Julkkikset

Minna Lindgrenillä on ankara hoitotahto, ja osa siitä on tatuoitu hänen rintaansa: ”Haluan hyvän elämän”

Kirjailija ja kaupunginvaltuutettu Minna Lindgren, 58, otti ensimmäisen tatuointinsa pari vuotta sitten.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Lapseni tietävät, mikä on henkilökohtainen suhteeni kuolemaan.

Kirjailija ja kaupunginvaltuutettu Minna Lindgren, 58, otti ensimmäisen tatuointinsa pari vuotta sitten.

Villit ja vapaat seniorivuodet ovat jotain, mitä Minna Lindgren odottaa uteliaana. Mutta on tässä 58 vuoden iässäkin paljon plussaa.

– Ei ole minkäännäköisiä paineita tai tavoitteita työhön liittyen. Minun ei tarvitse tehdä vaikutusta keneenkään.

Miehensä kanssa hän on ollut yhdessä yli 25 vuotta. Liitossa on tultu kohtaan, jossa aikaa vietetään paljon kahdestaan.

– Olen hirveän toiveikas sen suhteen, että meille tulee uusi nuoruus. Olemme aina viihtyneet yhdessä ja tehneet kivoja asioita, miksei se jatkuisi?

Kolmesta tyttärestä vain nuorin, lukiolainen, asuu vielä vanhempiensa kanssa. Luopumisena Minna ei tätä vaihetta silti näe.

– Vanhemman tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Mitä paremmin lasten oma elämä lähtee käyntiin, sen hienompaa.

Ja on tilanteessa kiistattomia etujakin.

– On kauhean mielenkiintoista, kun omat lapset ovat aikuisia ja rupeankin itse saamaan heiltä virikkeitä. Ei se mene niin, että minä syötän heille arvot ja totuuden.

Lapset ovat vaikuttaneet muun muassa siihen, että heidän äitinsä liittyi vihreisiin ja rupesi poliittisesti aktiiviseksi. Kaupunginvaltuustossa Minna istuu ensimmäistä syksyään.

– Lapset vähän niin kuin potkivat minua politiikkaan. Sanoivat, että tee jotain, äläkä vain saarnaa, Minna kertoo ja hymähtää ylpeän äidin lailla.

Tyttäret kannustivat äitiään myös ottamaan tatuoinnin pari vuotta sitten. Se on Minnan rinnassa, paidan alle piilotettuna. Kun hän avaa pari ylintä nappia, näkyville tulee kolme mustaa kirjainta, kuin suurella kirjoituskoneella painettuja. DNR. Do not resuscitate. Älkää elvyttäkö.

Ennen tatuointistudioon lähtöä Minna Lindgren ja tyttäret olivat puhuneet tatuoinnin merkityksestä

Elvytyskielto eli elvyttämättäjättämispäätös tarkoittaa pidättäytymistä painelu-puhalluselvytyksestä silloin, kun potilas ei hyödy siitä. Muuta hoitoa saa antaa. Päätöksen voi tehdä potilas itse tai hoitava lääkäri. Esimerkiksi saattohoitopäätöksiin sisältyy elvytyskielto.

– Kun elvytyskiellon pistää tähän… Minna sanoo ja koskettaa rintakehäänsä.

– Se tarkoittaa sitä, että jos joku olisi aikeissa elvyttää minua, hän avaisi ensimmäiseksi paidan ja toteaisi, että okei, ei saakaan.

Ennen tatuointistudioon lähtöä äiti ja tyttäret olivat puhuneet tatuoinnin merkityksestä. Suurin kysymys tyttärillä oli se, että jos äidille sattuisi jotain, eikö häntä saisi auttaa.

Saisi, toki. Mutta.

Elvytys on raju toimenpide, jossa on riskejä: sydämen käynnistyminen ei tarkoita sitä, että aivot olisivat entisellään.

– Lapseni tietävät, mikä on henkilökohtainen suhteeni kuolemaan ja elämän pitkittämiseen. Minulla on ankara hoitotahto. En halua pitkitettyä elämää, haluan hyvän elämän.

Ja siksi myös tuo tatuointi. Minna on terve ja hän haluaa elää, muttei millä hinnalla hyvänsä. Minna korostaa, että lääkäreiden velvollisuus on ylläpitää – ja siten pitkittää – elämää. Vastuu on siis asiak­kaalla.

– Emme me ole lääketieteen uhreja vaan meillä on itsemääräämisoikeus.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Minna Lindgren kertoo muun muassa kissasta, joka rakastaa Leijonakuningasta ja siitä, miksi eläkeikä on teinin unelmaelämänvaihe. Lue koko juttu Annasta 42/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X