Julkkikset

Mitä tapahtui bile-Sauli Koskiselle? Täällä hän on surrut suurinta menetystään – ”Olen ollut välillä eksyksissä”

Sauli Koskinen kävi Hollywoodissa toteamassa, että suomalainen metsä vie voiton maailman metropoleista. Luonnon helmassa hän on myös surrut suurinta menetystään, isän kuolemaa.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Sampo Korhonen, MVPhotos, Sauli Koskisen kotialbumi

Sauli ei ole arkalasta kotoisin. Hän ui luonnonvesissä kesät talvet.

Sauli Koskinen kävi Hollywoodissa toteamassa, että suomalainen metsä vie voiton maailman metropoleista. Luonnon helmassa hän on myös surrut suurinta menetystään, isän kuolemaa.

Katos, yhden tikun taktiikalla, Sauli Koskinen myhäilee. Tuli alkaa määrätietoisesti nuoleskella tuohta ja kohta puukeko roihuaa. Toki nuotion sytyttäminen onnistuisi Saulilta vaikka tuluksilla. Onhan hän vasta valmistunut eräopas.

Nuuksion Haukkalammella syksy esittelee parhaita puoliaan. Aurinko viskelee kultalantteja liki tyyneen vedenpintaan, hento tuulenvire havisuttaa oksistoa.

Idylliin kuuluisi nokipannukahvit, mutta joudumme tyytymään termospullosumppiin. Sauli lorauttaa kuksaansa tilkan kauramaitoa. Ruutupaidassaan ja reisitaskuhousuissaan hän näyttää pesunkestävältä eräjormalta. Niistä ajoista, kun Sauli seikkaili kansainvälisissä seurapiireissä meikit naamassa ja timmissä puvussa, tuntuu olevan kauan. Ja onhan niistä, kymmenen vuotta. Tuolloin kädessä oli kuksan sijaan usein samppanjalasi.

Mitä bile-Saulille on oikein tapahtunut?

Ultrasosiaalisuus on Saulin supervoima

Tv:stä tuttu. Niin Sauli Koskinen vastasi, kun kanssakilpailija BB-talossa kysyi, mikä hänestä tulee isona. No, kuuluisaksi tuleminen ei varsinaisesti ole urasuunnitelma. Eikä Sauli myönnä hinkuneensa ehdoin tahdoin julkkikseksi. Siinä vain kävi niin.

Koulunpenkillä Sauli ei viihtynyt. Hän sanoo olevansa luonnonlapsi, joka elää päivän kerrallaan ja luottaa siihen, että asiat lutviutuvat. ”Tuolla pojalla on jalat tulevasti ilmassa”, Osmo-isällä oli tapana veistellä.

Peruskoulun jälkeen Sauli opiskeli media-alaa ja hankki tienestejä hampurilaisbaarissa ja vaatekaupassa. Eräänä päivänä muuan asiakas ehdotti, että Saulin kannattaisi hakea uuteen ohjelmaformaattiin, Big Brotheriin. Ajatus oli käväissyt omassakin mielessä. Esiintymiskokemusta hän oli hankkinut harrastajateatterista ja haaveillut joskus näyttelijän ammatista.

– Minua pidetään onnekkaana hannuhanhena. Mutta olen joutunut työskentelemään menestyksen eteen, Sauli sanoo.
– Minua pidetään onnekkaana hannuhanhena. Mutta olen joutunut työskentelemään menestyksen eteen, Sauli sanoo. © Sampo Korhonen

Eniten Saulia houkutti formaattiin kuuluva ihmiskoe: sulkeutuminen moneksi kuukaudeksi samaan tilaan vieraiden ihmisten kanssa. Sosiaalisuus on nimittäin aina ollut hänen supervoimansa.

Sauli astui sisään BB-taloon 2007 elokuun lopussa ja marssi sieltä ulos joulukuun alussa viimeisenä kilpailijana – yhtä kokemusta ja 50 000 euroa rikkaampana. Ennen ohjelman alkua isä oli murissut, että mihin hölynpölyhommaan se poika nyt on lähdössä. Muille osallistujille Sauli kertoikin, että faija ei ainakaan tätä katso.

Myöhemmin kävi ilmi, että isä oli jopa jäänyt välillä pois töistä tuijottamaan 24 h -livelähetystä. Voiton selvittyä hän riensi kyynelsilmin ensimmäisenä halaamaan poikaansa.

– Ohjelma lähensi meitä, vaikkemme voineet sen aikana olla tekemisissä. Television välityksellä isä oppi minusta uusia puolia.

