Julkkikset

Niina Lahtinen panostaa mieluummin lapsiinsa ja työhönsä kuin kodinhoitoon: ”Huikkaan tytöille, että syökää mitä kaapista löytyy”

Ohjaaja-käsikirjoittaja Niina Lahtinen on innostuja, joka haalii helposti itselleen liikaa vähän kaikkea. Kodinhoito ei kuitenkaan kuulu Niinan velvoitteisiin. – Kun joustan jostain, minulle jää enemmän aikaa tehdä kivoja asioita tytärteni kanssa, hän sanoo.

Teksti:
Rosanna Marila
Kuvat:
Sampo Korhonen

Niina Lahtinen tunnistaa innostumisen kehossaan.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Niina Lahtinen on innostuja, joka haalii helposti itselleen liikaa vähän kaikkea. Kodinhoito ei kuitenkaan kuulu Niinan velvoitteisiin. – Kun joustan jostain, minulle jää enemmän aikaa tehdä kivoja asioita tytärteni kanssa, hän sanoo.

Ohjaaja-näyttelijä-käsikirjoittaja Niina Lahtinen vetää kasvonsa virneeseen ja kertoo vitsin, mutta naurua ei kuulu. Niina on tilattu esiintyjäksi firman pikkujouluihin, mutta kukaan ei ole saapunut paikalle. Yleisö on jossain näkymättömissä etänettiyhteyden päässä, ja Niina yrittää arvailla, naurattavatko hänen kertomansa vitsit.

– Komediassa tärkeintä on interaktiivisuus. Esitys syttyy eloon katsojien myötä. Onkin ollut kummallista esiintyä viime ajat kokonaan ilman kontaktia yleisöön, Niina huomauttaa.

Omituisen pandemiavuoden läpi Niinaa on kannatellut yksi luonteenpiirre ylitse muiden: innokkuus. Hän on aina valmis heittäytymään.

– Nautin eniten ex tempore -ideoista. Ystäväni tietävät, että minut on helppo houkutella mukaan erikoisiin tempauksiin. Avantouinti? Kyllä! Seinäkiipeilyä? En ole koskaan kokeillut, mutta miksei!

Niinan innostumiskykyä päästään pian näkemään myös televisiossa, sillä hän on uusimman Putous-kauden ohjaaja ja pääkäsikirjoittaja. Sarjan ohjaajana kerta on hänelle kolmas, vastaavana käsikirjoittajana toinen.

Putous on ohjelma, jossa innostumis- ja innostamiskykyä todella tarvitaan. Mutta miten Niina pitää yllä tsemppihenkeä silloin, kun voimat ovat jo ihan lopussa ja viimeisetkin rippeet puristettu irti? Miten me pimeyteen ja poikkeusaikoihin väsähtäneet suomalaiset voisimme ammentaa Niinan innokkuutta itseemme?

Annetaan Niinan kertoa. Hän antaa siihen avuksi kahdeksan kätevää vinkkiä omasta elämästään.

Olematon häpeän kynnys

Ensimmäinen asia, jonka voimme Niinalta oppia, on heittäytymiskyky. Miksi himmailla, kun voi antaa kaiken tulla ulos vain?

Kun Niina pääsee vauhtiin, puhe nopeutuu. Vuoroin hän hautaa kasvonsa käsiinsä hä­peän merkiksi, välillä kädet viuhuvat niin suurissa kaarissa, että sivullisten kannattaa varoa, ettei Niinan käsi vahingossa osu heihin.

Niina ei siis ole mikään perinteinen tuppisuinen suomalainen, mutta eipä ole hänen kasvuympäristönsäkään. Riihimäellä syntynyt ja siellä yhä asuva Niina kiittelee paikallisten rentoa elämänasennetta siitä, ettei hänkään liikoja pingota.

Paikallisessa nuorisoteatterissa Niina sai lapsena kokeilla siipiään ja mokata ilman tuomitsemista. Jo 13-vuotiaana Niina muistaa esiintyneensä paikallisten yritysten tapahtumissa ja tehneensä ”aivan kamalaa jälkeä”, mutta kiittelee, että häntä ja muita nuoria kannustettiin ja kehuttiin silti.

– Ystäväni mukaan Riihimäen motto pitäisi olla: tekeminen on osaamista. Meillä on olematon kritiikin ja häpeän kynnys, Niina naureskelee.

Lue myös Kotilieden juttu: Kateus, ahdistus, viha ja häpeä voivat olla myös hyödyksi! Näin käännät hankalat tunteet voimavaraksi

Heittäytymiskyvyn siemenet kylvettiin Niinaan jo ala-asteella. Hänellä oli hyvin kannustava opettaja, joka pisti lapset näyttelemään historian tapahtumia aina Lallin ja piispa Henrikin kohtaamisesta lähtien.

Se onkin Niinan innostumisvinkki numero kaksi: mitä ikinä harjoittelet, palkkaa hyvä opettaja. Parhaillaan Niina opiskelee laulamista juuri tällaisen laulunopettajan kanssa.

– Taidealalla joskus väheksytään sitä, että esiintyjäntyön sijaan ihminen päätyy opettajaksi. Se on hirveän väärin. Hyvä opettaminen on todella vaikeaa ja tärkeää työtä, se auttaa muita eteenpäin.

Niina on kiitollinen suvun tuesta

Niinan lapsuudenperhekin oli innostavaa laatua. Hänen vanhempansa erosivat Niinan ollessa lapsi, mutta molemmat vanhemmat ovat aina olleet tyttärestään ylpeitä.

Veturinkuljettaja-isäänsä Niina näkee vähemmän, mutta elintarvikelaboranttina työskennellyt äiti on edelleen innokkaasti mukana Niinan ja hänen 14- ja 10-vuotiaiden tytärtensä elämässä. Joskus jopa liikaa, Niina virnistää.

– Näin juuri painajaista, jossa äitini oli myllännyt koko pihamaani uusiksi. En oikein itse jaksa ylläpitää pihaa, joten äitini narisee minulle, että koko kasvimaani menee ihan hukkaan. Hän pyytää usein, että saisi edes haravoida pihani.

Silti Niina on kiitollinen sukunsa tuesta. Kaikki Niinan siskon perhettä myöten asuvat Riihimäellä. Siinä onkin Niinan innostumista tukeva vinkki numero kolme: turvaudu tukijoukkoihin, jotta pääset toteuttamaan itseäsi työssä ja muussa elämässä.

– Ja korvaa apu vastapalveluksilla heti, kun mahdollista.

Pehmeä ääni tuudittaa Niinan uneen

Omat tyttäret toimivat vuoroin Niinan innoittajina, vuoroin maadoittajina. Poikkeusaikana Niina on ehtinyt olla lastensa kanssa paljon enemmän kuin aiemmin.

– Yllätin itsenikin leipomalla tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni korvapuusteja. Yleensä en pahemmin kokkaile, vaan huikkaan tytöille, että syökää mitä kaapista löytyy, vaikkei sieltä juuri mitään löydykään.

Niina noudattaakin Harry Potter -kirjailija J.K. Rowlingin lanseeraamaa ajatusta, jonka mukaan vain kaksi kolmesta onnistuu: lastenkasvatus, kirjoittaminen tai kodinhoito. Niina on päättänyt laistaa jälkimmäisestä, jotta saa suunnattua innokkuutensa häntä enemmän kiinnostaviin asioihin.

– Kun joustan jostain, minulle jää enemmän aikaa tehdä kivoja asioita tytärteni kanssa. Äitinä uskon olevani hauska, kannustava ja aina lasteni tukena. Jos käyttäydyn huonosti vaikkapa hermostuessani, osaan myös pyytää käytöstäni anteeksi.

Joskus innostuminen vie Niinaa niin mennessään, ettei hän meinaa saada unta. Iltaisin hän rauhoittaakin itseään äänikirjoilla: tällä hetkellä hän intoilee Avara luonto -dokumenteista tutun selostajaäänen Tuomo Holopaisen lukemasta Sapiens – Ihmisen lyhyt historia -kirjasta. Tuomon pehmeä ääni kuulemma tuudittaa Niinan ihanasti uneen.

– Rauhoittumiseen tarvitsen rauhallista kuunneltavaa, en missään nimessä esimerkiksi dekkareita. Jos kuuntelisin niitä, jännittäisin niin, etten nukahtaisi varmaan koko yönä.

”Parempi tehty kuin täydellinen”

Innostumisen kääntöpuolena on toisaalta se, että Niina haalii turhan helposti liikaa töitä. Hän ei millään malttaisi kieltäytyä kiinnostavista tarjouksista, vaikka kalenteri olisi jo täynnä.

Niina myöntää, että hänet on turhan helppo ylipuhua. Jos Niinalle tarjotaan unelmien roolia, hän on myytyä naista.

