Ihmiset ja suhteet

Näillä keinoilla sodat saadaan loppumaan, rauhanaktivisti Laura sanoo – osallistui ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen 1-vuotiaana

Laura Lodenius, 54, valitsi vanhempiensa tien, toisin kuin monet muut 60- ja 70-luvun aktivistien lapset. Rauhanliiton toiminnanjohtaja uskoo yhä rauhaan. – Sodat eivät ole luonnonkatastrofeja, joille emme voi mitään.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Laura Lodeniuksen kotialbumi

Rauhan ääni Suomessa ja suomalaisen rauhan ääni maailmalla. Näin Sadankomitea kuvaili Lauraa, kun se myönsi hänelle rauhanpalkinnon viime vuonna

Laura Lodenius, 54, valitsi vanhempiensa tien, toisin kuin monet muut 60- ja 70-luvun aktivistien lapset. Rauhanliiton toiminnanjohtaja uskoo yhä rauhaan. – Sodat eivät ole luonnonkatastrofeja, joille emme voi mitään.

Helsingin Itä-Pasilan betonibrutalismin keskellä sinnittelee vaaleankeltaiseksi maalattu vanha puutalo. Se on Rauhanasema, joka siirrettiin kokonaisena nykyisille sijoilleen Veturitorille vuonna 1984.

Suomen Rauhanliitto oli tehnyt vanhasta rakennuksesta tarjouksen ja yllätyksekseen voittanut tarjouskilpailun. Aiemmin rakennus oli toiminut Pasilan juna-asemana, ja sitä ennen se oli ollut asemarakennuksena Vemmeljoella Karjalassa.

Rakennusta alettiin kunnostaa talkoilla. Mukana talkoissa oli myös 15-vuotias Laura Lodenius, joka teki tet-harjoitteluaan rauhanjärjestö Sadankomiteassa.

Laura veteli nauloja asemarakennuksen laudoista, hioi hiekkapaperilla ikkunanpuitteita ja putsasi pikijälkiä matoista.

Nyt Laura istuu Rauhanaseman yläkerran kirjastossa ja miettii, miten merkittävä rakennus on ollut monelle ihmiselle kansalaistyön keskuksena. Hänelle myös. Hän on tehnyt liki neljänkymmenen vuoden mittaista rauhanaktivistin uraansa tästä vanhasta hirsitalosta käsin.

Pasilan Rauhanasema on Laura Lodeniukselle kuin toinen koti. – Rauhaa voi edistää sekä ruohonjuuritasolla että pyrkimällä muuttamaan rakenteita, Laura sanoo.
Pasilan Rauhanasema on Laura Lodeniukselle kuin toinen koti. – Rauhaa voi edistää sekä ruohonjuuritasolla että pyrkimällä muuttamaan rakenteita, Laura sanoo. © Sampo Korhonen

Lue myös: Juha Itkosen kolumni: Lapset imevät sotauutiset pesusienen tavoin – mikä on nyt oikea tapa olla aikuinen?

Moni valitsi toisin

Laura sai rauhanaatteen jo äidinmaidossa, sillä hänen vanhempansa olivat rauhanaktivisteja. Ensimmäistä kertaa hän oli mielenosoituksessa yksivuotiaana. Äiti työnsi häntä vaunuissa osoittaessaan mieltään Suomessa vierailevaa Persian shaahia vastaan.

Iso osa Lauran lapsuudesta kului äidin kanssa Sadankomitean toimistolla, jossa Laura rakenteli torneja Miten tulla aseistakieltäytyjäksi -kirjoista.

Aktivistivanhempiensa mukana kulkeneet lapset tekivät asioista omia tulkintojaan. Tästä kiertää vitsikin. Chilen kansan puolesta pidetyssä mielenosoituksessa lapsi huusi tomerana: ”Siili kansan puolesta.”

1980-luvulla Laura osallistui nuorena lukiolaisena rauhanmarsseihin, joilla vastustettiin ydinaseiden sijoittamista Eurooppaan.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X