”Oli kuitenkin alusta asti selvää, ettei minusta tule hänen firmalleen jatkajaa”

Hyvinkääläinen Koskisten perhe oli tiivis. Sauli Koskinen kasvoi tyttöparvessa: kaksoissiskon lisäksi hänellä on kolme ja kuusi vuotta vanhemmat sisaret. Hänelle oli yhtä luontevaa leikkiä barbeilla kuin kiipeillä puissa.

Tyttöystäviä ehti olla liuta: Saulin laskujen mukaan kolmetoista. Hyvinkäällä vitsailtiinkin ”Saulin haaremista”. Murrosiän loppupuolella hän huomasi, että oikeastaan pojat kiinnostivat enemmän kuin tytöt. Suurta identiteettikriisiä siitä ei seurannut. Hieman tietysti jännitti kertoa asiasta perheelle ja ystäville, mutta kaikki ottivat tiedon vastaan hyvin.

13-vuotiaana Sauli sai päähänsä rastat.
13-vuotiaana Sauli sai päähänsä rastat.

– Jokin pieni patouma siitä oli sisälleni syntynyt, koska kerrottuani tuntui, että kivi vierähti sydämeltä.

Yhtä mutkattomasti Sauli suhtautui vanhempien avioeroon, joka tuli, kun hän oli suunnilleen viidentoista. Perhe jakautui kahteen osoitteeseen: Sauli ja keskimmäinen sisko jäivät asumaan isän luo. Hetken aikaa vanhempien välit olivat jännitteiset, mutta kohta koko porukka jo vietti taas juhlapyhiä yhdessä.

Isä oli tosi hauska tyyppi, Sauli muistaa. Miehinen mies, joka toivoi ainoasta pojastaan mäkihyppääjää ja kalakaveria. Ne eivät Saulia innostaneet, mutta jalkapallosta tuli yhteinen harrastus, ja isä valmensi poikansa joukkuetta. Työkseen hän pyöritti omaa maansiirtorakennusfirmaa.

– Katsoin isää aina ylöspäin. Hän oli meille lapsille tuki ja turva, joka teki kaikkensa meidän eteemme. Oli kuitenkin alusta asti selvää, ettei minusta tule hänen firmalleen jatkajaa.

Saulia kutsui suuri maailma.

Hollywoodissa suhde rahaan muuttui

Julkisuus poiki lisää töitä. Sauli Koskinen ja toinen sanavalmis BB-kollega Niko Nousiainen kiersivät Suomea juontamassa clubeilla, festareilla, messuilla ja bileristeilyillä. Toimivatpa he jopa ryhmämatkojen viihdepäällikköinä etelän turistikohteissa.

2010 tunnettuisuus sai aivan uudet mittasuhteet. Maailmankuulusta poikaystävästä Sauli ei enää jaksaisi kauheasti jauhaa, onhan erostakin jo kymmenen vuotta. Kerrataan nyt kuitenkin lyhyesti: American Idolsista tähtiin ponkaissut, sittemmin Queen-yhtyeen solistiksi pestattu Adam Lambert ja Sauli kohtasivat toisensa Lambertin konsertoidessa Helsingissä syksyllä 2010.

Seuraavan vuoden alussa parista levisi yhteiskuvia kansainvälisillä sivustoilla, ja myöhemmin keväällä Sauli muutti Adamin luo Los Angelesiin.

Sauli Koskinen ja Adam Lambert seurustelivat kolmisen vuotta. Kuva vuodelta 2011.
Sauli ja Adam Lambert seurustelivat kolmisen vuotta. Kuva vuodelta 2011.

Kotitalo sijaitsi Hollywoodin kukkuloilla. Terassilta levittäytyi näkymä kaupunkiin, toisella puolella rinteessä seisoivat ne kuuluisat kirjaimet. Adamin avecina Sauli ui paikallisiin seurapiireihin, muun muassa Elton Johnin isännöimiin Oscar-juhliin ja underground-baariin Rihannan pöytään. Hän myös lensi yksityiskoneella Queenin mukana kiertueella. Oli siinä Hyvinkään pojalla sulattelemista.

Joskus nuorempana Sauli hieman kadehti niitä, joilla riitti pätäkkää. Hollywoodissa suhde rahaan muuttui. Hän huomasi, että yltäkylläisyyteenkin tottuu. Että mammona menettää merkityksensä, kun sitä on liikaa. Minkään eteen ei tarvitse ponnistella, kaiken voi ostaa. Paitsi mielenrauhan.

Sauli tienasi Amerikassa elantonsa kirjoittamalla blogia ja tekemällä viihdereportterin hommia Suomeen. Mutta sitä omaa juttua ei oikein löytynyt. Pian hän havaitsi itsessään uuden piirteen.

– Olin kiukkuinen ja ärtynyt. Turhauduin, kun minulla ei ollut tarpeeksi tekemistä.

Seurustelua kesti kolmisen vuotta. Eron jälkeen sisu ei antanut periksi tulla heti maitojunalla takaisin, mutta lopulta koti-ikävä paisui liian suureksi. Sauli palasi Hyvinkäälle, isän omistamaan kerrostaloasuntoon. Hän kävi salilla, lenkillä ja ruokaostoksilla Prismassa. Ja rakasti sitä ihan tavallista arkea.

Saulia surettaa, mitä retkeilyä rakastanut isä ei ehtinyt nähdä

Milloinkaan ei makkara maistu niin herkulliselle kuin nuotiossa käristettynä. Laitetaanpa siis pari lenkinpätkää ritilälle tirisemään. Sauli Koskinen paistaa toki vegenakin. Kolmisen vuotta sitten hän kokeili lihatonta ruokavaliota eikä enää palannut entiseen.

Niin erämies kuin onkin, Sauli ei piittaa metsästyksestä tai edes kalastuksesta. Hän tähtää eläimiä ainoastaan kameralla. Kuva-arkistosta löytyykin satoja ja taas satoja otoksia luonnosta, lemppareita ovat linnut.

Nuuksion Oralammella Sauli käy usein tervehtimässä yksinäistä kaakkuria, joka tekee kunniakierroksia rannassa ja kurmottaa kimeästi. Porkkananokkaisen meriharakan ilmestyminen maisemiin ilahduttaa häntä aina, koska siitä tietää, että kohta on kesä.

Sauli rakastaa yhä Hollywood-juoruja. – Mutta tuskin koskaan muutan enää ulkomaille. Kyllä minun kotini on Suomessa.
Sauli rakastaa yhä Hollywood-juoruja. – Mutta tuskin koskaan muutan enää ulkomaille. Kyllä minun kotini on Suomessa. © Sampo Korhonen

Itseään pinttyneenä kaupunkilaisena pitänyt Sauli alkoi taannoin tuntea outoa vetoa luontoon. Hän teki ensin päiväretkiä metsään, sitten pidempiä erämaavael­luksia.

Miten rentouttavaa olikaan istua kallion laelle, sulkea silmät ja kuunnella tuulen huminaa. Puolitoista vuotta sitten Sauli toteutti pitkään muhineen haaveen. Hän haki ja pääsi Hyriaan opiskelemaan luontoalan ammattitutkintoa. Koulun myötä metsästä on tullut niin tavallinen ja turvallinen paikka, ettei siellä pelota oi­keastaan koskaan. Paitsi kerran.

Opiskelijat harjoittelivat yösuunnistusta Hossan erämaassa, ja Sauli etsi rastia sysipimeässä otsalampun valossa. Äkkiä hän erotti ympärillään kiiluvia silmäpareja. Susia!

”Ehdin ajatella, että jaha, se oli Sauli Koskisen elämä sitten tässä.”

– Ehdin ajatella, että jaha, se oli Sauli Koskisen elämä sitten tässä. Kunnes paljastui, että olin osunut porotokkaan.

Se Saulia surettaa, että retkeilyä rakastanut isä ei ehtinyt nähdä poikaansa erämiehenä.

”Aloin jo toivoa, että hän pääsisi pois”

Nuorena BB-talossa lausuttu tokaisu toteutui. Sauli Koskinen todella on nyt tv:stä tuttu. Hän on osallistunut muun muassa lukuisiin reality-ohjelmiin: Dancing on Ice, Farmi Suomi, Erikoisjoukot… Luistelukisassa hän selvisi voittajaksi ja on muutenkin pärjännyt hyvin. Onnistumiset ovat kasvattaneet itsetuntoa.

– Olen tosi kilpailuhenkinen. Jos vaikka lenkillä joku juoksee edellä, ajattelen, että takuulla menen ohi. Mutta osaan kätkeä tämän puolen itsestäni leveän hymyn taakse ja tekeytyä vaarattomaksi. Sopivalla hetkellä isken kuin krokotiili, hän sanoo ja virnistää.

