Koti ja sisustus

Katriinan ja Olavin uskomaton rakennusurakka – autiotalosta tuli unelmakoti Saimaan rannalle

Autiona kymmeniä vuosia ollut hirsitalo sai uuden elämän, kun Katriina ja Olavi kunnostivat siitä yhteisen kodin. Kaikki mahdollinen on tehty itse ja pääsipä Olavi jopa muurarin oppiin – tosin puhelimen välityksellä.

Teksti:
Reija Ypyä
Kuvat:
Sanna Liimatainen

Olavi rakensi viime kesänä lasiterassin uudeksi kesähuoneeksi. Ehtiväinen pariskunta maalasi myös talon saman suven aikana.  ”Haluamme olla mahdollisimman omavaraisia, ja pihalla on kasvimaa ja kasvihuone”, Katriina kertoo.

Autiona kymmeniä vuosia ollut hirsitalo sai uuden elämän, kun Katriina ja Olavi kunnostivat siitä yhteisen kodin. Kaikki mahdollinen on tehty itse ja pääsipä Olavi jopa muurarin oppiin – tosin puhelimen välityksellä.

Kun menin Olavin kanssa katsomaan mummolaani, Korpelaa, kasvoivat puiden oksat sisään rikotuista ikkunoista. Talo oli rapistunut metsän keskellä Hankasalmella autiona jo vuodesta 1962 lähtien. Mutta hirret olivat terveet, koska katto oli ehjä ja kivijalka korkea.

Vietin mummolassa aikaa kahdeksanvuotiaaksi. Muistan tuvan seinällä olleen vanhan puhelimen ja ulkohuussin lähellä kasvaneiden nokkosten hajun. Päätimme ostaa hirret ne omistaneelta serkultani ja ryhdyimme etsimään tonttia veden ääreltä. Asuimme tuolloin Joroisissa ja sopiva tontti löytyi Rantasalmelta.

”Pappa rakensi talon aikoinaan rakkaudesta mummooni. Nyt Olavi rakensi tämän rakkaudesta minuun”, Katriina kertoo talon syntyhistoriasta.
”Pappa rakensi talon aikoinaan rakkaudesta mummooni. Nyt Olavi rakensi tämän rakkaudesta minuun”, Katriina kertoo talon syntyhistoriasta. © Sanna Liimatainen

Kolmen vuoden rakennusprojekti

Purimme hirret kahdestaan talvella siirtokuntoon. Talolle ei ollut enää kunnon tietäkään, mutta nelivetoautolla, peräkärryllä ja pakettiautolla siirsimme hirret Rantasalmelle kesäkuussa 2008.

Rakennusprojekti kesti kolmisen vuotta. Siinä ajassa Korpelasta kasvoi Ranta-Korpela. Aluksi kaadoimme puita tontilta, teimme perustuksen ja rakensimme hirsikehikon niiden päälle.

Kaikessa tekemisessä kunnioitimme vanhaa rakennustekniikkaa. Kunnostimme esimerkiksi alkuperäiset vanhat ovet ja ikkunanpokat.

Olavi on rakentanut aina, ja hänellä on ollut oma rakennusalan yritys. Hän on ensimmäiseltä ammatiltaan huonekaluverhoilija, joten meillä on paljon kunnostettuja huonekaluja. Muutimme Ranta-Korpelaan 15.7.2010.

Se oli hieno hetki.

Lue myös: Liisa hullaantui uniikkiin asuntoon jo eteisessä – tältä näyttää kodissa, joka löytyi ihan väärästä kaupunginosasta

Keittiössä on sekä nostalgista mummolatunnelmaa että moderneja yksityiskohtia. ”Puuhella oli menossa roskiin, koska se ei kuulemma vetänyt. Meillä se on toiminut kuin unelma, ja talvisin teen sillä ruokaa monena päivänä viikossa. Sen päälle saa kätevästi monta kattilaa”, Katriina kertoo.
Keittiössä on sekä nostalgista mummolatunnelmaa että moderneja yksityiskohtia. ”Puuhella oli menossa roskiin, koska se ei kuulemma vetänyt. Meillä se on toiminut kuin unelma, ja talvisin teen sillä ruokaa monena päivänä viikossa. Sen päälle saa kätevästi monta kattilaa”, Katriina kertoo. © Sanna Liimatainen

Patina näkyvissä

Tuvan vihreä levitettävä puusohva on minulle rakas ja tärkeä, sillä se on talon ainoa alkuperäinen huonekalu. Mummo ja pappa nukkuivat siinä, ja tähän sänkyyn pappa kuolikin. Puhdistin sen hyvin, mutta edes maalia ei tarvittu. Myös 98-vuotias äitini syntyi Korpelan hirsiseinien sisällä.

Korpela rakennettiin vuosina 1918–20. Talossa asuivat Matti-pappa ja Henriikka-mummo seitsemän lapsensa kanssa. Äidiltäni olen kuullut, että Korpelan ovet olivat avoinna kulkijoille. Pappa antoi yösijan, saunan ja ruoan kaikille majapaikkaa kaipaaville. Mummo oli varmasti välillä väsynyt vieraisiin!

