Julkkikset

Jenni Haukio varoittaa sotaselailusta Seuran kolumnissa: ”Oma mielenterveys ei välttämättä kestä”

Jenni Haukio kirjoittaa Seuran kolumnissa ymmärtävänsä, että moni kokee nyt tiedonhaun Ukrainasta suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi. ”Negaatioiden kuluttamisessa” piilee uhka, josta hän haluaa varoittaa.

Teksti:
Tiina Torikka
Kuvat:
Mirva Kakko

Rouva Jenni Haukio kirjoittaa kolumnia Seuraan.

Jenni Haukio kirjoittaa Seuran kolumnissa ymmärtävänsä, että moni kokee nyt tiedonhaun Ukrainasta suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi. ”Negaatioiden kuluttamisessa” piilee uhka, josta hän haluaa varoittaa.

Rouva Jenni Haukio kirjoittaa tuoreessa Seuran kolumnissa varoittavia sanoja tuomioselailusta, josta on tullut monelle suomalaiselle arkipäivää Ukrainan sodan puhjettua.

Tuomioselailu on viime vuosina yleistynyt termi kuvaamaan ikävien uutisten alituista seurantaa – ”henkistä katoamista älypuhelimen kautta avautuvaan pahuuden ytimeen”, kuten Haukio kirjoittaa.

Sodan aikana julkisuudessa on puitu yksittäisten ukrainalaisten valtavia menetyksiä, kansakunnan yhteistä laajempaa hätää, kansainvälisen yhteisön rajattuja keinoja puuttua tilanteeseen ja myös Suomen asemaa tapahtumien laajemmalla näyttämöllä.

”Kun maailmassa tapahtuu jotain niin traagista ja järkyttävää kuin Ukrainassa käynnissä oleva sota, on hyvin ymmärrettävää, että ihmisten tiedonjano on valtava.” Osittain kyse on ihmisten mielissä kansalaisvelvollisuudesta, Haukio kokee.

Tähän liittyy hiipivä riski, josta rouva Jenni Haukio on huolissaan. Yhtäältä on vaara, että sotapropaganda ja disinformaatio vääristävät Ukrainan tapahtumien todellista kuvaa. Suurempi huolenaihe on negatiivisten uutisten aiheuttama henkinen kuorma.

”Oma mielenterveys ei välttämättä kestä, vaan negaatioiden jatkuva kuluttaminen johtaa vääjäämättä enemmän tai vähemmän vakavaan oireiluun”, hän kirjoittaa Seurassa.

”Liian lähelle syvän kuilun reunaa ei herkän mielen kannata hakeutua.”

Presidentti Sauli Niinistö on johtanut Suomea ja välittänyt Suomen kantaa Venäjän sotatoimiin reilun kuukauden ajan näkyvällä tavalla, mutta hänen puolisonsa ei hänkään ole jättäytynyt syrjään.

Sodan alkamisen päivänä rouva Haukiolta ilmestyi kolumni, jossa hän myötäeli etenkin veteraanien pelkoa sodan syttymisestä.

”Kansakuntamme sodan kokemukset ovat vielä niin lähellä, että tiedämme mitä ja miksi pelkäämme”, hän kirjoitti tuolloin.

”Vaikkei pelon ja kauhun tuntemuksista välttämättä koskaan suoraan keskusteltu, saattoi ne lähes aistia, kun seurasi toisen tapaa kertoa kokemastaan. Ilmeistä, eleistä, sanavalinnoista – jostain, joka yhä häivähti syvällä katseen syvyydessä.”

Jenni Haukion kolumni on julkaistu Seuran numerossa 13/2022.

X