Pirjo Lonka sai ADHD-diagnoosin aikuisena: ”Olen lapsesta asti uskonut olevani jotenkin viallinen”
Pirjo Lonka koki olevansa tyttönä vääränlainen, liian raisu ja impulsiivinen. Suorasukaisuus johti ylilyönteihin, jotka harmittavat yhä. Äskettäin saatu ADHD-diagnoosi on auttanut Pirjoa hyväksymään oman erikoislaatuisuutensa.
– Lapsena minut oli helppo yllyttää vaikka mihin. Nuorenakin menin suin päin mukaan kaikkeen. Vasta aikuisiällä olen oppinut valitsemaan asiat, joihin kannattaa panostaa, Pirjo Lonka sanoo.
Pirjo Lonka koki olevansa tyttönä vääränlainen, liian raisu ja impulsiivinen. Suorasukaisuus johti ylilyönteihin, jotka harmittavat yhä. Äskettäin saatu ADHD-diagnoosi on auttanut Pirjoa hyväksymään oman erikoislaatuisuutensa.
”Energiaa piisaa yhä”
”Vielä muutama vuosi sitten menin huvipuistossa kaikkein hurjimpiinkin laitteisiin. Mitä enemmän pelotti, sitä ihanampaa. Viime kesänä Särkänniemessä erehdyin nousemaan vemputtimeen, joka kiisi hirveällä vauhdilla korkeuksiin ja laskeutui kieputellen alas. Se oli silkkaa kauhua! Kehoni meni sokkiin ja kesti kauan ennen kuin sisäelimet asettuivat takaisin paikoilleen. Kokemus sai minut tajuamaan ikäni.
Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta tunnen olevani nyt, 52-vuotiaana, ihan parhaassa iässä. Elämä on mallillaan. Alan pikkuhiljaa olla käryllä siitä, kuka olen ja mitä todella haluan. Osaan kohdella itseäni oikealla tavalla.
Nuorena pääsin tavoitteisiini jääräpäisellä sinnikkyydellä, jaksoin melkein mitä vain. Minulle oli tärkeätä haastaa itseäni fyysisesti ja ylittää rajani, urheilin veren maku suussa. Energiaa piisaa yhä, mutta enää en kaipaa rääkkiä. Käyn mieluummin pitkällä rauhallisella kävelylenkillä.
Naisnäyttelijöiden kohdalla puhutaan usein siitä, kuinka isot roolit annetaan nuorille ja viimeistään keski-ikäisenä on aika astua sivuun. Minulle on käynyt juuri päinvastoin. Olen iloinen, että näkyvimmät tv-työt osuivat kohdalleni vasta kypsemmällä iällä. Uran alkuvaiheessa tarkkailin itseäni jatkuvasti ja huolehdin kovasti siitä, olenko varmasti tarpeeksi hyvä. Nyt pystyn kääntämään huomion muihin. Paras kiitos on, kun kollega sanoo, että sinun kanssasi on kiva työskennellä.
Nuorille näyttelijöille haluan välittää sen viestin, ettei ikääntymistä tarvitse pelätä. Ei ikä ole mikään rasite. Näytellä voi niin kauan kuin vuorosanat pysyvät päässä.”
”Tyttönä koin olevani vääränlainen”
”Aloin hyvin pienenä ihailla poikien maailmaa. Ajattelin, että jos olisin poika, luontainen vilkkauteni hyväksyttäisiin paremmin. Tyttönä koin olevani vääränlainen. Ehkä pyrin poikamaisella käytöksellä myös miellyttämään isääni. Äiti puki minua mekkoihinkin, mutta lyhyt tukka ja lippis tuntuivat itsestä luontevimmalta.
Teatterikorkeakoulussa kyseltiin, enkö voisi olla naisellisempi: hiljaisempi ja sensuellimpi. En silloin osannut puolustautua ja sanoa, että hei, minä olen tällainen nainen. Iloitsen siitä kehityksestä, ettei naisnäyttelijöitä enää arvoteta niinkään ulkonäön kuin taitojen perusteella. Minulla ei koskaan ole ollut kauniin naisen leimaa, olen ollut korostetun tavallinen.
Tietyn kasvatusmetodin mukaan lasta kuuluu kehua vain tekemisistä, ei ominaisuuksista. Silti olisin lapsena halunnut edes joskus kuulla olevani nätti ja suloinen. Omille tytöilleni sanon aina, että olettepa te ihania!
Varttuneempana olen löytänyt itsestäni myös perinteisempää naisellisuutta ja pyrkinyt vaalimaan sitä. Harva ihminen on kuitenkaan täysin maskuliininen tai feminiininen. Kunpa sukupuolia ei määriteltäisi niin tiukasti, vaan kukin saisi olla sellainen kuin on.
Minua on hyvin paljon määritellyt aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö.”
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
KirjauduMikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
TilaaPulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous