta. Se, että potilas kertoo, ettei nuku öisin, ei siis vielä tarkoita, että kriteeri täyttyy, vaan lääkärin on kysyttävä lisää ja selvitettävä, voiko oire olla seurausta jostain muusta kuin masennuksesta.

Lääkäri tekemässä masennuksen vaikeusasteen määrittelyä potilaalle.

Onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea masennus? Teoriassa määrittely on helppoa, käytännössä haastavampaa.

4. Onko lievästä masennuksesta aina helpompi toipua kuin keskivaikeasta tai vaikeasta?

AK: Keskimäärin menee niin, että mitä lievempää masennusoireilu on, sitä nopeampaa toipuminen on ja sitä suuremmat toipumismahdollisuudet ovat. Aivan aukoton tämä malli ei kuitenkaan ole. Voi siis olla esimerkiksi niitäkin, jotka lähtevät toipumaan vaikeasta masennuksesta todella hyvin ja toipuminen voi olla nopeaa, kun vain oikea hoito löytyy ja ihminen on siihen sitoutunut.

5. Mitä hyötyä tai haittaa masennuksen vaikeusasteen määrittely ja sen tietäminen masentuneelle tuo?

AK: Ajattelen, että ihmisen on tärkeää tietää, mikä häntä vaivaa, millainen hänen terveydentilansa on ja millaisia arvioita siitä on tehty sekä millaisia hoitoja siihen olisi mahdollista saada. Kun omasta tilanteesta ja mahdollisuuksista on tietoinen, voi ottaa toimijuutta ja olla vastuussa omasta tilanteestaan tukiverkostojen avulla.

Haasteena näen kuitenkin sen, että ihminen jää diagnoosinsa tai sen vaikeusasteen vangiksi. Vaikea-asteinen masennus voi jonkun korvaan kuulostaa niin hankalalta, että siitä seuraa ajatus, ettei tästä tule varmaan mitään. Masennukseen itsessäänkin jo liittyy tietynlainen näköalattomuus: masentuneen on vaikea nähdä sitä, että hän voisi voida vielä paremmin.

Toisilla taas voi tulla diagnoosista olo, että vihdoin joku ymmärtää. Voi kokea, että saa vihdoin nimen sille, miltä itsestä tuntuu, ja tiedon siitä, mikä aiheuttaa ennen kenties epämääräiseltä tuntuvan olon. Tällöin asiasta voi tulla hallittavampi. Voi tulla tunne, että nythän voin lähteä toimimaan tämän asian kanssa ja löytämään ratkaisuja. Se voi siis auttaa eteenpäin.

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus hoidetaan usein hieman eri tavoin.

Masennuksen vaikeusasteen määrittely auttaa asiantuntijaa tekemään päätöksiä muun muassa sen suhteen, miten masennusta lähdetään hoitamaan.

Ihmiset suhtautuvat näihin asioihin niin eri tavalla. Yksi, jolla diagnosoidaan lievä masennus, voi kokea helpottavana sen, ettei kyse olekaan jostain niin vakavasta kuin kuvitteli. Tämä ajatus voi auttaa eteenpäin.

Toinen taas voi kokea, että häntä ei ole kuultu ollenkaan, kun puhutaan lievistä oireista, vaikka oireet eivät tunnu lieviltä. Näistäkin tuntemuksista kannattaa sanoa lääkärille, sillä voi olla, että lääkäri on ymmärtänyt jotain väärin ja kun kertoo lääkärille asian oikean laidan, lääkärinkin ajatus diagnoosista voi muuttua.

Lue lisää masennuksesta Kotiliedestä: Mistä masennus johtuu, ja miten se näkyy? Kysyimme terapeutilta, joka toipui itse masennuksesta

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus ovat masennuksen vaikeusasteet. Mutta mitä masennustyypeillä tarkoitetaan? Lue aiheesta Seurasta: Masennus ei olekaan yksi sairaus vaan 12 eri sairautta – ja juuri siksi oireita pitää hoitaa eri tavoin

X