Pitelemätön Seela Sella kertoo Seurassa, miten sai kokea uransa tähtihetken: ”Kysyin, onko se Jumalasta seuraava tässä talossa”
Seela Sella ei tahdo luopua näyttelijän urasta vielä nyt 85-vuotiaanakaan. Seurassa hän nimeää elämänsä tähtihetken, josta alkoi myös uusi pitkä ystävyys.
Näyttelijä Seela Sella.
Seela Sella ei tahdo luopua näyttelijän urasta vielä nyt 85-vuotiaanakaan. Seurassa hän nimeää elämänsä tähtihetken, josta alkoi myös uusi pitkä ystävyys.
Näyttelijä Seela Sella, 85, kertaa Seuran haastattelussa uransa ja yksityiselämänsä suuria vaiheita. Kansallisteatterista ja elokuvista tuttu elävä legenda muistaa hyvin näyttelijän polkunsa niukan alun.
– Ilman äidin rahallista tukea en olisi koskaan voinut aloittaakaan näyttelijän uraani. Palkat olivat niin pienet, että äiti auttoi minua rahallisesti monta, monta vuotta. Varmaan siihen asti, kunnes Elis alkoi rahoittaa minua, Seela kertoo Seurassa.
Kaupunginteatterikiinnitysten jälkeen Seela eteni Kansallisteatteriin ja elokuvien huippurooleihin, joista esimerkiksi Kalteva torni (2007) toi hänelle parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon ja monipuolinen ura muun muassa Pro Finlandia -mitalin ja näyttämötaiteen valtionpalkinnon.
Suurimmaksi tähtihetkekseen Seela nostaa kuitenkin jo edesmenneen puolisonsa Eliksen ja Jani Uleniuksen kanssa tekemänsä getto- ja keskitysleirikonsertit ja niistä tehdyn kirjan S’brent – Se palaa.
– Urani tärkein asia. Kiersimme monta vuotta näillä lauluilla Suomessa, Saksassa ja Unkarissa.
Konserteissa he esittivät keskitysleireillä kirjoitettuja runoja, ja Seela halusi niiden jäävän talteen jälkipolvillekin. Elis uskoi vakaasti, että tärkeissä asioissa pitäisi olla yhteydessä korkeimpaan pomoon, joten Seela otti kovat keinot käyttöön saadakseen runot kirjaksi.
– Soitin WSOY:lle ja pyysin yhdistämään pääjohtajalle. Kysyin, onko se Jumalasta seuraava tässä talossa tavattavissa, Seela muistelee Seurassa.
Hän sai sovittua tapaamisen johtaja Jorma Kaimion kanssa, jolle puhui, puhui ja puhui. Johtaja kuunteli ja vakuutti projektille vihreää valoa, jos tietokirjapuolen Aleksi Siltalakin näyttää.
– Tapasin Siltalan, levitin taas pöydän materiaalia täyteen ja puhuin ja puhuin. Aleksi oli ihan pöllämystynyt eikä tiennyt yhtään, mistä kirjasta oli kyse. Lopulta soitimme Kaimiolle, että tehdään tästä kirja. Siitä alkoi myös minun ja Aleksin ystävyys.
Sodan kipu on tullut lähelle jälleen. Vaikka Eurooppa ei ole Seelan mielestä enää ennallaan Ukrainan sodan päättyessäkään, hän ei enää pelkää sotaa. Hän muistaa talvisodasta vain pelon ilmapiirin, koska oli alle kolmen vanha.
Jatkosodasta Seela kertoo Seurassa enemmänkin.
– Muistan pelon, muistan pommikoneiden äänen, kun ne menivät yli. Jo se pelko sai minut ajattelemaan lapsena, mitä pahaa olen tehnyt. Miksi? Jos ei ole kokenut sitä hälytyssireenin äänestä seuraavaa reaktiota, ei ymmärrä, mitä pelko on.
Seela Sellan haastattelu on kokonaisuudessaan Seuran numerossa 15–16/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous