Nina Mikkonen.
Nina Mikkonen on oppinut kannustamaan itseään.
Julkkikset

Nina Mikkonen tietää, että elämäntaparemontissa tarvitaan armollisuutta itseä kohtaan – ”Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu eikä syy luovuttaa”

Nina Mikkonen opetteli terveellisemmät elintavat ja voi nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Elämänmuutos puoliso Timo T. A. Mikkosen kuoleman jälkeen on ilonaihe ja saavutus, josta hän haluaa olla ylpeä.
Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Liisa Valonen

Kolme vuotta sitten yrittäjä Nina Mikkosen elämää peitti synkkä sumuverho. Hän oli menettänyt hiljattain aviopuolisonsa, media- ja viestintäalan yrittäjä Timo T. A. Mikkosen. Suurta surua edelsivät raskaat vuodet puolison omaishoitajana.

Leskeksi jäätyään Ninan piti selviytyä kahden teini-ikäisen yksinhuoltajana, selättää talousvaikeudet ja saada arki pyörimään yrittäjänä. Vuoden sisällä menehtyivät Timo sekä lasten rakas isotäti ja Ninan äiti. Nina sairastui masennukseen stressin keskellä.

– Menin psykiatrin vastaanotolle, ja aiemmin aloittamani mielialalääkityksen annosta nostettiin. Sen avulla selvisin päivästä seuraavaan. Minulle oli ponnistus jo pelkästään nousta sängystä ylös.

Nina lohdutti itseään herkuttelemalla. Iltaisin saattoi kulua paketillinen Domino-keksejä, kokonainen suklaalevy ja useampi pallo jäätelöä. Vaatteet kiristivät, ja peilistä katsoivat väsyneet ja turpeat kasvot.

– Tiesin, että voin huonosti. Olin kuitenkin niin uupunut, ettei minulla ollut voimavaroja huolehtia itsestäni.

Käänne parempaan tapahtui, kun Nina pyydettiin vuonna 2019 mukaan Suurin pudottaja -televisiosarjaan. Ohjelmassa joukko suomalaisia tavoittelee sekä kevyempää oloa että pienempää vaa’an lukemaa. Viiden viikon aikana kilpailijat keskittyvät täysipäiväisesti elämäntaparemonttiinsa ammattilaisten ohjauksessa. Ninalle ohjelmaan osallistuminen oli pitkään kaivattu hengähdystauko arjesta, jossa hän oli vuosia laittanut muiden tarpeet etusijalle.

– Sarjaan osallistuminen oli parasta, mitä minulle oli pitkään aikaan tapahtunut. Oli etuoikeutettua saada keskittyä pelkästään omaan hyvinvointiini.

Lähes 20 kiloa pudottanut Nina kruunattiin ohjelman voittajaksi.

Elämäntaparemontti alkoi lääkärintarkastuksen tuloksista

Nyt Nina voi paremmin kuin aikoihin. Televisio-ohjelmassa alkanut elämäntaparemontti jatkuu terveellisine ruokailutottumuksineen ja säännöllisine urheiluineen. Pudotetuista kiloista on palannut vain muutama – ja nekin pääosin kasvaneen lihasmassan muodossa.

– Olen innostunut liikkumaan. Siitä on tullut pysyvä osa arkeani.

Nina iloitsee hoikistuneesta ulkomuodostaan, mutta tärkeintä on kuitenkin terveydentilan kokonaisvaltainen kohentuminen.

”Haluan elää terveenä ja mahdollisimman pitkään.”

”Sairastelunsa aikana Timo sai monia aivoinfarkteja. Halusin eliminoida riskit, ettei minua odottaisi sama kohtalo.”

Televisio-ohjelman alussa tehdyn lääkärintarkastuksen tulokset olivat Ninalle järkytys. Ninan painoindeksi oli 37,2, eli hän kärsi huomattavasta ylipainosta. Rasvaprosentti oli liian korkea. Kehon maksimaalisen hapenottokyvyn kuntoluokitus oli alin mahdollinen, eli Ninan kestävyyskunto oli erittäin heikko. Lääkärin mukaan Ninalla oli viitteitä astmasta ja keuhkoahtaumasta. Myös veri- ja maksa-arvoissa oli parantamisen varaa.

Tutkimustulosten näkeminen kannusti Ninaa huolehtimaan itsestään.

– Myös puolisoni kuolema motivoi minua elämäntaparemonttiin. Sairastelunsa aikana Timo sai monia aivoinfarkteja. Halusin eliminoida riskit, ettei minua odottaisi sama kohtalo. Ylipaino tunnetusti lisää sydän- ja verisuonitautien todennäköisyyttä.

