Virva Leimuvirta
Virva Leimuvirralle ei tullut mieleenkään, että yöllinen ahdistus voisi olla merkki sydäninfarktista.
Terveys

Virva Leimuvirta, 51, ei aavistanut yöllistä ahdistusta sydänkohtaukseksi – seuraavana iltana vointi romahti: ”Ajattelin olevani elämäni kunnossa”

Virva Leimuvirta, 51, oli pudottanut painoa ja lopettanut tupakoinnin vuosia sitten. Kun hän yöllä heräsi ahdistavaan tunteeseen, sydänkohtaus ei käynyt mielessäkään. Yllättävä sydäninfarkti muutti Virvan suhtautumista omaan kehoonsa.
Teksti: Maria Lieto Kuvat: Sampo Korhonen

”Keväällä 2019 ajattelin olevani elämäni kunnossa. Treenasin kuntosalilla useita kertoja viikossa ja noudatin vähähiilihydraattista ruokavaliota. Olin pudottanut 35 kiloa painoa sen jälkeen, kun minulla oli viisi vuotta aiemmin diagnosoitu kakkostyypin diabetes. Tupakoinnin olin lopettanut jo 20 vuotta aiemmin.

Eräänä huhtikuisena yönä kuitenkin heräilin jatkuvasti ahdistavaan tunteeseen. Koska elämässäni oli menossa stressaava ajanjakso, ajattelin oloni johtuvan henkisestä kuormituksesta. Aamulla menin normaalisti töihin ja laitoin voimattomuuteni huonosti nukutun yön piikkiin.

Töiden jälkeen minua alkoi närästää ja leukaperät tuntuivat jäykiltä. Jaksoin lähteä vielä illalla asioille, mutta kun kotimatkalla juoksin bussiin, vointini romahti. Minua oksetti ja koko kehoni tärisi niin, että sain tuskin nostettua käteni matkakortinlukijan korkeudelle.

Koska bussimatkan varrella oli sairaala, päätin hakeutua päivystykseen selvittämään, mistä on kyse. Vastaanottotiskillä haukoin jo henkeä ja puhuminen oli vaikeaa. Minut ohjattiin nopeasti sydänfilmiin ja verikokeisiin. Pian paikalle kiirehti lääkäri, joka katsoi minua silmiin ja sanoi: ’Sinulla on sydäninfarkti’. Olin varma, että hänellä oli mennyt potilastiedot sekaisin, mutta seuraavaksi minua jo kuljetettiin sairaalasängyssä pallolaajennukseen.

Toimenpiteen jälkeen sain kuulla, että yksi sepelvaltimoistani oli tukkeutunut. Pallolaajennuksen avulla tukos oli saatu avattua ja veri pääsi taas kuljettamaan riittävän määrän happea sydänlihakseeni. Minulle kerrottiin, että sairastin sepelvaltimotautia, jonka ensimmäinen oire oli sydäninfarkti.”

Kakkostyypin diabetes ja kohonnut verenpaine vaikuttivat

”Sydäninfarkti ja sepelvaltimotautidiagnoosi olivat minulle sokki. Kardiologin mukaan sairastumiseeni vaikuttivat todennäköisesti kakkostyypin diabetes ja kohonnut verenpaine. Lisäksi hän muistutti minua siitä, että pitkittynyt stressi on terveysuhka, joka kasvattaa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tuntui merkitykselliseltä, ettei kardiologi väheksynyt psyykkisen kuormituksen ja sairastumiseni yhteyttä. Sain vasta vähän aikaa sitten kuulla, että isäni, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä, oli kuollut aiemmin sydäninfarktiin kärsittyään pitkään sydänongelmista.

Sairaalasta kotiin päästyäni ymmärsin, kuinka heikkoon kuntoon sairauskohtaus oli minut saanut. Asun yksin, ja pienikin ponnistelu tuntui olevan sydämelleni liikaa. Käteni olivat niin heikot, etten jaksanut nostaa lakanaa pyykkitelineeseen. Fyysinen voimattomuus oli kokonaisvaltaista, ja ensimmäisten viikkojen aikana istuin lähinnä sohvalla nitrosuihke ja puhelin käsissäni. Ajatukset päässäni alkoivat kiertää kehää: tuleeko koko loppuelämäni olemaan tällaista?

Kesä vaihtui syksyyn, mutta fyysinen ja henkinen vointini pysyivät heikkoina. Sairauslomaani jouduttiin pidentämään, koska uuvuin edelleen pienestäkin rasituksesta. Ymmärsin, että pelko uudesta sydäninfarktista oli ottanut minusta vallan. Otin yhteyttä psykiatriseen sairaanhoitajaan, jonka kanssa aloimme purkaa sairastumisen aiheuttamaa traumaa. Vähitellen uskaltauduin takaisin punttisalille, jossa tosin jouduin aluksi treenaamaan ilman vastuksia.”

Virva Leimuvirta karkottaa ajatukset sydänkohtauksen uusimisesta lähtemällä lenkille.

Virva Leimuvirta karkottaa ajatukset sydänkohtauksen uusimisesta lähtemällä lenkille.

”Nykyään kuuntelen kehoni viestejä tarkemmin”

”Toisinaan pelko kohtauksen uusimisesta palaa edelleen mieleeni, mutta nykyään katkaisen ikävien ajatusten ketjun lähtemällä lenkille. Ajattelen, että jos juoksuaskel tuntuu kevyeltä, en todennäköisesti kärsi sydäninfarktista.

Nykyään kuuntelen kehoni viestejä herkemmin. En pakota itseäni salille väsyneenä ja herkuttelen välillä ilman huonoa omaatuntoa. Laihdutusprojektin myötä treenaamisesta ja kaloreiden laskemisesta oli tullut liian hallitseva osa arkeani. Jatkuva painonpudotus kuormitti minua, eikä elämässäni ollut juuri lainkaan tilaa nautiskelulle.

Viime aikoina olen pohtinut stressin vaikutusta terveyteen. Osallistuin mindfulness-verkkokurssille, jolla opastettiin tietoisen läsnäolon taitoa esimerkiksi hengitysharjoitusten avulla. Olen oppinut nauttimaan arjen pienistä hetkistä. Saatan nykyään katsella ulos ikkunasta miettien, miten hyvältä kahvi maistuu ja kuinka hyvin kaikki on juuri nyt.”

X