Julkkikset

Veden rauhoittava voima rentouttaa Tuija Pehkosen: ”Uidessa pystyn jättämään kaiken ulkopuolelle”

Juontaja Tuija Pehkonen löysi uinnin uudelleen lapsuusvuosien jälkeen. Nyt hän nauttii entistä enemmän veden pehmeästä voimasta. Mutta nuoruuden räpylöitä Tuija ei vaihda.

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

– Uinti on kivempaa, kun perustekniikka on hallussa. Se muistui mieleen hyvin lapsuusvuosilta, Tuija sanoo.

Juontaja Tuija Pehkonen löysi uinnin uudelleen lapsuusvuosien jälkeen. Nyt hän nauttii entistä enemmän veden pehmeästä voimasta. Mutta nuoruuden räpylöitä Tuija ei vaihda.

”Nyt vaan uit. Niin ajattelen monesti ennen altaaseen menoa. Moni sanoo, että uiminen on tympeää ja pitkäveteistä, koska siinä vain mennään veden alla ja tuijotetaan laattoja. Minulle uiminen on äärimmäisen rentouttavaa silloin kun uin itsekseni hiljaisuudessa. Altaassa pystyn jättämään ulkopuolelle kaiken. Se on ihanaa.

Tärkeä yhteisö

Löysin uinnin uudestaan puolitoista vuotta sitten. Kaverini houkutteli minut mukaan kokoamaansa kivaan uintiporukkaan. Innostus syttyi ensimmäisissä yhteistreeneissä.

Lapsena uin kilpaa Iisalmen Uimareissa. Aloitin kilpailemisen aika myöhään, 11-vuotiaana. En ollut kovin hyvä, mutta pidän sitä yhä merkityksellisenä ajanjaksona elämässäni. Uimariyhteisö oli minulle tärkeä. Se antoi mielekästä tekemistä iässä, jossa olisi voinut ajautua huonommillekin teille.

Kilpailemisen jälkeen valmensin pieniä ja isompiakin uimareita. Tykkäsin valmentamisesta tosi paljon. Se jäi, kun muutin opiskelemaan Helsinkiin. Helsingissä en tiennyt uimahalleista ensin mitään. Muistan, kun menin Yrjönkadun uimahalliin uimapuvussani, uimalakki päässä, räpylät ja uimalasit mukana. Uiskentelin siellä menemään alastonuimareiden kanssa. Sain aika paljon katseita osakseni, koska olin ainut, jolla oli uima-asu. Ymmärsin, että Helsingissä on varmaan muut paikat uintitreeneille.

Uinti laskee kierroksia

Vasta viime aikoina olen tajunnut, kuinka paljon vesi rauhoittaa minua. Yrittäjänä arkeni on hektistä ja tapaan työssäni paljon ihmisiä. Imen heistä tarinoita ja annan paljon myös itsestäni. Päivät ovat pitkiä ja joskus fyysisestikin rankkoja. Kun tulen kotiin, saatan olla todella väsynyt mutta samaan aikaan en pysty rauhoittumaan. Uinti auttaa silloin, kun kierrokset käyvät liian koviksi.

Vaikka harrastan muutakin liikuntaa, uiminen tuo minulle selkeimmin hyvän fiiliksen. Siksi en mielelläni jätä viikoittaista uintitreeniä väliin. Jos minulla on vain hetki aikaa, uin hetken. Joskus teen treenin jälkeen rentoutusharjoituksia altaan pohjassa.

Ja onhan uiminen myös maailman parasta liikuntaa! Se on pehmeä mutta tehokas laji. Uinnissa on kivaa myös se, millainen olo on jälkeenpäin. Kun yleensä tulen treenaamasta, olen hikinen ja haiseva. Kun tulen uimasta, olen freesi ja reipas.

Lähes 20 vuotta vanhat räpylät

Käyn uimassa sekä yksin että ryhmässä. Porukka tai yksikin kaveri tekee uimisesta vähemmän yksin puurtamista. Entinen uintikaverini tekee minulle treeniohjelmia. Mielelläni myös noudatan niitä, koska silloin uiminen on monipuolisempaa eikä pelkkää päästä päähän menoa. Tyypillinen treenini on noin pari kilometriä. Se sisältää alku- ja loppuverryttelyt sekä vaihdellen potkuja, käsivetoja, kiihdytyksiä ja löysempää uintia. Joskus käyn höntsäämässä vain puoli tuntia.

Uin yleensä vapaauintia, ja minusta on ihanaa uida räpylöiden kanssa. Räpyläni ja käteen laitettavat lättärini herättävät hämmennystä, sillä käytin samoja jo 13-vuotiaana. Ne ovat todellista old schoolia: jättimäiset, hapertuneet ja niissä lukee edelleen Tuija Pehkonen IU. Ovathan ne koomisen näköiset, kun muilla on treeneissä räpylät vimpan päälle. Mutta minä olen sitä mieltä, että ne toimivat vielä ihan hyvin.

Helsingissä uin mieluiten Allas Sea Poolissa. Siellä treenaaminen on luksusta. Paikka on niin kaunis, ja saan uida ulkona. Uimisen jälkeen saatan tilata hyvän salaatin tai jopa lasin skumppaa. Olenhan ansainnut sen. Uin myös paljon Mäkelänrinteen uintikeskuksessa ja tietenkin legendaarisella Stadikalla eli uimastadionin maauimalassa.

Ainut miinuspuoli uimisessa ovat uimalasit. Ihoni on herkkä, ja lasien rajat näkyvät todella pitkään naamassa. Esimerkiksi salille on kiva mennä mageissa treenikamoissa, se tuo lisäpontta liikuntaan. Mutta kun lähden uimaan ja katson peiliin lakissani ja uimalaseissani… Eihän se ihan fiksuimman näköistä ole.

Kutkuttava ajatus kilpailusta

Haluan pitää uinnin elämässäni helppona lajina. Silti fiilistelen joskus ajatuksella, että voisin osallistua joihinkin masters-kisoihin. En kyllä varsinaisesti nauti kilpailemisesta, mutta ajatus kutkuttaa. Voisi olla myös kivaa kokeilla uintia märkäpuku päällä avovedessä.”

Saan hyvää oloa myös näistä

Vyöhyketerapia. Ensin ajattelin sen olevan humpuukia, mutta nyt olen aivan koukussa. Käyn vyöhyketerapiassa kerran kuussa.

Arjen pieni luksus. On ihanaa nauttia rankan työpäivän jälkeen lasi samppanjaa.

Kunnon kova treeni. Käyn Core Trainersilla treenaamassa ryhmässä. Laitan kropan likoon ja saan paineet purettua.

X