Julkkikset

Ruoanlaitto toi Minna Kuukalle normaalin elämän tuntua, kun puolison sairastuminen säikäytti – myös Minnan perusasenne auttoi

Minna Kuukka sai jo lapsena tyydytystä siitä, että voi ruokkia muita. Kokkausharrastuksesta tuli iso osa Minnan arkea. Ruoanlaitto auttoi pysymään positiivisena silloinkin, kun elämä säikäytti ikävillä uutisilla.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen ja Minna Kuukan kotialbumi

Minna Kuukka sanoo joskus leikitelleensä ajatuksella omasta ravintolasta. – Mutta ei se ole realistinen haave.

Minna Kuukka sai jo lapsena tyydytystä siitä, että voi ruokkia muita. Kokkausharrastuksesta tuli iso osa Minnan arkea. Ruoanlaitto auttoi pysymään positiivisena silloinkin, kun elämä säikäytti ikävillä uutisilla.

Onpa pieni ja vaatimaton, tämä Minna Kuukan keittiö. Sen valtiatar on sentään laajalti tunnettu kokkaustaidoistaan. Kaksi vuotta sitten Minna voitti amatöörien Master Chef VIP -kilpailun ja vetää nyt Markus Rinteen kanssa ruoanlaittoon keskittyvää Kauhakaksikko-podcastia.

Ruoka on kiinnostanut Minnaa lapsesta saakka, ensimmäisellä keittokurssillaan hän kävi jo esiteininä. Ravintola-alaa hän ei silti edes harkinnut ammatikseen. Ensin veivät missihulinat, sitten toimittajantyö.

Kokkailuista saakin nauttia lähinnä perhe, jolle Minna valmistaa lämpimän aterian päivittäin. Yleensä padat ovat jo porisemassa, kun puoliso ja 17-vuotiaat kaksoset saapuvat kotiin. Arkena ei piperretä.

– Pelaan aika lailla varman päälle. Viihdyn parhaiten, kun saan tehdä asioita, jotka hallitsen. Minulla ei ole hinkua ajaa itseäni ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa olen ahtaalla tai epävarma. Ehkä tämä kuvaa suhtautumistani elämään ylipäätään, Minna sanoo ja ottaa mukavamman asennon töölöläiskotinsa sohvalla.

Kohta pitäisi keksiä, mitä tänään syötäisiin, ja lähteä kauppaan hakemaan aineksia. Mutta ennen sitä jutellaan hetki ruoasta – ja vähän muustakin.

Ruokaa on vaikea heittää pois

Hyvää ruokaa -keittokirja on lapsuudenkodin peruja. Se on painettu kolme vuotta ennen Minnan syntymää eli 1967. Teos aukeaa kohdasta, jossa on lyijykynällä tuplattu murotaikinan koko. Merkinnät ovat Minnan äidin, joka kuoli rintasyöpään alta viisikymppisenä. Resepti palauttaa mieleen yhteiset leivontahetket, kun pullapitkoja letitettiin puisen alustan päällä rinnatusten.

Äiti ei ollut Minnan mukaan kummoinenkaan keittiöhengetär, mutta arkiruoat hän valmisti tunnollisesti. Esikoistytär oli suunnilleen kymmenen ilmoittaessaan, ettei lapsenvahdin palveluita enää tarvita. Hän kyllä huolehtisi koulun jälkeen neljä vuotta nuoremman pikkuveljen ruokkimisesta. Vanhemmat työskentelivät Lahdessa iltakoulussa, isä rehtorina ja äiti opettajana, joten he eivät olleet iltapäivisin kotona. Niinpä Minna lämmitti liedellä äidin tekemän kastikkeen, keitti perunat, kuori ja pilkkoi ne pikkuveljen lautaselle.

– Tietysti välillä harmitti, etten voinut sopia koulun jälkeen omia menoja. Samalla se sai minut tuntemaan itseni melkein aikuiseksi.

Minna ja äiti leipoivat yhdessä lapsuudenkodissa Lahdessa.
Minna ja äiti leipoivat yhdessä lapsuudenkodissa Lahdessa.

Viikonloppuisin kauhaan tarttui isä ja pöytään kannettiin vuoroin paisti ja uuni­lohi. Niitä oli tarjolla niin usein, että meni pitkään ennen kuin Minna vapaaehtoisesti söi kumpaakaan. Yhteinen ateria syötiin aina viideltä. Koska kännyköitä ei ollut, piti tarkkailla rannekelloa, jotta osasi tulla ajoissa kotiin.

– Ehdollistuin tähän täysin. Vasta yli kaksikymppisenä hoksasin, että illallisen voi nauttia muulloinkin kuin viideltä. Esimerkiksi silloin, kun on nälkä, Minna naurahtaa.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X