Pertti Salovaara sanoo, että ei halua enää olla perso naisilta saamalleen huomiolle.
Missä Pertti toimisi nyt toisin jos voisi? – En olisi niin perso muilta naisilta saamalleni huomiolle.
Julkkikset

Avioerot ovat Pertti Salovaaran suuria epäonnistumisia: ”On vaikeaa antaa itselleen anteeksi, että on tällä tavalla möhlinyt”

On monta asiaa, jotka Pertti Salovaara tekisi toisin, jos voisi. Eniten harmittaa se, että hän tuli sössineeksi kaksi avioliittoa. Iloa tuottaa paluu radiotoimittajaksi vuosien jälkeen. Kaksisuuntainen mielialahäiriökin on nyt hallinnassa.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sara Pihlaja

Pertti Salovaara kurvaa harmaalla Audilla suuren vaaleansinisen pitsihuvilan pihaan. Talon seinään on ruuvattu katukyltti Salovaarantie. Se on ihailijalahja. Kauan sitten joku irrotti kyltin oikealta paikaltaan ja lähetti Pertille Yleen.

Rakennuksen takana aukeaa Vanajavesi.

– 17 metriä kivijalasta rantaviivaan, Pertti ilmoittaa isännän ylpeydellä. Hän rullaa auton ikkunan auki ja vaihtaa muutaman sanan kattoremonttia viimeistelevien miesten kanssa.

Tämä on Pertti Salovaaran talo. Mutta se ei ole hänen kotinsa, enää.

– Kieltämättä aina vähän kirpaisee käydä pihassa. Jos olisin pelannut korttini oikein, asuisin täällä yhä.

Pitsihuvilassaan Pertti ehti kasvattaa kahta perhettä. Ero vaimosta numero yksi tuli 2011, vaimo numero kaksi lähti kaksi vuotta sitten. Silloin Pertti päätti antaa talon vuokralle ja muuttaa kerrostalokolmioon pienen matkan päähän Lempäälän keskustaan.

– Ei aina käy niin kuin haaveillaan, hän tapailee vanhan iskelmän sanoja. Äänessä on haikeutta.

Kaikupohjaa muiden huolille ja murheille

Mahtavaa, että olet palannut takaisin. Tällaisia viestejä Pertti Salovaara on saanut pitkin alkusyksyä. Hän aloitti Yöradion juontajana Novalla elokuun alussa vuorovedoin veljensä Lauri Salovaaran kanssa.

Paluu radiotyöhön viidentoista vuoden paussin jälkeen tuntui siltä kuin tulisi kotiin. Kun studion punainen valo syttyy, suu alkaa käydä. Enimmäkseen puhutaan liikenteestä, mutta ohjelmaan soittavat purkavat sydäntään henkilökohtaisistakin asioista.

– Eräs depressiota sairastava kuulija kertoi, että hänellä on elämässään kaksi ilon aihetta: pesäpallo ja Yöradio. Se tuntui tosi hyvältä.

Pertillä on nyt toisenlaista kaikupohjaa kuunnella ihmisten huolia ja murheita kuin nuorempana.

– Viidessätoista vuodessa kertyy yllättävän paljon elämänkokemusta. Sellaisistakin asioista­, joita en ikinä uskonut kohtaavani.

Pertti Salovaara: Menestys olisi voinut nousta hattuun

Pertti Salovaara aloitti radiotyöt 16-vuo­tiaana lukiolaisena Ylen Radio Oulussa. Kaksikymppisenä hän siirtyi vasta perustettuun Radiomafiaan ja sai oman, nimeään kantavan show’n. Tuolloin kielenkäyttöön juurtui Salovaaran viljelemä sutkaus ”voe mahoton paikka sentään!” Hän kävi myös soittamassa levyjä diskoissa ja juonsi rock-festareita. Toimittajasta itsestäänkin tuli vähän kuin rokkitähti. Fanilaumat kirkuivat ja yrittivät repiä palan hänen vaatteistaan.

Pertti Salovaara sanoo, että hänellä on nyt enemmän kaikupohjaa kuunnella ihmisten huolia ja murheita kuin nuorena.

– Minulla on nyt enemmän kaikupohjaa kuunnella ihmisten huolia ja murheita kuin nuorena. Pystyn ammentamaan omista kokemuksistani, sanoo radiotoimittajaksi palannut Pertti Salovaara.

– Se olisi voinut nousta hattuun, mutta väitän, että minulle ei käynyt niin. Ajattelin, etteivät­ fanit ihaile minua ihmisenä vaan sitä, mitä teen työkseni.

Jalat pysyivät maan pinnalla myös siksi, että suurimman sukseen aikana rinnalle oli jo löytynyt vaimo numero yksi.

