Julkkikset

Anneli Jäätteenmäkeä jännitti katsoa teatteriesitystä, jossa oli Anneli Jäätteenmäki – ”En ole koko ajan menneitä ajatellut”

Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki, 68, tietää, miltä tuntuu pudota korkealta. Silti hän ei vaihtaisi uraansa politiikassa yksitoikkoisempaan työhön.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Sampo Korhonen, Anneli Jäätteenmäen kotialbumi

– Onneksi ulkopolitiikasta voi nykyään keskustella ilman, että viestinviejä ammutaan, Anneli Jäätteenmäki sanoo.

Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki, 68, tietää, miltä tuntuu pudota korkealta. Silti hän ei vaihtaisi uraansa politiikassa yksitoikkoisempaan työhön.

Lapualla paistaa aurinko helmikuisena päivänä 2023, kun Anneli Jäätteenmäki seisoo asemalaiturilla junaa vastassa. Hoikka hahmo piirtyy tummana valoa vasten, kun vilkuttelemme toisillemme.

– Täällä ollaan, tännepäin.

Lähdemme astelemaan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun punatiilirakennusten suuntaan. Anneli on liikkeellä jalkaisin, sillä niin kuin hän heti sanoo, Lapuan keskustassa kaikki on kävelymatkan päässä. Auton käyttö olisi aivan turhaa.

Ohi kulkiessamme Anneli esittelee taiteilija Teemu Mäen keltaisen kotitalon ja houkuttelee minut Lapuan Kankurien myymälään ihastelemaan kodintekstiilejä.

Juttelemme vilkkaasti. Anneli on puhelias ja eläväinen, jopa tyttömäinen ikäisekseen. Hiekoitussoran rahistessa jalkojemme alla vertailemme naureskellen trendikkäitä paksupohjaisia talvikenkiämme.

Päädymme kahville. Anneli kertoo tuoreesta teatterikokemuksesta. Hän on juuri nähnyt Tampereen Työväen Teatterissa nuoren Linda Wallgrenin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Jeanne d’Arcin housut. Yksi roolihahmoista on ”Anneli Jäätteenmäki”, ja näytelmän teemana outous, joka usein liitetään naisiin erilaisissa tilanteissa.

– Olin ensimmäinen nainen pääministerinä, olin outo, Anneli sanoo ja kehuu näytelmää. Häntä jännitti mennä sitä katsomaan, mutta hän on tyytyväinen, että meni.

On selvä, että Annelilla olisi paljon sanottavaa menneistä vuosista, naiseudesta politiikassa ja sukupuolten tasa-arvosta. Häneltä onkin odotettu omia muistelmia koko 20 vuotta, mutta miksi hän ei ole niitä kirjoittanut?

Syy löytyy uudesta elämäkertakirjasta Anneli Jäätteenmäki – Taipumaton, jonka on kirjoittanut toimittaja ja tietokirjailija Lauri Kontro. Kansilehdelle on painettu Annelin kirjoittamat sanat: ”Olin ajatellut kirjoittaa kirjani itse, mutta uinuvien muistojen, itse syvälle koteloimieni tapahtumien ajattelu ei ole ollut helppoa. Arkistojen kaivelu sai näkemään painajaisia.”

Menneisyyden tapahtumat ovat siis ottaneet lujille. Mutta millaista on ollut elää kipeiden, koteloituneiden muistojen kanssa?

Vuosi 2003: Tunteita kuin antiikin tragediassa

Nuori polvi tuskin enää edes muistaa vuoden 2003 eduskuntavaalien tapahtumia, joissa pääroolin veti lapualainen juristi, keskustan puoluejohtajaksi juuri silloin noussut Anneli Jäätteenmäki.

Keskusta voitti vaalit, ja Annelista tuli pääministeri. SDP:n Paavo Lipponen joutui väistymään maan ensimmäisen naispääministerin tieltä.

Pian eduskunnassa nousi kuitenkin kohu, sillä Jäätteenmäen väitettiin valehdelleen siitä, miten hän vaalien alla oli saanut salaisia asiapapereita ja muistioita, joiden sisällön hän toi vaalikeskusteluun. Väite valehtelusta johti epäluottamukseen ja SDP:n vaatimukseen, että pääministeri oli vaihdettava. Tapahtumaketju tunnetaan Irak-vuotona, sillä asiapaperit koskivat keskusteluja, jotka Paavo Lipponen pääministerinä oli käynyt Yhdysvalloissa ennen maan hyökkäystä Irakiin.

Niinpä ilmassa oli tunteita kuin antiikin tragediassa, kun Anneli Jäätteenmäki kesäkuun 18. päivänä vuonna 2003 seisoi presidentti Tarja Halosen edessä presidentin kesäasunnon pihalla Naantalin Kultarannassa. Vain 69 päivää valtaa pitänyt pääministeri joutui ojentamaan presidentille eroilmoituksensa. Tilaisuudesta otetut valokuvat näyttävät dramaattisen tunnelman: Presidentin ilme on hyytynyt. Anneli Jäätteenmäki yrittää puristaa vähän hymyä, mutta siitä ei tule mitään. Hän näyttää väsyneeltä ja jyrätyltä.

Myöhemmin tapahtumia seurasi vielä harvinaislaatuinen oikeudenkäynti. Annelia syytettiin yllytyksestä ja avunannosta virkasalaisuuden rikkomiseen. Oikeus vapautti hänet syytteistä. Anneli jatkoi työtään kansanedustajana, kunnes hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kesällä 2004 maan ääniharavana. Toiseksi eniten ääniä sai Alexander Stubb.

Perhekuva 1950-luvulta. Kuopus Anneli vanhempien sisarusten Sepon ja Sinikan kanssa.

”En halua esittää sellaista, että olisin ollut onneton”

– Otatko tämän, Anneli kysyy ja ojentaa hopeanvärisen jäätelötuutin. Kun en ota, hän repii sen auki ja haukkaa jäätelöstä.

– Kun olen elänyt elämääni, en ole koko ajan menneitä ajatellut.

– En halua esittää sellaista, että olisin ollut onneton. Kaikilla on elämässään ilon päiviä ja sitten on huonoja. Panen päällimmäiseksi aina paremmat, ja jos minun pitäisi näyttää punaista tai vihreää korttia elämälleni, ei olisi epäilystäkään, etteikö se olisi vihreä.

Anneli oli kansanedustajana 17 vuotta ja sen jälkeen 15 vuotta Euroopan parlamentissa.

– Vuodet politiikassa eivät ole minulle vain yksi Irak-tapaus, vaan useimmat päivät ovat olleet tosi mukavia. En ole ollut politiikassa vastoin tahtoani enkä voi sanoa, että valitsisin nyt toisin kuin lähtiessäni ensimmäisen kerran eduskuntavaaleihin 1987. Mieluummin otan jokaisen näinä vuosina kokemani päivän ennemmin kuin olisin tehnyt jotakin yksitoikkoista työtä jossakin muualla.

Se häntä harmittaa, että vuosien mittaan politiikkaa ovat yhä enenevästi alkaneet hallita kuohut toistensa perään. Poliitikkojen hyvistä päätöksistä ja onnistumisista keskustellaan Annelin mielestä vain vähän verrattuna siihen, miten myrskyn silmään joutuneita ihmisiä pyöritetään.

– Omasta 32 vuoden kaudestani politiikassa nousee jatkuvasti esiin parin kuukauden tapahtumat, ja koko elämä leimataan niiden mukaan. En toivoisi sitä kenellekään. Kuohuissa kärsii myös politiikan maine.

Tunteista puhuminen ei ole helppoa

Entä ne painajaiset?

Anneli myöntää, että hän oli todella ajatellut kirjoittaa kirjansa vielä joskus itse.

– Olen muutaman katkelman elämästäni kirjoittanut, mutta sitten huomannut, että en halua niitä muistella. Niin kuin siinä kirjassa sanon, arkistojen kaivaminen sai näkemään painajaisia.

Unet hän sanoo unohtaneensa, eikä tunteista puhuminen ole hänelle helppoa.

– En ole sellainen ihminen, joka haluaa niistä kovasti kertoa.

Uudessa elämäkerrassakaan ei tunteilla juhlita.

– Kyllä niistä keskusteltiin. Varmasti niistä olisi kirjassa enemmän, jos olisin halunnut. Miksi riepottelisin niitä nyt enää vuosien jälkeen? Anneli kysyy.

Koteloituneiden tunteiden sanotaan vievän paljon energiaa. Mikä on ollut hänen voimanlähteensä?

– Kaikenlaista olen kokenut, mutta avioliitto on kestänyt, ystävät ovat pysyneet ja terveys on tällä hetkellä hyvä.

Anneli avioitui 39-vuotiaana Jorma Mellerin kanssa, joka työskenteli politiikan toimittajana ja uutispäällikkönä Ylellä. Melleri oli eronnut, ja hänellä oli kaksostytöt. Tyttöjen äiti työskenteli Ulkoministeriössä, ja lapset viettivät paljon aikaa ulkomailla, kunnes toinen jäi lukioon Suomeen. Hän asui Annelin ja Jorman kanssa.

– Nyt tytöt ovat jo aikuisia, ja molemmat työskentelevät matkailualalla Suomessa.

Vuonna 2006 Annelilla diagnosoitiin varhaisessa vaiheessa rintasyöpä. Kasvain leikattiin, hän sai sädehoitoa, ja viiden vuoden kontrollikäyntien jälkeen hänet todettiin terveeksi.

– Se oli muistutus siitä, että elämä on kaikkein suurin asia. Vakavan sairauden rinnalla muut murheet kalpenevat ja asiat pannaan mittasuhteisiin.

Ystävien tuen Anneli mainitsee monta kertaa. Hän kertoo juhannuksesta 2003, kun hän pääministerin paikalta erottuaan ensimmäisen kerran tuli kotiin Lapualle miehensä kanssa.

– Kotona olivat ystävät vastassa. Yhdellä heistä oli meidän avain. He olivat ostaneet ja valmistaneet ruokaa. En ollut odottanut mitään sellaista. Se oli ihana vastaanotto, ja muistan sen läpi elämäni.

Ystäviensä kanssa Anneli on tuntenut voivansa puhua kokemuksistaan. Ammattiauttajan apua hän ei ole halunnut.

– Tietysti toivon, että ystävät eivät ole kokeneet joutuneensa terapeuteiksi.

Pääministeriyden menettämisestä aiheutuneen tuskan Anneli sanoo johtuneen ennen kaikkea siitä, että hän oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen ja hän epäonnistui.

– Naiset olivat asettaneet minuun suuria toiveita, ja odotin paljon itseltäni. Se loi kovat paineet. Ilo on suurin silloin, kun sen voi jakaa muiden kanssa, mutta myös suru on raskaampaa, jos sitä aiheuttaa muille. Tiesin aiheuttaneeni monelle ison pettymyksen.

Kysymyksiin, jalostaako kärsimys tai mitä hän on kipeimmästä vastoinkäymisestään oppinut, Anneli vastaa ykskantaan.

– Mieluummin olisin ollut sitä oppia vailla, mutta oli tärkeää, että Suomen toiminnasta keskusteltiin. Irak oli silloin suuri kansainvälinen huolenaihe.