Ninan suurimmat kannustajat ovat olleet hänen omat poikansa, Mikael, 20, ja Matias, 19. Kun Nina aluksi empi laihduttamista koko kansan edessä, pojat rohkaisivat häntä tarttumaan tilaisuuteen.

– He ovat tärkein syyni pitää itsestäni huolta. Haluan nähdä lasteni kasvavan, ja kenties joskus olla läsnä myös mahdollisten lastenlasteni elämässä.

Nina Mikkonen.

Nina Mikkonen tietää kokemuksesta, että viisikymppisenä kilot ovat tiukemmassa kuin nuorempana. ”Vaihdevuodet hidastavat aineenvaihduntaa.”

Järkeä ja joustavuutta ruokailuun

Ninan tavoite on ylläpitää saavutettu paino ja jaksaa puuhata arjessa energisenä. Siinä auttaa säännöllinen ruokarytmi: kolme päivittäistä ateriaa ja tarvittaessa välipalat. Näiden avulla verensokeri pysyy tasaisena, eikä makeanhimo pääse yllättämään.

– Voin parhaiten, kun syön kasvispainotteisesti vältellen erityisesti punaista lihaa. Pyrin noudattamaan lautasmallia, jossa puolet ateriasta on kasviksia. Syön paljon hedelmiä ja kasviksia saadakseni kuituja.

Aamupalan inhoajasta on kuoriutunut brunssi-ihminen.

– Syön aamulla tukevasti ja vähennän kalorimäärää iltaa kohti. Saatan nauttia aamulla vaikka edellispäivältä jäänyttä lounasta.

”Illalliskutsuilla syön hyvällä ruokahalulla jälkiruokaa ja kaikkea, mitä tarjotaan.”

Nina on vähentänyt leivän kulutusta, koska sitä hän puputtaisi helposti pakettikaupalla.

– Kokonaan en ole leivästä luopunut, sillä se on yksi lempiruuistani. Joustavuus sopii minulle paremmin kuin ehdottomuus. Jos kiellän itseltäni jonkin asian kokonaan, alan todennäköisesti haluta sitä vain lisää.

Nina ei myöskään halua tehdä elämäntaparemontistaan arkea kahlitsevaa asiaa.

– Illalliskutsuilla syön hyvällä ruokahalulla jälkiruokaa ja kaikkea, mitä tarjotaan.

Unettomuus johtaa tunnesyömiseen

Onnistuneeseen elämäntaparemonttiin on mahtunut myös vaikeita hetkiä. Suurin haaste on ollut vakava unettomuus, josta Nina on kärsinyt vuosia. Pahimpina unettomuuskausina syöminen häiriintyy kylläisyyshormoni leptiinin määrän vähentyessä.

– Minun tekee silloin mieli mässäillä jatkuvasti ruokia, jotka eivät tue hyvinvointiani.Väsyneenä minua himottavat nopeat hiilihydraatit, kuten karkit ja sipsit. Näläntunne vaivaa jatkuvasti, koska aivokemiani on vähien unien takia sekaisin.

Nina on tunnistanut itsessään tunnesyömistä ja ruokariippuvuutta. Ahmiminen oli masennuskausina hänen mukaansa sairaalloista.

– En koskaan oksentanut, mutta muuten käyttäytymiseni täytti syömishäiriön tunnusmerkit. En voinut säilyttää kotonani vierasvaraa, sillä söin kaikki herkut, jotka sain käsiini. Hain syömisestä helpotusta huonoon olooni, vaikka oikeasti se vain pahensi sitä.

Nykyään Nina pystyy herkuttelemaan kohtuudella. Hän on kuitenkin tarkkana, etteivät vanhat tottumukset vie mennessään.

Lue myös: Eroon tunnesyömisestä: 5 harjoitusta, joiden avulla tunnesyöminen voi loppua

Tavoitemekko henkarissa motivoi

Elämäntaparemontti ei ole laihdutuskuuri. Tämän nyrkkisäännön Nina painoi mieleensä jo osallistuessaan Suurin pudottaja -ohjelmaan. Hän lähti hakemaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei muotifarkkuihin mahtumista.

– Koska kyse on elämäntavasta, siihen mahtuu myös harha-askelia. Niiden jälkeen korjataan suuntaa ja jatketaan matkaa. Tämän ikäisenä sitä onneksi jo ymmärtää, että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu eikä syy luovuttaa.