”Halusin olla lapsilleni läsnä oleva isä”

Auto lipuu pitkin pääkatua. Keskellä Lempäälän kuntaa seisoo harmaakivikirkko. Siellä Pertti Salovaara ja tv-kuuluttaja Elina Rintala vihittiin kolmesataapäisen vierasjoukon edessä kesällä 1994. Puoliso tarttui matkaan juttukeikalta, joka venyi kolmen päivän mittaiseksi.

Pertti halusi kyyditä morsiamensa parin kilometrin matkan kirkolta juhlapaikalle Vaihmalan hoviin sivuvaunullisella moottoripyörällä. Koska Pertillä ei ollut moottoripyöräajokorttia, hän kävi kysymässä poliisilaitokselta, heltiäisikö sulhaselle poikkeuslupa hääpäiväksi. Ei hellinnyt, mutta luvattiin, ettei sinitakkeja näkyisi reitin varrella.

Unelmien koti perustettiin vaaleansiniseen pitsihuvilaan Vanajaveden rantaan. Esikoinen, Rosina, syntyi vuonna 2000 ja Milana viisi vuotta myöhemmin.

– Halusin, että tyttäreni saavat kaikkea sitä, mistä itse jäin lapsena paitsi. Vanhempani erosivat, kun olin yksivuotias, ja jäin äidille. Minulla ei siis ole muistikuvia isän kanssa asumisesta. Omille lapsilleni halusin olla läsnä oleva isä.

Pertti Salovaara: Poden huonoa omaatuntoa siitä, etten pitänyt lupaustani

Mutta Milanan syntyessä Pertti oli jo kansanedustaja. Olo oli juhlava ja hieman epäuskoinen, kun hän ensi kertaa nousi Eduskuntatalon portaita puku päällä ja salkku kädessä. Minäkö tässä todella olen? Poika Raahesta, peruskoulupohjalta.

Perhe ei sen jälkeen nähnyt isästä kuin vilauksen. Pertti nousi Helsingin-junaan aamuseitsemältä ja palasi iltakahdeksalta, parahultaisesti peitelläkseen lapset nukkumaan.

– Poden edelleen huonoa omaatuntoa siitä, etten pystynyt pitämään lupaustani olla läsnä lapsille.

Turvallinen lapsenusko

Keskusta näyttää samanlaiselta kuin lukuisilla pienillä paikkakunnilla ympäri Suomen. On kampaamoita ja kynsistudioita, pizzerioita ja kebab-paikkoja. Pikkukylän une­lias tunnelma rikkoutui elokuussa, kun pääkadun varren kerrostalossa, Salovaaran naapurissa, tapahtui hirveitä. Mies ampui naisystävänsä ja itsensä. Molemmat olivat Pertin tuttuja.

Välikohtauksen aikaan Pertti oli käymässä kauppakeskuksessa. Mitä olisikaan tapahtunut, jos hän olisi ollut lähempänä ja kuullut laukauksen? Olisi tietysti mennyt katsomaan, onko kaverilla kaikki hyvin. Ja saanut ehkä luodista itsekin.

– Uskon, että minulla oli varjelus matkassa.

Pertin isä oli vanhoillislestadiolainen, ja Perttikin kulki pikkupoikana isän mukana seuroissa. Hän muistaa saarnojen noudattaneen aina samaa kaavaa. Ensin pappi oli kaunopuheinen ja siirtyi sitten asteittain johdattamaan seurakuntaa synnintuntoon. Lopuksi kuulijoille tarjottiin mahdollisuus tehdä parannus. Toki myös Pertti nosti kätensä: ”Saanko minäkin syntini anteeksi?” Vaikka pieniähän ne synnit silloin olivat. Myöntävän vastauksen jälkeen saattoi palata kotiin kevein mielin.

Rippileirillä lapsenusko alkoi horjua, ja heti täysi-ikäiseksi tultuaan Pertti erosi kirkosta. Esikoisen synnyttyä hän liittyi takaisin.

– Halusin antaa lapsilleni mahdollisuuden samanlaiseen turvalliseen lapsenuskoon, joka itselläni oli. Vaikka minulla ei aina ollut kavereita, oli sentään Taivaan isä.

Edelleen, kun nuorimmainen on yökylässä, Pertti lukee tutun iltarukouksen Levolle lasken luojani. Ja sinkauttaa hän korkeuksiin jonkin pyynnön tai kiitoksen joskus muulloinkin.