– Välillä minulla on ollut töissäni kausia, jolloin olen ollut hieman liian väsynyt. En ole kokenut täysivaltaista burn outia, mutta olen huomannut väsymyksen huonontavan työni jälkeä. Jos teen liikaa töitä, voin antaa kaikkeni, mutta en koskaan parastani. Siksi haluan pitää työmääräni kaikesta huolimatta hallittavana.

Väsyttäviä työputkia koettuaan Niina on oppinut, että herkullistenkin työtarjousten kohdalla kannattaa ihan ensimmäisenä ottaa aikalisä. Silloin hän keskustelee lähipiirinsä kanssa, joka yleensä muistuttaa, että sinullahan on kalenterissasi jo vaikka mitä töitä. Aikalisä onkin hänen neljäs vinkkinsä innostujille.

– Muistutan itseäni siitä, että kaikissa töissä on huonojakin puolia. Silloin mopo ei lähde niin helposti keulimaan.

Ja jos töitä on kaikesta huolimatta tullut sovittua liikaa, Niina pyrkii olemaan itseään kohtaan armollinen.

– Osaan hyväksyä itsessäni sen, ettei työn jälki aina ole täydellistä, mutta tällainen siitä sitten tuli. Parempi tehty kuin täydellinen. Mielestäni on nolompaa jättää elämättä kuin kokeilla rohkeasti ja epäonnistua.

Muistona jäätynyt olkapää

Joskus liika innokkuus on kostautunut Niinalle fyysisinä vaivoina. Kun hän ensimmäistä kertaa hyppäsi Putouksen ohjaajaksi, hänellä oli muitakin projekteja päällekkäin, minkä vuoksi työt venyivät iltoihin ja öihin. Seurauksena tuosta ajasta on frozen shoulder eli jäätynyt olkapää, joka oireilee edelleen Niinalla olkakipuna ja kyvyttömyytenä nostaa kunnolla toista kättä.

– Innostuminen tuntuu kehossani kierroksina. Kun minulla menee liian lujaa, heräilen aamukolmelta pohtimaan aivan epäajankohtaisia yksityiskohtia.

41-vuotiaana Niina kokee kaikesta huolimatta olevansa hyvässä elämänvaiheessa. Lapset ovat jo aika isoja, ja Niina on saanut tehdä monipuolisesti töitä. Hän kokee olevansa elämässään juuri siinä kohtaa, missä pitääkin.

– Ikä on tuonut ehkä sen, että osaan jo ar­vioida kriittisesti tulevaa työmäärää. Nuorena ajattelin, että äkkiäkös minä tuon teen, mutta nyt tiedän jo, että asiat vaativat enemmän tunteja kuin ensikädeltä tuntuu.

Haaveissa oma hevonen

Innostumisen vastapainoksi Niina tarvitsee myös rauhoittumista ja niin sanotusti tyhjäkäyntiaikaa. Siinä auttaa eläinten seura. Vietä siis aikaa luonnossa ja mielellään eläinten kanssa, on Niinan vinkki numero viisi. Hän itse viihtyy metsäkävelyillä Metku-koiransa kanssa.

– Koira on tasapainottavaa seuraa, sillä sen kanssa ei tarvitse olla hauska. Riittää, että on vain.

Lue myös: Näyttelijä ja ohjaaja Niina Lahtisella on hurmaava stressinpoistaja – se on tarmokas, kaunis ja tottelee nimeä Metku

Niina haaveilee joskus myös omasta hevosesta. Työtunteja kertyy viikossa kuitenkin sen verran paljon, ettei aika riittäisi sen hoitoon. Toistaiseksi koira saakin toimia hevosen korvikkeena.

Myös 10-vuotias tytär on innokas heppatyttö. Hän voisi Niinan mukaan viettää kaiken vapaa-aikansa talleilla. Välillä Niina onkin käynyt hänen kanssaan ratsastamassa maastossa.

Molemmat Niinan tyttäret myös soittavat selloa ja ovat innostaneet äitinsäkin soittimen pariin. Kolmikko soittaa sekä kotona että käy muun muassa yhdessä treenaamassa kesäleireillä.

Niina aloitti elämänsä ensimmäisen soittoharrastuksen kolme vuotta sitten. Nyt hän soittaa Riihimäen musiikkiopistossa aikuisharrastajien sellokvintetissä, ”aina alinta ja helpointa stemmaa”.

