Luonto on lähellä kirjailija Heli Laaksosen sydäntä.
Julkkikset

Heli Laaksonen: ”Uskon traumojen periytyvän geeneissä” – Suvun menneisyys toi hänelle verenmakuisen oireen Ukrainan sodan sytyttyä

Kirjailija Heli Laaksosen suussa on maistunut veri Ukrainan sodan syttymisestä lähtien.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: OM-arkisto ja Heli Laaksosen kotialbumi

“Kuvassa olen perheemme vuokramökillä Rymättylässä, jossa vietimme pari kesää suloisessa mummonmökissä kauniiden niittyjen keskellä. Näytän keltaisessa froteekylpytakissani onnelliselta ja hyvinvoivalta kolmevuotiaal­ta.

Taustalla on naapurin vanha vaja, kaistale niittyä ja upea auringonkukka, jonka istutimme mökin pihalle.

Luonto ja vanhat rakennukset ovat olleet pienestä pitäen lähellä sydäntäni. Nykyään asun vanhassa talossa ja kouluttauduin juuri luonto- ja ympäristöneuvojaksi.

Rakastan vieläkin keltaista froteeta. Jos näen sellaista jossain, ajattelen heti: tost sais vaik mitä hiano ommelttu.

Heli Laaksonen koki jo lapsena olevansa yhtä luonnon kanssa. Nykyään auringonkukka symboloi hänelle surua.

Heli Laaksonen koki jo lapsena olevansa yhtä luonnon kanssa. Nykyään auringonkukka symboloi hänelle surua.

Seura.fi: Kirjailija Heli Laaksonen on vakioasiakas Vanhan Rauman kirpputoreilla: ”Viime viikolla löysin tuliterät tissiliivit, mutta nyt on haussa mekaaninen henkilövaaka”

Katson isäni loppukesästä 1976 ottamaa kuvaa nyt eri tavalla maailmantilanteen vuoksi. Auringonkukka on perinteisesti ollut ilon ja onnellisuuden symboli, mutta Ukrainan kansalliskukkana siitä on tullut myös surun ja veren vertauskuva.

Sota Euroopan rajojen sisäpuolella on vaikuttanut minuun niin voimakkaasti, että suussani on maistunut veri sodan alkamisesta lähtien. Uskon traumojen periytyvän geeneissä sukupolvelta toiselle. Isovanhempani ovat olleet sodassa. Vaikken itse ole joutunut kokemaan sodan kauhuja, heidän kokemuksensa vaikuttavat minussa.

Toivon, että lapsista voisi vielä tulevaisuudessakin ottaa kuvia, joissa he seisovat iloisina auringonkukkien vieressä.

Kuvaa katsoessani tunnen lievää kateu­t­­­­­­­ta­­ siitä, etten voi enää olla tuo lapsi ja saada perhepäivähoitajaa itselleni. Sellainen tulisi tarpeeseen, sillä kykyni järjestellä asioita ei ole juuri kehittynyt noista ajoista.

Olen kiitollinen, että sain lapsena viettää aikaa luonnossa, vaikka asuimme betonilähiössä­ Turussa. Minusta tuntui aina siltä, että olin asfaltin keskellä vain väliaikaisesti säilössä, kunnes pääsin luonnon helmaan elämään kunnolla.

Minulla ei ole omia mukuloita, mutta toivon, että kaikille maailman lapsille luettaisiin mahdollisimman paljon ja heitä vietäisiin luontoon, jotta he oppisivat sen, että ovat osa luontoa itsekin. Tuon kuvan lapsen kohdalla se on onnistunut hyvin.”

Heli Laaksoselta, 49, ilmestyy syyskuussa uusi kirja Luonnos, jossa on luontoaiheisia tekstejä ja kuvituksia.

Lue myös: Kun Saara Aalto sävelsi nuorena kappaleen, hän sai kuulla koulussa huuteluja sen surkeudesta – nyt Saara duetoi 12-vuotiaan itsensä kanssa: ”Tunnen hellyyttä ja ylpeyttä”

X