Pertti Salovaara: Olin kotona paikalla, mutta en läsnä

Auto pysähtyy punatiilisen pienkerrostalon eteen, ja Pertti poikkeaa asunnolleen. Sisälle hän ei kutsu: ”Siellä on niin paskaista.” Palatessaan hän lykkää käteen runokirjansa Vastustaa. Kansi on tummanpuhuva, ja siihen on painettu yksityiskohta keskiajalla eläneen Hieronymus Boschin maalauksesta Siunattujen ylösnousu. Se kuvaa tunnelia, jossa siivekkäät olennot ovat matkalla pimeydestä valoon. Vuonna 2014 ilmestyneen kirjan runot syntyivät aikana, jolloin Pertin ympärillä oli pelkkää mustaa. Eteensä näki vain käsivarren mitan verran.

Ensimmäiset merkit siitä, että kaikki ei ollut hyvin ilmestyivät 2007, kun Pertti oli valittu jatkokaudelle eduskuntaan. Uni ei tullut, tai sitten sitä tuli liikaa – jopa 14 tuntia putkeen. Elämästä katosi ilo. Mikään ei tuntunut miltään.

”Enää en olisi niin perso muilta naisilta saamalleni huomiolle. Ehkä eniten tässä maailmassa kadun uskottomuuttani.”

Kotona Pertti oli paikalla, mutta ei läsnä. Hän istui käsi poskella keittiön pöydän ääressä ja tuijotti lintulaudalla aterioivia pikkulintuja, tuntikaupalla.

– Mietin, olenko tosiaan näin laiska. Olin unelmatyössäni. Silti mikään ei kiinnostanut ja tuntui, ettei tulevaisuudella ollut minulle mitään tarjottavaa.

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö

Vetämätön olo jatkui kuukausia ennen kuin Pertti viimein meni työterveyslääkärin vastaanotolle. Hän sai mietoa mielialalääkettä ja parin viikon sairausloman. Oireet jatkuivat ja pahenivat. Oli päiviä, jolloin mieli oli ylivirittynyt. Voimansa tunnossa Pertti purki energiaansa metsästämällä tavaraa netistä, kaikkea kahvimyllyistä äänilevyihin. Kun ”saalis oli kaadettu”, mielenkiinto lopahti. Hankittuja tavaroita hän ei usein edes hakenut postista.

Ylivirittynyt tila kesti muutamia päiviä. Sen jälkeen silmien eteen laskeutui musta harso ja kroppa kietoutui tahmeaan seittiin. Sitä saattoi jatkua kuukausikaupalla.

Lopulta Pertti kääntyi psykiatrian erikoislääkärin puoleen. Diagnoosi: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Pertti määrättiin puolen vuoden sairauslomalle ja hänelle alettiin etsiä sopivaa lääkitystä. Kesti yli kolme vuotta ennen kuin sopiva cocktail löytyi. Nykyään hän nielaisee viisi pilleriä kaksi kertaa päivässä.

– Lääkkeet ovat ennallistaneet minut sellaiseksi kuin olin ennen sairastumista. Niiden avulla pystyn viettämään normaalia, täysipainoista elämää.

Ulkopuolisen silmin Pertti ei ole ihan ennallaan. Ryhti on painunut ja puheen rytmi verkkaistunut. Saattaa tosin olla, että ikä on tehnyt tehtävänsä. Puoli vuosisataa tulee täyteen lokakuussa. Merkkipäiväänsä hän ei aio juhlia.

– Ei kai siinä ole mitään juhlittavaa, että reilusti yli puolet elämästä on jo eletty.

Lue myös: Kaksisuuntainen mielialahäiriö on syventänyt Pertti Salovaaran käsitystä ihmisyydestä: ”En enää ole niin hanakka tuomitsemaan ketään heidän heikkouksiensa takia”

Pertti Salovaara: ”Ehkä eniten tässä maailmassa kadun uskottomuuttani”

Tervehdyttyään Pertti palasi vielä eduskuntaan. Mutta kolmannelle kaudelle hän ei enää pyrkinyt. Kansanedustajan ura päättyi 2011, samoihin aikoihin kuin ensimmäinen avioliitto. Hän arvelee, että ilman sairastumista molemmat olisivat saattaneet jatkua.

Uusi onni löytyi pian. Pertti vei vihille parikymmentä vuotta nuoremman Annan, ja heille syntyi nyt viisivuotias tytär Isabella. Vaimo haki eroa 2018. Sen jälkeen Pertti on harjoittanut paljon itsetutkiskelua.

– Avioerot ovat olleet suuria epäonnistumisia. Etenkin, kun syy oli täysin minussa. On helvetin vaikeata antaa itselleen anteeksi, että on tällä tavalla möhlinyt.

Missä Pertti toimisi nyt toisin, jos voisi?

– No, en olisi niin perso muilta naisilta saamalleni huomiolle. Ehkä eniten tässä maailmassa kadun uskottomuuttani.