Niina nauttii siitä, ettei hän aamulla tiedä, minne hän päivän aikana päätyy. Liika suunnitelmallisuus ei ole hänen juttunsa.

– En ole koskaan halunnut häitä, sillä en jaksaisi suunnitella juhlia pitkän kaavan mukaan. Talon rakentaminenkin kuulostaa ihan kamalalta. Liian pitkät projektit ahdistavat.

Tässä onkin Niinan kuudes innostumisvinkki: tee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, älä sitä, mitä ulkopuoliset ja yhteiskunta sinulta odottavat.

Ylös epäonnistumisista

Vaikka Niina saa innostumisensa avulla paljon aikaan, vastaan tulee väistämättä myös epäonnistumisia. Yksi Niinan ahdistavimmista työkeikoista oli firmakeikka, jolla hän esiintyi yhdessä työparinsa Katja Lapin kanssa. Niina improvisoi, Katja säesti pianolla.

Yrityksen työntekijöillä oli kuitenkin omat, tiiviit keskustelut käynnissä. Vaikka Niina yritti tehdä kaikkensa, kukaan yleisöstä ei korvaansa lotkauttanut häneen päin. He vaikuttivat päinvastoin toivovan, että Niina lopettaisi.

– Se oli ihan kamalaa. Laskin sekunteja siihen, että pääsen pois lavalta. Keikan jälkeen olin valmis lopettamaan koko alalla. Katja kuitenkin lohdutti minua huomauttamalla, ettei tilanne minusta johtunut. Kyseisessä tapahtumassa ei ylipäätään olisi pitänyt olla esiintyjää.

Niina on tuttu supersuositusta Siskonpeti-sketsisarjasta. Hän paljastaa, ettei tuokaan porukka, siis Krisse Salminen, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan, ole aina saanut ideoitaan läpi tuotantoyhtiöille ja rahoittajille.

”Tunnen vuorotellen itseni neroksi ja täydelliseksi epäonnistujaksi.”

Niina huomauttaakin, etteivät innokkuus ja ideointikyky aina tarkoita varmaa menestystä. Niinan seitsemäs innostumiseen liittyvä vinkki on: uskalla kohdata epäonnistumiset.

Kun Niina saa työelämässä pakit, hän antaa itselleen luvan velloa.

– Alkuun minua masentaa ja kestää hetken, että kasaan itsetuntoni rippeet. Menestyksen lisäksi työelämässä tulee väistämättä vastaan myös vastoinkäymisiä. Tunnen vuorotellen itseni neroksi ja täydelliseksi epäonnistujaksi.

”Ystävien kesken on helpompi kestää myös epäonnistumiset”

Niinan viimeinen innostumisvinkki liittyy muihin ihmisiin, sillä hän on ennen kaikkea tiimitekijä. Niinan mukaan hänen itsensä on porukassa helpompi ideoida ja toteuttaa tempauksia, varsinkin, jos ryhmällä on improvisaatiosta tuttu myönteinen ”joo, ja” -asenne.

– Ystävien kesken on helpompi kestää myös epäonnistumiset. Silloin voi porukalla naureskella, että mitähän me oikein ajattelimme.

Tiimissä on hyvää sekin, että muut ryhmät jäsenet voivat välillä rauhoitella toisiaan. Niinalla kun on taipumusta käydä välillä ylikierroksilla.

– Sanna Stellan sanoo minulle, että kantta päälle, Niina. Kun innostun liikaa, alan puhua toisten päälle ja omia heidän töitään. Siksi on hyvä, että minua välillä rauhoitellaan.

Nyt, Putouksen ohjaajana, Niina on kuitenkin se, jonka tehtävä on kannatella muita ja auttaa toisia kukoistamaan.

Pomona Niina arvelee olevansa kannustava mutta myös rehellinen. Hän ei hymistele vaan sanoo suoraan, jos jokin ei toimi. Parasta on silloin, kun kollegoita pystyy hyvällä tavalla härnäämään.

– Saatan heittää vaikka Christofferille (Strandberg), että tämä kohtaus ei toimi, koska olet vain niin huono. Tosiasiassahan hän on loistava näyttelijä ja vastuu on ohjaajan eli minun. Vitsailu onnistuu, kun tuntee toisen, Niina sanoo.

– Hyvä tiimi on aina enemmän kuin osiensa summa. Vaikka joskus epäonnistuisimmekin, myös onnistumiset tuntuvat entistä hienom­milta yhdessä.

X