Vanhemmat naiset mukaan politiikkaan

Anneli jäi eläkkeelle kesällä 2019, kun hän ei enää asettunut ehdolle europarlamenttiin. Ajatus omasta ajasta, jonka voisi käyttää esimerkiksi rakkaaseen lukemisharrastukseen, tuntui houkuttelevalta. Toiveissa oli myös voida matkustaa miehen kanssa lomaillen. Annelin helliessä näitä ajatuksia tuli korona, ja kaikki jäivät kotiin.

– Korona oli varmasti suurin syy siihen, että lähdin 2021 ensimmäisen kerran elämässäni kuntavaaliehdokkaaksi. Kaipasin toimintaa.

Toinen syy oli se, että Annelin huomion mukaan vanhemmat naiset eivät ole riittävästi mukana kunnallispolitiikassa. Se on sääli, sillä vaikuttajaelimiin tarvitaan erilaisten ihmisten kokemusta. Syytä siihen, miksi vanhemmat naiset ovat kovin harvoin mukana vaikuttamassa, Anneli ei tiedä. Olisiko se sitten se, että perheen hoitamisen ja työvuosien jälkeen naiset kaipaavat omaa aikaa, jota vihdoinkin on tarjolla.

Anneli sai Lapuan suurimman äänisaaliin ja tuli valituksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna hän asettui ehdolle aluevaaleissa, tuli taas valituksi ja on nyt Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen varapuheenjohtaja.

– Olin ajatellut, että otan enää vain luottamustehtäviä, joita hoitaessani voin kävellä kokouksiin. Aluevaaleihin lähtiessäni jouduin lipsumaan päätöksestäni. En voi kävellä Seinäjoelle, mutta sieltä pääsen sentään illaksi kotiin.

Lipsumista aiheuttaa myös jäsenyys Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston hallituksessa, jonka puheenjohtajana Anneli tänä vuonna toimii.

Puoliso, ystävät ja hyvä terveys ovat tänä päivänä Annelin tärkeät onnellisuustekijät.

Kirjaston vakiokävijät

Lyhyen tuttavuutemme aikana Anneli ehtii suositella monta kirjaa luettavaksi: Operaatio Kekkonen on Mikko Virran väitöskirjatutkimukseen perustuva teos entisen presidentin harvemmin esitellyistä lännensuhteista. Mihail Šiškinin teoksen Sota vai rauha Anneli nappaa kassistaan kahvilan pöydälle. Hänen on saatava kirja luettua vielä iltaan mennessä, sillä se on palautettava kirjastoon. Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Annie Ernaux’n Vuodet Anneli sai ranskankielisenä lahjaksi jo vuosia sitten.

– Se oli minulle liian vaikea ranskaksi. Luin sen sitten suomeksi ja nyt pala palalta oppimistarkoituksessa luen sitä uudelleen ranskaksi.

Ranskaa Anneli treenaa myös kuntosalilla, kun rautaa nostellessa tavaksi on tullut kuunnella ranskankieliset uutiset.

– Kun en heti ymmärrä kaikkea, kuuntelen uudelleen.

Huvittuneena hän kertoo kirjastokäynnistä Lapualla. Häneltä kysyttiin, lukeeko hän lainkaan, koska häntä ei juuri näy kirjastossa.

– Ei näy, koska Jorma käy meillä aina kirjastossa. Luemme paljon samoja kirjoja, meillä on samanlainen maku tai hän arvaa muuten, mikä minua kiinnostaa. Jorma itse lukee koko ajan ja kir­joittaa lukemastaan blogia Uuteen Suomeen.

Omalta laiturilta uimaan

Lapualla asuu siis kovin aktiivinen eläkeläispari. Ennen junan lähtöä Helsinkiin käymme kurkkaamassa pariskunnan kotia Nurmonjoen varrella. Piha ulottuu rantaan saakka.

– En ole lainkaan puutarhaihminen, mutta kyllä se vain on kiva, että on puutarha. Kun kesä tulee, on ihana päästä astumaan nurmelle ja omalta laiturilta uimaan.

X