Kaikista ohjelmista Sauli sanoo oppineensa jotakin. Ainoastaan Selviytyjistä jäi hieman karvas maku. Oli vaikea keskittyä juonitteluun viidakossa, kun kotona Hyvinkäällä ei kaikki ollut hyvin.

Keväällä 2018 isälle tuli muistikatkoja ja puheet muuttuivat välillä oudoiksi. Syyksi paljastui aivokasvain. Tauti eteni nopeasti: ensin vietiin ajokortti, sitten tarvittiin rollaattoria ja kohta pyörätuolia. Sauli odotti sairaalan käytävällä, kun isälle annettiin sädehoitoa. Eräänä päivänä lähipiiri, kaikki neljä sisarusta ja isän avovaimo, kokoontui sairaalaan kuulemaan lohduttoman uutisen. Potilas ei paranisi.

Isä ja Sauli Koskinen mökillä 1980-luvun lopulla.
Isä ja Sauli mökillä 1980-luvun lopulla.

Perhe päätti, ettei isää jätettäisi sairaalaan. He saattohoitaisivat hänet itse. Viimeisenä kesänä potilasta kärrättiin pyörätuolilla pitkin kaupunkia, järjestettiin grillijuhlia ja pelattiin lautapelejä. Kun vointi heikkeni, sisarukset päivystivät vuorotellen sairasvuoteen ääressä.

– Lopulta emme voineet tehdä muuta kuin käännellä häntä parempaan asentoon ja kostuttaa huulia. Aloin jo toivoa, että hän pääsisi pois.

Läheiset olivat läsnä, kun isä lokakuussa veti viimeisen henkäyksensä. Pari tuntia he istuivat vielä vainajan ympärillä ja nostivat punaviinimaljan hänen kun­niakseen. Sitten ruumisauto haki isän.

Surun taakkaa lisäsi se, että vain pari viikkoa aiemmin Saulille läheinen äidin­äiti oli menehtynyt. Kuukauden sisällä hän joutui kantamaan arkkua kahdesti. Ikävänsä Sauli hukutti toimintaan ja alkoi järjestää perikunnan asioita. Hän halusi hoitaa ne samalla tavalla jämptisti kuin isä oli aina hoitanut perheen asiat.

Koko seuraava vuosi kului kuin sumussa. Välillä isä käväisi unissa poikaansa tervehtimässä ja oli tapansa mukaan iloinen ja hyväntuulinen.

– Herätessä oli epätodellinen olo. Mun isä on kuollut.

Pahimman yli päästyään Sauli ymmärsi, että elämää pitää vain jatkaa eteenpäin. Ei hän koskaan ole liiaksi huomisesta huolehtinut, nyt vielä vähemmän. On tartuttava hyviin hetkiin ja nautittava niistä.

Onneksi jäljellä on yhä äiti. Tavaksi on muodostunut soittaa joka perjantai ja vaihtaa viikon kuulumiset. Äidille voi kertoa kaiken. Ja silloin, kun tavataan, otetaan lasi viiniä tai brandya ja lauletaan yhdessä suomalaisia ikivihreitä. Molempien ykkössuosikki on Teijo Joutselan esittämä Silmät tummat kuin yö.

Sauli tarvitsee viikossa yhden introverttipäivän

Nuotio alkaa hiipua ja on aika palata kaupunkiin. Seilattuaan vuosikaudet Hyvinkää-Helsinki-Hollywood-akselilla Sauli Koskinen on asettunut yksiöön Helsingin keskustan liepeillä. Hän tunnustautuu koti-ihmiseksi. 38-vuotiaana ultrasosiaalinen Sauli on huomannut tarvitsevansa viikossa yhden introverttipäivän. Silloin hän pitää seuraa vain itselleen: lukee, maalaa, katselee sarjoja. Puhelin pysyy kiinni.

– Olen ollut välillä eksyksissä niin metsässä kuin elämässäkin, hän naurahtaa. Mutta juuri nyt suunta näyttää selvältä.

Uudesta ammatista huolimatta Sauli ei aio kokonaan hylätä entisiäkään. Eräoppaan töiden ohella hän jatkaa juontajana ja personal trainerina, julkkiskekkereihinkin tulee edelleen kutsuja. Hän sanoo odottavansa jo vaihetta, jolloin rauhoittuu oikein kunnolla. Siihen kuuluisi ehkä kelohonkamökki Lapissa, elämänkumppani ja koira. Mutta vielä ei ole sen aika.

– Olen yhä aika kova menijä.

X