Terveys

Näkökulma: Minulle diagnosoitiin bruksismi ja sain purentakiskon – lopulta keksin keinon, jonka avulla pääsin eroon sekä kiskosta että hampaiden kiristelystä

En halunnut käyttää epämukavaa purentakiskoa ja lopulta keksin keinon päästä siitä eroon. Bruksismi ei ole elämänkohtalo, kirjoittaa Annan toimittaja Tyyne Pennanen.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Istock

Bruksismin hoito vaatii joskus purentakiskon käyttämistä.

En halunnut käyttää epämukavaa purentakiskoa ja lopulta keksin keinon päästä siitä eroon. Bruksismi ei ole elämänkohtalo, kirjoittaa Annan toimittaja Tyyne Pennanen.

Vuosia sitten kärsin jatkuvista pään- ja niska–hartiaseudun säryistä. Ramppasin lääkärissä ja fysioterapiassa ja kiskoin vahvoja särkylääkkeitä. Lopulta sain hammaslääkäriltä diagnoosin: minulla oli bruksismi. Purin hampaitani öisin yhteen kuin raivotautinen pitbullterrieri. Hampaiden kiristely näkyi hammaslääkärini mukaan hampaitteni kulumista.

Bruksismi eli hampaiden narskuttelu tai hampaiden kiristely on erityisesti alle 50-vuotiaiden naisten oire. Sille altistaa muun muassa stressi, runsas tupakointi ja alkoholin tai huumeiden käyttö.

Tunnustan edellä mainituista vain ensimmäisen. Olin ajoittain stressaantunut.

Hampaiden kiristely – näin sitä hoidetaan

Bruksismia voidaan hoitaa purentakiskolla. Hammaslääkäri ottaa hampaista muotin, jonka avulla valmistetaan akryylinen purentakisko. Sitä käytetään öisin, mutta pahimmat narskuttelijat saattavat käyttää niitä myös päiväsaikaan. Hampaiden kiristely, narskuttelu tai yhteen pureminen on tiedostamatonta.

Hammaslääkäri kehotti minua hankkimaan kiskon. Pulitin siitä satoja euroja.

Kysyin hammaslääkäriltä, kauanko joutuisin kärsimään bruksismista. Tuntui oudolta, että hampaiden kiristely olisi vaiva, josta ei voisi päästä eroon.

“No, bruksismi helpottaa ehkä eläkkeellä, kun ei ole enää niin paljon stressiä“, lääkäri arveli.

Kun hän sovitti valmista muottia suuhuni, en välittänyt pätkääkään siitä, että se tuntui epämukavalta. Halusin vain päästä kivusta eroon. Minulla oli vielä parikymmentä vuotta eläkeikään.

Aluksi kisko auttoi. Purin edelleen hampaita yhteen, mutta kisko vaimensi painetta. Säryt ja jumit eivät poistuneet, mutta pahimmat kivut hellittivät. Pääsin eroon särkylääkkeistä.

Pian alkoi kuitenkin uusi vaiva. Purentakisko oli niin iso, että en pystynyt nukkumaan suu kiinni. Aloin herätä parin tunnin välein siihen, että suu oli kuiva ja janotti. Yön aikana purin välillä hampaita yhteen, välillä nukuin monttu auki. Lopputulema: minulla oli vaivana sekä bruksismi että unettomuus.

Hampaiden kiristely aiheuttaa herkästi päänsärkyä.
Bruksismi eli hampaiden kiristely aiheuttaa kipua, kuten ohimosärkyä. Aamuisin leukaperät voivat olla kipeät.

Hampaiden kiristely ei ole kohtalo

Huomasin purevani hampaita yhteen myös päivisin. Tein sitä stressaantuessani, mutta saatoin saada terrierirefleksini myös innostuessani: kun esimerkiksi luin kiinnostavan artikkelin tai kun kadulla kävellessäni ajattelin intensiivisesti jotakin asiaa.

Aloin tietoisesti tarkkailla itseäni pitkin päivää. Joka kerta, kun huomasin purevani hampaitani yhteen, rentoutin leuat. Välillä tietokoneen ääressä istuessani laitoin kynän hampaiden väliin estämään puremista. Mielessäni versoi toivo: ehkä voisin opettaa itseni pois bruksismista.

“Kokeile vaan“, rohkaisi eräs toinen hammaslääkäri, jonka vastaanotolla kävin. “Jos pääset tavasta eroon päivisin, niin ehkä se vaikuttaa alitajuntaasi ja lopetat puremisen öisinkin“, hän sanoi.

Jätin kiskon pois käytettyäni niitä nelisen vuotta. Iltaisin ennen nukkumaan menoa rentoutin suuni ja leukaperäni. Suu oli kiinni, mutta pidin huolen siitä, että puruhampaat eivät koskeneet toisiaan. Leukaperät pysyivät rentoina.

Heräsin usein öisin siihen, että purin hampaitani yhteen. Kerta toisensa perään rentoutin suun ja leuat. Lopulta huomasin, että aamuisin hampaisiin ei enää sattunut eikä päätä särkenyt.

“Hah, hampaiden kiristely ei olekaan elämänkohtalo!“ riemuitsin mielessäni. Olin stressaavassa elämäntilanteessa, ja silti olin onnistunut lopettamaan hampaiden puremisen yhteen.

Kiristely opetti kehon ja mielen yhteyttä

Tietämättäni toteutin psykofyysisen fysioterapian oppia: kun oppii tiedostamaan kehon ja mielen yhtyettä, voi päästä eroon kroonisesta kivusta. Minua auttoi, kun huomasin, miten usein päivän aikana purin hampaitani yhteen, ja ettei hampaiden kiristely liittynyt vain stressiin vaan myös innostumiseen ja keskittymiseen.

– Tuo on mahtava esimerkki siitä, miten tärkeää on itse oivaltaa, että tekee jotakin automaattisesti. Toimintaa voi lähteä muuttamaan vasta, kun on huomannut toimivansa tietyllä tavalla, sanoo psykofyysinen fysioterapeutti Tanja Balk.

Bruksismi opetti minulle, miten vahva yhteys keholla ja mielellä on. Vaikka yhä edelleen puren hampaita välillä yhteen, olen oppinut hallitsemaan huonoa tapaani, joka aikaisemmin oli tiedostamaton. Olen ollut ilman purentakiskoa nyt puoli vuotta.

X