– Olen siviilissä rauhallinen ja varsinkin uusien ihmisten seurassa ujo, Niko Saarinen sanoo. Outi-äiti on samaa mieltä.
– Olen siviilissä rauhallinen ja varsinkin uusien ihmisten seurassa ujo, Niko Saarinen sanoo. Outi-äiti on samaa mieltä.
Julkkikset

Outi-äiti kertoo, miksi Niko Saarinen on ainokainen: ”Ajattelin, etten rakastaisi toista lasta yhtä paljon”

Äiti Outi Mykkänen on Niko Saarisen elämän tärkein henkilö. Kaksikkoa yhdistää huumori, joka on pelastanut heidät silloinkin, kun he istuivat tyhjän kaksion lattialla ja miettivät, voiko ihmisen elämä olla näin ankeaa.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Sampo Korhonen

Outi Mykkänen: ”En tunnistanut lastani siinä roolissa, joka hänelle oli julkisuudessa luotu”

”Sain Nikon 22-vuotiaana. Minusta tuntui, että olin siihen mennessä ehtinyt elää omaa elämääni, joten lapsi tuli hyvään aikaan. Asetuimme asumaan Nikon isän kotiseudulle Uuteenkaupunkiin. Hänen vanhempansakin asuivat siellä, ja myös oma äitini muutti sinne.

Nikon isä teki reissutöitä ympäri Suomea, ja ehkäpä siitä johtuen minun ja Nikon suhde on ollut alusta asti hyvin tiivis. Ajattelin myös, että en pystyisi rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin Nikoa, joten hän jäi ainokaisekseni.

Teininä Niko otti usein isänsä kanssa yhteen, ja minä olin monesti heidän välissään puolustamassa Nikoa. Uskoin, että meillä oli teini-ikäisyydestä huolimatta hyvä suhde, mutta myöhemmin kuulin, että ihan kaikkea hän ei minulle kertonut.

Big Brother -ohjelmassa Niko jakoi mielipiteitä, se osa poikaani. Hänessä on sellainen dramaattinen puoli, joka näkyy siviilielämässä vain harvoin. Mutta se, että ohjelman myötä Nikosta tehtiin julkisuudessa raivohullu alkoholisti, oli ihan hirveää.

Itkin, kun luin keskusteluketjujen kommentteja. Ne satuttivat. En tunnistanut lastani siinä roolissa, joka hänelle oli julkisuudessa luotu. Lopulta lopetin kollegani vinkistä keskustelujen lukemisen.

Muutin kuusi vuotta sitten nykyisen mieheni kanssa Lappeenrantaan. Sitä ennen minä ja Niko olimme asuneet korkeintaan kolmenkymmenen kilometrin etäisyyden päässä toisistamme.

Tänä vuonna Niko on ollut todella kiireinen, ja olemme pitäneet yhteyttä pääasiassa soittelemalla. Yleensä Niko on tullut Lappeenrantaan kesäisin ja jouluisin, mutta viime kesänä hän ei ehtinyt käymään luonani – se oli ensimmäinen kerta. Olin siitä vähän pahoillani.

Jos hössötän liikaa, Niko saattaa ärähtää, että hän pärjää kyllä. Mutta niin vanhaksi ei lapsi tule, ettei äiti tästä kantaisi huolta.”

Niko Saarinen: ”Tuntuu aika kauhealta sanoa, mutta pidin jo lapsena äitiä läheisempänä”

”Koin, että lapsena äiti toimitti minulle melko usein sekä äidin että isän virkaa. Tuntuu aika kau­healta sanoa näin, mutta pidin jo lapsena äitiä läheisempänä. Teimme paljon juttuja kaksin.

Kaipasin lapsena sisaruksia, varsinkin isoveljeä. Tuntui, että jään jostain paitsi, kun minulla ei ollut sisarusta, jonka kanssa jakaa asioita. Minulla ei ollut yhtään kaveria, joka olisi ollut ainoa lapsi kuten minä. Nyt aikuisenakin huomaan välillä kaipaavani sisaruksia, kun näen ystäviä, joilla on läheiset välit omiin sisaruksiinsa.

Kun muutimme Klaukkalaan, alkoi elämämme kauhein vuosi. Emme tunteneet uudelta paikkakunnalta ketään. Äidin uuden miehen asunnossa ei ollut hyvä olla. Miehellä oli paljon rahaa, mutta se miten hän kohteli meitä, opetti minulle, että menestys ei tee ihmisestä automaattisesti hyvää tyyppiä.

Olin huolissani äidistä ja hän varmasti minusta. Pelkäsin myös, että jossain kohtaa äiti luovuttaa ja vaatii, että muutamme takaisin Uuteenkaupunkiin.

Suhteen päättyminen oli helpotus meille molemmille, vaikka jäimmekin aika tyhjän päälle. Äiti oli myynyt ja antanut pois kaikki tavaramme muuttaessamme Klaukkalaan. Muistan, kun istuimme äidin kanssa tyhjässä kaksiossa ja aloimme vain nauraa. Että kuinka ankeaa voi ihmisen elämä olla!

Äiti on minulle kaikista tärkein ihminen. Hän on ollut ainoa pysyvä elementti elämässäni. Tunsin kesällä huonoa omaatuntoa, kun en ehtinyt käydä hänen luonaan Lappeenrannassa.

Jos minulle iskee iltaisin yksinäisyyden pelko, saatan miettiä, että mitä jos äidille kävisi jotain. Olen sillä tavalla dramaattinen, että tuollaisina hetkinä lietson itseni entistä pahempaan oloon. Kun romahdan, romahdan todella alas.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Emilia Saloranta. Jutussa Outi Mykkänen ja Niko Saarinen kertovat äiti-poikasuhteestaan ja siitä, miksi juuri äiti on Nikolle tärkein ihminen maailmassa. Lue koko juttu Annasta 43/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X