Vanhat, upeasti patinoituneet hirret ovat tärkeä osa sisustustamme. Ne vain pestiin mäntysuovalla, eikä niitä edes hiottu.

Mummola oli yksikerroksinen, ja vintissä oli vain kesähuone. Meillä tupa on nyt korkea, auki kattoon saakka. Kattovasat maalattiin valkoisiksi tuomaan valoisuutta tummien hir­sien tunnelmaan. Kolmioikkuna ylhäällä katon rajassa on Olavin keksintö. Aikoinaan siinä on ollut neliskanttinen ikkuna, mutta halusimme kevyemmän ikkunan.

Vietämme eniten aikaa tuvassa, jossa meillä ei muuten ole televisiota. Katselemme siellä maisemia ja kuuntelemme radiota. Minä tykkään keinutella valkoisessa keinutuolissa, josta näen koko tuvan ja ulos. Keinutuoli ja vanha radio ovat Olavin lapsuudenkodista.

Olavi viihtyy parhaiten isossa, punavalkoisessa laiskanlinnassa, jonka hän on itse päällystänyt. Sen vieressä olevan mosaiikkipöydän löysin kirpparilta Brysselissä. Ystävä oli siellä EU-hommissa ja toi pöydän minulle myöhemmin autolla.

Lue myös: Stina päätti toteuttaa lapsuuden unelmansa ja hankkia katossängyn – kurkkaa kotiin, josta löytyy myös täydellinen keittiö

Tuppeen sahatut laudat luovat persoonallisen ilmeen ikkunoille. Kankaiset laskosverhot ovat Katriinan ompelemat.
Tuppeen sahatut laudat luovat persoonallisen ilmeen ikkunoille. Kankaiset laskosverhot ovat Katriinan ompelemat. © Sanna Liimatainen

Keittiön väriläiskä

Tuvan sydän on vanhoista tiilistä muurattu komea valkoinen leivinuuni. Sitä lämmitetään pakkasella, ja silloin siinä on kätevä kypsentää vaikkapa kaalikääryleitä. Olavi on muurannut sen ammattimuurarin kanssa. Muurari oli kiireinen ja antoi Olaville ohjeita puhelimessa. Uunin vieressä lattialla olevat kivet on kerätty omalta pihalta.

Uunin kupeesta yläkertaan lähtevät portaat ovat uudet, vaikka näyttävät vanhoilta. Käppyräiset kaiteet ovat persoonalliset ja taatusti uniikit, sillä Olavi etsi pihalta sopivat kaidepuut.

Keittiön värikäs saareke löytyi Joroisten työpajalta pitkän etsiskelyn jälkeen. Ihastuin sen rohkeisiin väreihin ja sen innoittama maalasin läheisen vessan oven samaan tyyliin vaalean violetiksi ja tumman vihreäksi.

Puuhastelu yhdistää

Yläkerran seinissä, katoissa ja ikkunanpuitteissa on paljon eläväisen näköistä tuppeen sahattua puuta. Tontilla oli paljon kuusia, joita Olavi kaatoi ja niistä teetettiin lautoja. Kun sahuri oli pihalla, keksin, että tehdäänpä tuppeen sahattua lautaa. Se antaa enemmän ilmettä kuin peruslauta.

Kodissamme on talotonttuja kesät talvet. Olen kerännyt käsityönä tehtyjä tonttuja vuosikausia, ja niitä on kiva pitää esillä. Kun tuvan matalalla olleet kattovasat siirrettiin ylemmäs, jäi hirteen tontuille sopivia koloja. Kotitontut sopivat vanhan talon henkeen.

Kesällä elämä siirtyy paljolti ulos. Kylvemme pihasaunassa lähes päivittäin ja kävelemme pienen metsikön läpi järveen uimaan. Meille mahtuu hyvin vieraita yöpymään yläkerrassa, saunan pukuhuoneessa tai pihalla kesähuoneessa. Kutsumme usein kaikki lapset ja lastenlapset kerralla käymään.

Olemme Olavin kanssa touhukkaita ja innokkaita tekijöitä. Ehkä se yhdistikin meitä, kun tapasimme Mikkelissä tansseissa vuonna 2007. Mainitsin talosta jo ensimmäisenä iltana, ja Olavi totesi, että sinun mummolasi täytyy pelastaa.

Lue myös Kotiliesi.fi: Janni ja Tommi remontoivat vanhan puutalon ilman aiempaa kokemusta – ensimmäisen vuoden ajan kodin yläkerta oli varattu bilettämiselle

Vanhan tuvan rauhallinen tunnelma ihastuttaa.
Vanhan tuvan rauhallinen tunnelma ihastuttaa. © Sanna Liimatainen

Juttu on julkaistu Vivassa 5/2024.

X