Lue myös: Parisuhteessa petetty kokee riittämättömyyttä – mies ja nainen reagoivat uskottomuuteen eri tavoin

Kokkaavasta isästä yksin asuvaksi hodarinsyöjäksi

Eron jälkeen Pertti jäi yksin pitsihuvilaansa. Ympärillä oli 280 neliötä hiljaisuutta. Hyvin nopeasti hän ymmärsi, ettei niin isossa talossa ole järkeä asua yksin. Hän vuokrasi sen kalusteineen tuttavaperheelle ja muutti kerrostalokolmioon.

Kodin rakentaminen piti aloittaa alusta. Oli hankittava ruokapöytä, sänky, sohva ja taulu-tv. Suolaa ja pippuria maustehyllyyn.

Avioliitoissa Pertin pääasiallinen kotiaskare oli ruoanlaitto. Edelleen hän pyöräyttää makaronilaatikon tai spagetti bolognesen, jos lapset tulevat kylään. Vain itselle hän ei oikein viitsi kokata. Alakerrassa on R-kioski, josta Pertti hakee hodareita ja pizzanpaloja. ”Niilläkin elää.”

Onneksi välit exiin ja lapsiin ovat säilyneet. Vanhemmilla tyttärillä on omat menonsa, ja isäukkoa ehtii tavata harvemmin. Mutta aina välillä Pertti hakee Isabellan tarhasta. Sitten käydään pizzalla ja katsotaan yhdessä Tom & Jerryä. Ja jos Isabella haluaa hyppiä valkoisella sohvalla, iskä ei kiellä.

– Olen vähän tämmöinen nallukkaisä. Tyttärille on vaan niin mahotonta sanoa ei.

Pertti Salovaara sanoo, että vallasta luopuminen ei ollut hänelle vaikeaa.

– Vallasta luopuminen ei ollut vaikeaa. Olin asennoitunut kansanedustajuuteen niin, että se ei ole eläkevirkani.

Pertti Salovaara: ”Huolestuin itsekin juomisestani”

Kotiseutukierroksen viimeinen etappi on Välibaari, karuhko kuppila pääkadun tuntumassa. Täällä kokoontuu Pertin posse – lähes jokainen naama on hänelle tuttu.

Pertti laskee aurinkolasit ja tupakka-askin biljardipöydän viereen ja pudottaa värikkäät pallot veralle. Aikoinaan tuli pelattua golfia. Sitten Pertti ymmärsi, että vaikka treenaisi kuinka, hän ei koskaan kehittyisi keskinkertaista paremmaksi. Ja keskinkertaisuus ei Perttiä kiinnosta. Biljardissa hän kilpailee liigassa, jossa on satakunta pelaajaa. Viime vuonna hän ylsi kolmanneksi.

Sisään astumisen jälkeen Pertin käteen ilmestyy yleensä pyytämättä tuopillinen Pepsi Maxia. Juuri muuta hän ei ole täällä aikoihin juonut. Toisenlaisiakin kausia on koettu. Avioerojen aiheuttamat surut hän yritti hukuttaa viinaan.

Kansanedustajuuden jälkeen Pertti on elättänyt itsensä keikkaduuneilla, ja se mahdollisti törpöttelyn. Illat hän istui telkkarin ääressä ja sihautti auki kaljan jos toisenkin. Hetkeksi humala karkotti murheet, mutta aamulla ne olivat taas sängyn vieressä odottamassa.

– Lopulta huolestuin itsekin juomisestani. Kyselin vastaavan kokeneilta kavereilta neuvoa. Ne sanoivat, että juo juo juo. Jos et kuole, raja kyllä tulee vastaan. Se raja tuli pari vuotta sitten. Ei vain enää maistunut.

Unelma sinisestä pitsihuvilasta

Baarista Pertti hakee lähinnä seuraa. Vaikeina vuosina puhelinmuistion nimissä kävi kato. Muutamat ystävät pysyivät rinnalla, muun muassa veli Lauri ja viihdetaiteilija Jope Ruonansuu, jolta sai vertaistukea.

– Jopelle ei tarvinnut selittää mitään, se ymmärsi puolesta sanasta. Been there, done that.

Ruonansuun kanssa Pertin oli tarkoitus tehdä tv-ohjelma Tähdenlento, jossa ihmisille olisi tarjottu mahdollisuus toteuttaa jokin unelma. Mutta Jope lensikin itse tähdelle.

Minkä oman unelmansa Pertti soisi vielä toteutuvan?

– Jospa rinnalle löytyisi vielä ihminen, jonka kanssa voisi muuttaa takaisin sinne vaaleansiniseen pitsihuvilaan.

Mutta mikä hätä tässä. Pertti on oppinut tulemaan toimeen – ja jopa viihtymään – ihan vaan Pertin kanssa.

Juttu on julkaistu Annan numerossa 41/2020.

X