Robinilla on yksinäinen tapa pysähtyä puolivälissä Helsinkiä ja Turkua: ”Asettelen siiven, valitsen musiikin ja nousen taivaalle”
Robin Packalen viettää omat yksityiset hetkensä yläilmoissa. – Pitää vain löytää tasainen pelto, josta nousta ilmaan.
– En käy ulkona syömässä kuin puoliksi pakotettuna.
Robin Packalen viettää omat yksityiset hetkensä yläilmoissa. – Pitää vain löytää tasainen pelto, josta nousta ilmaan.
Robin Packalen sanoo viettävänsä suunnilleen puolet ajastaan Turussa, puolet Helsingissä. Pääkaupungissa on työt ja ystäviä, Turussa perhe ja vanhat kaverit.
Onkohan Robin kenties muuttamassa pääkaupunkiin? Hyväntuulinen artisti ei myönnä, että olisi etsimässä asuntoa.
– Kotini on Turussa. Siellä minulla on kahvikone ja sänky. Ja hyviä frendejä asuu samassa rapussa. Mutta viihdyn kyllä Helsingissä, tunnen täältä pelkästään ihania ihmisiä. Täällä puhutaan muista kunnioittavasti. On ollut ihanaa kokea tasavertainen ajattelutapa.
”Kun olen ilmassa, tunnen vapauden”
”Viime vuoden lopulla huomasin, että päiväni kuluivat kokonaan musiikin tekemiseen. Rakastan musiikkia yli kaiken, mutta sen lisäksi tarvitsin jotain muuta, johon suhtautua palavasti. Alkuvuonna menin moottoroidun varjoliidon kurssille, ja nyt minulla on lupa lennellä itsenäisesti taivaalla.
Aina minun on pitänyt saada jalat jollain lailla irti maasta, olen harrastanut laskovarjohyppyäkin. Tällaiselle lievästi keskittymishäiriöiselle lentäminen on hyvä harrastus, koska siihen täytyy ihan oikeasti keskittyä. On suljettava mielestä kaikki muu, mitä elämässä on meneillään.
Kun olen ilmassa, tunnen vapauden. Saan olla aivan rauhassa. Kukaan ei häiritse minua eikä tule pyytämään nimmaria tai yhteiskuvaa. Se on oma yksityinen hetkeni.
Hienoa on sekin, että tämä harrastus ei ole kenestäkään muusta kiinni, vaan voin aivan yksin lähteä vaikka aamulennolle. Pitää vain löytää tasainen pelto, josta nousta ilmaan. Monesti matkalla Turusta Helsinkiin pysähdyn puolivälissä, Salossa. Laitan kamat pellolle, repun selkään ja asettelen siiven. Valitsen musiikin kuulokkeisiin ja nousen taivaalle. Pörrään puoli tuntia, lastaan kamppeet takaisin autoon ja jatkan matkaa. Jokaisen kerran jälkeen olo on kuin olisin juonut kahdeksan kupillista kahvia.
Lentäminenhän on supervoima, josta ihminen on kautta aikojen haaveillut. Tässä harrastuksessa laitteisto on niin pieni, että minulla on sellainen olo kuin heittäisin supermieshaarniskan päälleni ja olisin kykeneväinen lentämään. Kamoon, hienoin juttu ikinä!”
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Robin Packalen kertoo muun muassa siitä, mikä piti hänen jalkansa maan pinnalla, vaikka hänestä tuli äkkikuuluisa pienenä lapsena, miksei vielä ole aika perustaa perhettä ja miksi hän pitää säännöllisesti päiväkirjaa. Lue koko juttu Annasta 37/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous