Terveys

Sari Westerlundin, 55, uupumus ei johtunutkaan huonosta yleiskunnosta: ”Sydänkohtaus antoi varoitusmerkkejä kuukausien ajan”

Sari Westerlund luuli pitkään olevansa selkäkipujen takia uupunut ja huonossa kunnossa. Lopulta lääkärissä otetut kokeet paljastivat totuuden: sydänkohtaus oli oireillut jo kuukausien ajan.

Teksti:
Maria Lieto
Kuvat:
Sampo Korhonen

Ennen sydänkohtausta Sari Westerlund laittoi usein arjessa muut etusijalle. Nykyään hän haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Sari Westerlund luuli pitkään olevansa selkäkipujen takia uupunut ja huonossa kunnossa. Lopulta lääkärissä otetut kokeet paljastivat totuuden: sydänkohtaus oli oireillut jo kuukausien ajan.

”Moni luulee, että sydänkohtaus iskee aina yllättäen. Minulla sen oireet kuitenkin voimistuivat hiljalleen kuukausien ajan. Kun yläselkäni kipeytyi lokakuussa 2016, syyksi epäiltiin liikkumattomuutta, ylipainoa ja aiemmin todettua selkäsairautta. Vähitellen kipu tuntui leviävän koko ylävartalooni ja teki olostani todella ahdistavan. Kun kipua oli kestänyt muutaman viikon, aloin tuntea itseni niin uupuneeksi, että jouduin ottamaan töistä sairauslomaa. Ajattelin uupumuksen johtuvan selkäkivustani ja huonosta yleiskunnostani.

Lue myös: Sydänkohtaus varoittaa yleensä itsestään, mutta oireita ei aina oteta vakavasti – naisilla riski kasvaa vaihdevuosien jälkeen

Lopulta tuttu työterveyslääkäri lähetti minut huonontuneen vointini vuoksi verikokeisiin ja sydänfilmiin. Tutkimustulos oli pysäyttävä: sydämessäni oli jotain vikaa. Olin järkyttynyt ja peloissani. Minut ohjattiin sisätautien osastolle, missä sydämelleni tehtiin jatkotutkimuksia parin päivän ajan. Tutkimuksissa selvisi, että kaikissa kolmessa sepelvaltimossani oli ahtaumat ja yhden sepelvaltimon tukos oli aiheuttanut sydäninfarktin. Oloni oli epätodellinen, mutta palaset alkoivat loksahdella kohdalleen: tukoksen aiheuttama kipu oli säteillyt koko ylävartalooni. Kipu aiheutti unettomuutta, ja sydämen alentunut pumppauskyky johti uupumukseen. Minut siirrettiin Meilahden sairaalaan pallolaajennukseen, ja yksi ahtaumista saatiin avattua. Kaksi muuta ahtaumaa jouduttiin avaamaan pari vuotta myöhemmin uuden toimenpiteen avulla.”

Kuntoutuminen ei lähtenyt käyntiin

”Kotiin päästyäni todellisuus iski vasten kasvoja. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaista rasitusta sydämeni kestäisi. Kehoni oli pettänyt minut, minkä seurauksena tarkkailin pulssiani ja muita elintoimintojani jatkuvasti. En uskaltanut jäädä yksin kotiin tai lähteä ulkoiluttamaan koiraa ilman puolisoani. Pelkäsin, että tuupertuisin jonnekin, eikä kukaan löytäisi minua ajoissa. Olisin halunnut tehdä edes pieniä kotiaskareita itse, mutta ajattelin, että fyysinen rasitus voisi johtaa sydäninfarktin uusimiseen.

Koska en luottanut kehooni, ei kuntoutumiseni lähtenyt kunnolla käyntiin. Kun olin ollut tilanteeni takia kuusi kuukautta poissa töistä, päätin, että asioihin on tultava muutos. Palkkasin personal trainerin, jonka kanssa aloimme kohottaa fyysistä kuntoani askel kerrallaan. Kävelyt koiran kanssa muuttuivat ensin kymmenen, sitten viidentoista minuutin pituisiksi. Kului kuitenkin melkein vuosi, ennen kuin aloin vapautua jatkuvasta epäluulosta kehoani kohtaan. Uskalsin lähteä lenkkeilemään, marjastamaan, sienestämään ja nauttimaan luonnosta.”

Sari Westerlund
Sydäninfarktin jälkeen Sari Westerlundin kuntoutuminen ei aluksi lähtenyt käyntiin, sillä hän ei luottanut kehoonsa.

Sepelvaltimotautidiagnoosi johti elämänmuutokseen

”Sydäninfarktin taustalta löytynyt sepelvaltimotauti on muuttanut elämääni pysyvästi. Päivittäisen lääkityksen lisäksi terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat sydänsairaalle elinehto. En aiemmin erityisemmin urheillut, mutta nykyään haluan päästä ryhmäliikuntatunnille tai kuntosalille ainakin kolme tai neljä kertaa viikossa. Lisäksi huolehdin siitä, että olen aktiivinen arjessa. Vuosikymmeniä jatkunut tupakointi loppui kerrasta sepelvaltimotautidiagnoosin jälkeen. Runsas punaisen lihan syönti on väistynyt kasvispainotteisen ruokavalion tieltä. Painoa haluaisin pudottaa vielä vähän lisää.

”Suvussani on sydänsairaita, mutta jostain syystä en silti pelännyt sairastuvani itse.”

Vointini on nyt parempi kuin koskaan. Saan hirveästi asioita aikaiseksi, koska sairastuminen muistutti, ettei huomisesta tiedä. Puolisoni jaksaa ihmetellä, miten puuhakas minusta on tullut. Olen hurahtanut liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin. Myös ne antavat minulle energiaa ja jaksamista arjessa. Lisäksi toipumisessa ovat auttaneet vertaistukihenkilö ja työterveyshuollon kautta löytyneen psykologin keskusteluapu. Mietin usein sairastuneita, joilla ei ole resursseja hankkia tukea kuntoutumiseen. Kuka heitä auttaa?

Suvussani on sydänsairaita, mutta jostain syystä en silti pelännyt sairastuvani itse. Eihän kukaan halua uskoa sellaisen sattuvan omalle kohdalleen. Jälkiviisaana toivon, että olisin alkanut huolehtia hyvinvoinnistani jo paljon aiemmin. Tiedän, että liikkumattomuus, tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio ainakin aikaistivat sairastumistani.

Ennen sydäninfarktia laitoin arjessa usein muut etusijalle ja panostin omaan hyvinvointiini, jos aikaa jäi. Nyt tiedostan, että omasta terveydestäni huolehtiminen on hyvän elämän edellytys ja asia, jota kukaan muu ei voi tehdä puolestani.”

X