22 % Annan kyselyyn vastanneista tuntee itsensä usein yksinäiseksi. 
22 % Annan kyselyyn vastanneista tuntee itsensä usein yksinäiseksi. 
Hyvinvointi

Yksinäisyydestä puhutaan yhä enemmän, mutta ei vieläkään tarpeeksi vakavasti: ”Yksinäiselle sanotaan kovin helposti, että ota itseäsi niskasta kiinni”

Noin viidennes suomalaisista kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä. Pitkittyessään yksinäisyys aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi kalliin laskun yhteiskunnalle. Tutkija Niina Junttilan mukaan ulkopuolisuuden tunnetta vähennetään parhaiten yksinkertaisin keinoin: puhumalla ja puuttumalla.
Teksti: Minna Juti Kuvat: OM-arkisto, iStock

Ensin on syytä erottaa käsitteet toisistaan. Yksin oleminen voi olla ihmisen oma valinta ja parhaimmillaan ihanaa. Kun yksin­olo jatkuu liian pitkään tai aiheut­taa ahdistusta ja pahaa oloa, se muuttuu yksinäisyydeksi.

– Yksinäisyys on kuin nälkä. Se tekee sairaaksi, jos siitä ei pääse eroon, sanoo aihetta tutkinut kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta.

Hänen mukaansa ihmisten kyky sietää yksin olemista vaihtelee.

– Moni introvertti viihtyy hyvin yksin. Ekstrovertille yksin­olo muuttuu nopeammin ahdistavaksi.

Yksinäisyys voi olla sekä sosiaalista että emotionaalista.

– Sosiaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen ei kohtaa ketään, hänellä ei ole halutessaan puhekumppania. Emotionaalinen yksinäisyys on sitä, että vaikka ympärillä on toisia ihmisiä, joukossa ei ole ketään, johon voisi luottaa ja tukeutua. Siksi moni tuntee itsensä yksinäiseksi työpaikalla, koulussa tai vaikka parisuhteessa.

”30 % yksinäisistä tuntee itsensä näkymättömäksi.”

Lue myös: Rosa Meriläisen kolumni: Yksinäisyys on häpeä, jota piilotellaan viimeiseen saakka

Yksinäisyys on terveysriski

Kun yksinäisyys on satunnaista, se ei vielä vahingoita ketään. Pitkittyessään yksinäisyys on terveysriski ja voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monin tavoin.

– Yksinäisillä on esimerkiksi lähes 11-kertainen riski sairastua masennukseen verrattuna yksinäisyyttä harvoin tai ei koskaan kokeviin. Yksinäisyys viisinkertaistaa paniikkihäiriöiden riskin ja moninkertaistaa pakko-oireiden, ahdistuneisuuden ja psykoosihäiriöiden riskiä, Niina Junttila kertoo.

”Yksinäisyyttä kokevista 67 % sanoo olevansa melko onnellinen, 8 % tuntee itsensä onnettomaksi.”

Yksinäisyys johtaa myös erilaisiin fyysisiin oireisiin ja sairastumista enteileviin fysiologisiin muutoksiin.

– Osa niistä syntyy yksinäisyyden aiheuttamista toimintakyvyn ja elintapojen muutoksista. Esimerkiksi alkoholismi tai ylensyönti voivat olla yksinäisyyden kompensoimista. Yksinäisyyden tuoma aloitekyvyttömyys ja masennus taas saavat ihmisen jäämään paikoilleen, jolloin terveyttä edistävä liikunta jää pois.

Yksinäisyyden synnyttämä stressi saattaa nostaa myös elimistön kortisolitasoa, mistä seuraa usein unettomuutta. Stressihormonit supistavat verisuonia, mikä altistaa sydän- ja verisuonitaudeille. Yksinäisyyden on myös todettu heikentävän kehon immuunipuolustusta. Monissa eri tutkimuksissa on havaittu, että tahaton yksinäisyys saattaa vastata vaikutuksiltaan jopa 15 tupakan polttamista päivittäin.

”34 % yksinäisistä kaipaa eniten kaveria harrastuksiin, 31 % kaipaa rakkautta ja hellyyttä, 10 % toivoisi voivansa jakaa talouden kustannukset.”

Yksinäisyyspiikit osuvat nuoruuteen ja vanhuuteen

Suomalaiset ovat yksinäistä kansaa. Tutkimusten mukaan noin 20 % suomalaisista kokee jossakin elämänsä vaiheessa yksinäisyyttä. Noin 10 % kokee pitkäaikaista yksinäisyyttä.

– Luvut ovat ajalta ennen covid-19-pandemiaa, Junttila muistuttaa.

Yksinäisyyden tilastohuiput ovat nuoruudessa ja vanhuudessa. Vanhusten yksinäisyyden torjuminen on yhteiskunnassa iso haaste, mutta Junttilan mukaan yksinäisyyttä ennaltaehkäistään tehokkaasti vaikuttamalla siihen, että lapsilla ja nuorilla menee hyvin.

– Yksinäisestä, kiusatusta ja syrjäytymisuhan alla kasvavasta lapsesta varttuu helposti yksin jäävä aikuinen, sillä lapsuus ja nuoruus ovat identiteetin rakentumisen aikaa, hän sanoo.

”33 % itsensä yksinäiseksi kokevista on tuntenut yksinäisyyttä lapsuudestaan asti.”

– Resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisistä rakentuu vahvasti lapsuudessa ja nuoruudessa. Jos lapsi kokee, ettei hän ole hyväksytty tai hän joutuu kestämään yksin pahoja asioita, hän traumatisoituu ja ajautuu erilleen muista. Alttius tulla kiusatuksi kasvaa.

Kiusaaminen ja yksinäisyys kulkevat Junttilan kokemuksen mukaan käsi kädessä.

– Siksi varhaiskasvatuksen kehittämisohjelmissa on viime aikoina nostettu yksinäisyyden torjuminen kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemisen rinnalle. Myös uusimmissa hallitusohjelmissa on erikseen mainittu yksinäisyyden torjuminen.

Kyse ei ole pelkästä sanahelinästä vaan Suomessa satsataan tällä hetkellä varhaiskasvatukseen ja sen kehittämiseen enemmän kuin vuosikymmeniin.

– Lapsilla on taas subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, ja kaksivuotinen esiopetus on kokeilussa. Nuorten syrjäytymistä pyritään ehkäisemään muun muassa 18 ikävuoteen nostetulla oppivelvollisuusiällä.

Koronapandemian ansiosta yksinäisyys kehdataan myöntää

Koronapandemia on paitsi lisännyt yksinäisyyttä myös myllännyt käsityksiäm­me siitä. Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka on uskaltanut jopa kuittailla, että nyt tavallisilla ihmisillä on oiva tilaisuus tutustua keskivaikean­ masennuksen oireisiin, kun eristäytymisen tuoma yksinäisyys kuormittaa yhä useampaa. Virallisia tilastoja ei vielä ole, mutta mielenterveystyötä tekevät arvioivat, että jopa kolmannes väestöstä kokee nyt yksinäisyyttä. Monen kohdalla hätä on suuri.

”25 % yksinäisistä ei halua kertoa yksinäisyydestään muille.”

Niina Junttila uskoo, että toisin kuin aiemmin, nyt yksinäisyys kehdataan myöntää. Kun yksinäisyyteen on yhteinen syy, se ei hävetä niin kuin perinteinen sosiaalinen yksinäisyys, josta moni syyttää normaalioloissa itseään. Junttilalla on kuitenkin uusi huoli:

– Moni ajattelee, että sitten kun rajoitukset poistuvat, poistuu yksinäisyyskin. Reilu vuosi on kuitenkin pitkä aika. Sen aikana ehtii tapahtua paljon pahaa, jota ei niin vain korjata. Alkoholin liikakäyttö, sohvalle makaamaan jääminen, perhesuhteiden kiristyminen, kotiväkivalta, etätyön ja -opiskelun kuormittavuus sekä eristyksen synnyttämä katkeruus ja epäluulo toisia ihmisiä kohtaan ovat asioita, joita pandemian jälkeen saatetaan joutua hoitamaan, hän sanoo.

”Yksinäiselle sanotaan kovin helposti, että ota itseäsi niskasta kiinni”

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila.

Yksinäisyyttä vähennetään parhaiten, kun siitä puhutaan avoimesti yhteiskunnassa, uskoo kasvatuspsykologian professori Niina Junttila.

Vaikka tiedetään, että yksinäisyys aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja kalliin laskun yhteiskunnalle, välillä tuntuu kuin sitä ei pidettäisi ihan oikeana ongelmana. Miksi yksinäisyyttä vähätellään?

– Yksinäisyys ei ole sairaus. Lääkärit eivät diagnosoi sitä, Niina Junttila sanoo.

Häntä harmittaa, että yksinäiselle sanotaan yhä kovin helposti, että ota itseäsi niskasta kiinni.

– Se on melkein sama kuin jos jalkansa katkaissutta kehotettaisiin kävelemään. Yksinäisille hoitoa määrätään vasta, kun yksinäisyys on jo aiheuttanut sairauden, kuten masennuksen.

Junttila huomauttaa, että yksinäisyyden tutkiminen vaatii monen eri tieteenalan yhdistämistä; psykologian, kasvatustieteen, sosiologian, lääketieteen…

– On hyvä, että yksinäisyyttä tarkastellaan eri suunnista, mutta toivottavaa olisi, ettei sen hoitaminen jäisi asiaksi, joka ei ole täysin kenenkään vastuulla.

Näin voimme yhdessä vähentää yksinäisyyttä

Yksinäisyyttä vähennetään parhaiten, kun siitä puhutaan avoimesti yhteiskunnassa, uskoo Junttila. Hän mainitsee sanaparin sosioekologinen interventio. Se tarkoittaa asiaan puuttumista. Yksinäisyydestä puhuminen poistaa siihen liittyvää häpeää­ ja herättää huomaamaan toisen hädän. Selviytymisessä auttaa myös se, että yksinäinen tunnustaa oman tilansa.

Junttila peräänkuuluttaa asennemuutosta ja rohkeutta.

– Mennään juttelemaan ihmisille, joiden näemme olevan yksin. Se olisi arvostettavaa.

Junttila oli mukana perustamassa Lähde-liikettä, joka käy ”yhtenä rintamana yksinäisyyttä vastaan”. Liike toimii talkoohengessä ja on julistanut joka kuukauden 10. päivän Lähde-päiväksi, jolloin juhlitaan ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä erilaisin teoin.

– Yhtenä tärkeänä tavoitteena on muuttaa suhtautumistamme toisiimme. Parannetaan kohtaamisia. Kun joku tulee vastaan, opetellaan katsomaan häneen sen sijaan, että katsomme alas katukiviin. Huomataan toisemme ja tervehditään, vaikka emme aina tuntisikaan.

Yhteisöllisyys ja yksinäisyyden torjunta on otettava huomioon myös silloin, kun tehdään isoja yhteiskunnallisia päätöksiä ja suunnitellaan kuntia ja kaupunkeja.

– Kun tehdään esimerkiksi uusia asuinalueita, niille pitäisi nopeasti rakentaa lapsille leikkipaikkoja. Ne tuovat yhteen lasten vanhemmat, ja lapset pääsevät tutustumaan toisiinsa. Tärkeää on myös julkisen liikenteen kehittäminen, jotta ihmiset pääsevät helposti kohtaamaan toisiaan.

Lue myös: Tunnetko olosi yksinäiseksi? Lue nämä psykologin sanat, jotka tuovat lohtua ja ymmärrystä poikkeukselliseen tilanteeseen

Hae apua yksinäisyyteen: Helsinki Missio, Punainen Risti, Kirkon keskusteluapu, Suomen Mielenterveys ry 

Prosenttilukujen lähde: Annan lukijapaneelikysely, johon vastasi 434 lukijaa.

X