Ninan mielestä tärkein tekijä onnistuneessa painonpudotuksessa on armollisuus itseään kohtaan. Jos tänään tulee syötyä enemmän kuin oli tarkoitus, huomenna palataan ruotuun. Tässä auttavat rutiinit ja ruoka-ajat.

”Motivaatio pysyi, kun oivalsin, etten tee tätä kenenkään muun käskystä, vaan omasta halustani voida paremmin.”

Välillä Nina nosti kaapista esille henkariin roikkumaan ”tavoitemekon”, johon hän tiesi mahtuvansa painonpudotuksen edetessä. Toisinaan hän käytti motivaation ylläpitoon myös inhorealistisempia keinoja.

– Muistelin hetkeä, jolloin jouduin pyytämän poikaani sitomaan kengännauhat puolestani, koska vatsani otti vastaan, kun koetin kumartua eteenpäin. Se oli nöyryyttävä tilanne. Päätin, etten halua enää koskaan kokea sellaista uudelleen.

Ninalle paras keino pitäytyä päätöksissään oli muistuttaa itseään siitä, miksi hän tekee elämäntaparemonttia.

– Motivaatio pysyi, kun oivalsin, etten tee tätä kenenkään muun käskystä, vaan omasta halustani voida paremmin.

Nina Mikkonen.

Ninan elämäntaparemonttia on varjostanut vuosien vakava unettomuus. ”Onneksi olen päässyt mukaan Suomessa tehtävään unitutkimukseen, josta uskon saavani apua.”

Liikunnan ilosta syntyi liikeidea

Kun Ninan puoliso Timo oli vielä terve, perhe teki yhdessä pitkiä hiihto- ja juoksulenkkejä Myrskylän kotimetsissä. Elämäntaparemontin myötä Nina löysi uudelleen vuosia kadoksissa olleen liikunnan ilon.

Nina harrastaa liikuntaa kolmesta viiteen kertaan viikossa. Hän kävelee, pyöräilee ja käy kuntosalilla. Kotona hän jumppaa, punnertaa, lankuttaa ja kiskoo kuminauhoja. Välillä hän tykkää panna jalalla koreasti menevän musiikin tahtiin.

Liikunnan parista löytyi myös Ninan uusi aluevaltaus. Kuntogimmat-verkkovalmennuksessa Nina opastaa kuntoilun saloihin valmentaja Kirsi ”Kiki” Halmeen kanssa.

Nina palkkasi Kikin alun perin itselleen personal traineriksi. Kun Nina latasi sosiaaliseen mediaan videon heidän jumppahetkestään, sitä katsottiin yli 40 000 kertaa. Tästä virisi ajatus yhteisestä bisneksestä.

– Monen keski-ikäisen suomalaisnaisen on ehkä helpompi samastua minuun kuin kaksikymppiseen fitness-böönaan. Näytän mallia, että lyhyenläntä ja leveäpeppuinenkin voi nauttia liikunnasta.

Ninalla on palava halu innostaa muita voimaan hyvin.

– Tiedän kokemuksesta, että elintapojen rukkaaminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.

Vähättelystä itsestä kannustamiseen

Nina on onnellinen siitä, että hänellä oli tahtoa ja voimavaroja laittaa elämänsä uusiksi.

– Terveyteni on parantunut monella mittarilla mitattuna. Verikokeiden tulokset ovat paremmat, mielialani on kirkkaampi ja oloni kevyempi. Jaksan arjessa ihan eri tavalla kuin ennen.

Nina suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Hän kuvailee olevansa valovuosien päässä siitä pisteestä, jossa hän voi kaikkein huonoiten niin fyysisesti kuin henkisestikin.

”Välillä on syytä paukutella henkseleitä onnistumisistaan ja sanoa peilikuvalle, että hyvä minä!”

– Unettomuus on todennäköisesti aina jossain määrin seuralaiseni, ja masennus kurkkii välillä olkapäältä. Tauti on kuitenkin hoidossa. Pärjään sen kanssa.

Ninan tämän hetken tavoite on nostaa aerobista kuntoa. Kun kevät koittaa, hän kaivaa polkupyöränsä esille.

Uusia tavoitteita asettaessaan Nina yrittää myös muistaa tuntea ylpeyttä matkasta, jonka hän on jo kulkenut. Se on hänelle hieman vaikeaa, sillä hän puhuu itsestään helposti vähättelevään sävyyn.

– Välillä on syytä paukutella henkseleitä onnistumisistaan ja sanoa peilikuvalle, että hyvä minä!

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 3/22.

X