Niina Mälkiä riippukeinussa mökkinsä edustalla
Niina Mälkiä rentoutuu mökillään, koska siellä hän on suojassa suorittamiselta. – Täällä kaikki on pienempää kuin kotona, joten tekemistä on vähemmän, hän sanoo.
Koti ja sisustus

Millainen mökki on paras: kesämökki saaressa, pieni korpimökki vai hyvin varusteltu huvila? Neljä mökkeilijää kertoo valinnoistaan

Oli kesämökki millainen tahansa, omistajalleen se on aina pakopaikka arjesta. Johanna, Pia, Niina ja Aki kertovat, miksi oma mökki on ehdottomasti juuri se paras.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Mirva Kakko, Suvi Elo ja Niclas Mäkelä

Niina Mälkiä ei halua Salossa sijaitsevalle kesämökilleen mukavuuksia31

”Tämä on todellinen korpimökki. Olen nähnyt lintujen, peurojen ja jänisten lisäksi myös mäyrän, ja tiedän ilveksenkin liikkuvan pienen lampemme lähellä.

Tontti on aika iso, vajaa hehtaari, mutta mökki on pieni, vain 25 neliötä saunoineen.

Minulla on kännyköitä varten varavirtalähde, mutta en halua tänne sähköä – ehkä pientä aurinkopaneelia voisin joskus harkita. Kun ei ole sähköä, töitä ei voi tehdä eikä sähkö voi loppua.

Täällä on aina säilykeruokaa, kaivossa vettä ja halkopinossa puita, joten tämä on pomminvarma paikka, suojassa kaikilta katastrofeilta.

Hankin mökin 11 vuotta sitten ex-mieheni kanssa. Silloin asuimme Helsingin seudulla ja olimme autoton perhe, jolla oli kolme harrastavaa lasta. Oli tärkeää, että mökkimatka ei ollut liian pitkä ja lähelle pääsi bussilla.

Lunastin mökin erossa itselleni. Käyn nykyisen puolisoni kanssa täällä tosi paljon, sillä asumme Suomusjärvellä kuuden kilometrin päässä, ja nyt meillä on auto.”

”Kesällä olemme täällä enemmän kuin kotona”

”Kesällä olemme täällä enemmän kuin kotona. Keittiö on ulkona, on kaasuhella, savustuslaatikko ja grilli. Jääkaappina meillä on styrox-laatikko, kaivosta kannetaan vesi, ja ulkona tiskataan.

Alkeellisista oloista huolimatta ruoanlaitto on yksi pääharrastuksistani mökillä. Tykkäämme syödä hyvin, ja olen leiponut grillillä niin pullaa kuin kakunpohjatkin.

Ruoanlaiton, ulkoilun ja puuhastelun lisäksi teen käsitöitä tai väritän värityskirjaa, luen vanhoja naistenlehtiä tai kirjoitan runoja. En ole halunnut tänne puutarhaa, mutta kerään villiyrttejä, ja tontilla on pari omenapuuta.

Pimeneviä iltoja varten on öljylamppuja sekä iso takka, jonka reunus on täynnä kynttilöitä.”

Niina Mälkiä kokkaa mökkinsä pihamaalla

Ruokatoimittaja ja pitopalvelun pitäjä Niina Mälkiän, 53, mökillä viihtyvät myös puoliso Jukka sekä koira Lipponen.

Pieneen tupaan ei oikein voi majoittaa vieraita, eivätkä aikuistuneet lapsenikaan käy täällä usein. He eivät ole yhtä innostuneita askeettisuudesta kuin me, joten enimmäkseen olen täällä puolisoni Jukan ja koiramme Lipposen kanssa.

Silloin kun 14-vuotias koira ei vielä ollut umpikuuro, hänen kuullen ei voinut lausua sanaa mökki, sillä hän oli heti lähdössä.

Ostoskärryssä astioita kuivumassa

Niinan mökillä melkein kaikki tapahtuu ulkona. Sisällä nukutaan ja pidetään sadetta. Someron M-marketin jäämistöstä pelastettu ostoskärry löysi paikkansa astiankuivaus­telineenä.

Täällä olen perusasioiden äärellä, ja kaikki kiireet unohtuvat. Mieluummin kannan vettä ja käyn ulkohuussissa kuin tarkkailen läppäriä vapaa-ajallani.

Tämä on ainoa paikka, jossa rentoudun. Saatammekin ajaa tänne tiukkana työaikana vain nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.”

Helsinkiläinen Pia Asikainen mökkeilee kotikaupungissaan

Pia Asikainen katsoo mökin ikkunasta

Toimittaja ja dokumentti­ohjaaja Pia Asikainen, 48, nauttii Helsingin Lammassaaren luonnosta puolisonsa Hertan sekä neljä­vuotiaan Eemelin kanssa.

”Seitsemän vuotta sitten osallistuin puolisoni kanssa arpajaisiin, jossa saimme vuokraoikeuden mökkipaikkaan Helsingin kaupungin omistamassa Lammassaaressa. Kyseessä on Viikissä Vanhankaupunginkosken lähellä, suojeltujen lintualueiden kupeessa sijaitseva vehreä saari. Täällä ei ole lampaita, ne ovat viereisessä Kuusiluodossa, mutta sen sijaan on yli sata pikkumökkiä, joista yksi on meidän rakentamamme.

Mökin koko on 14 neliötä, ja myös sen korkeus on sentilleen määritelty. Se on tarkkaa, joten meillä oli siksi ensin harjannostajaiset ja sitten harjanlaskijaiset, että pysyttiin oikeissa mitoissa.

Pia Asikainen ja pieni punainen mökki kasvillisuuden seassa

Tontilla ei ole rajattua pihamaata, joten luonto on todella lähellä.

Saareen ei ole autotietä, matkaa parkkipaikalta mökille on kilometrin verran. Tavarat kuljetetaan kottikärryillä vehreiden kaislojen ja lehvistöjen seassa kiemurtelevia pitkospuita pitkin. Mökkilaudat tuotiin veneellä, joka muuten viime metreillä upposi, ja saimme kerätä puutavarat merestä. Tehdessä oppii.

Kullakin mökkiläisellä on oma paikka, mutta ei tarkkaa pihamaata eikä istutuksia saati ajeltua nurmikkoa. Sähköä voi hankkia aurinkopaneelilla, mutta meillä sitä ei vielä ole. Tarkoituksemme on pitää olo mahdollisimman askeettisena, jollain tapaa entisaikaisena, suojelualueen lähellä kun ollaan.

Asumme pienkerrostalossa Helsingin Käpylässä, ja siellä on kasvimaa, joten päätimme jo tähän projektiin ryhtyessämme, että tämä ei ole työleiri. Lomaparatiisi kehittyy pikku hiljaa.”

”Käytämme mökkiä eniten päiväkohteena”

”Käytämme mökkiä eniten päiväkohteena. Syömme ja rentoudumme. Välillä olemme täällä myös yötä ja varaamme yhteistilasta saunavuoron. Toisinaan pakenen tänne myös kirjoittamaan rauhassa.

Täällä on maaginen tunnelma. On ihmeellistä herätä vain muutaman kilometrin päästä Helsingin keskustasta ja olla ihan maalla, täysin luonnon keskellä.

Viime kesänä kuuntelimme yöllä pöllön poikasten vinkunaa aivan mökin lähellä, ja alueella asuu myös merikotka.

Muutama vuosi sitten puuhailin kaverin kanssa mökillä ja yhtäkkiä kuulin David Guet­tan EDM-jumputusta. Tajusin, että lahden toisella puolella oli Weekend-festivaali ja musiikki kaikui veden yli. Se oli hauskaa.

Pia Asikainen avaa keittiönkaapin sinisen oven

Pikkumökin keittiökaapit ovat todennäköisesti 1950-luvulta. Ne on ostettu käytettynä netistä.

Olemme pitäneet talkoita ystävien kanssa ja antaneet paikkaamme myös kavereiden käyttöön. Kiva, että siitä on iloa monelle.

Tänä kesänä lunastin pitkästä aikaa kalastuskortin. Vene on jo laskettu veteen, ja toiveena olisi saada napattua kuha tämän vuoden aikana.”

Helsinkiläisen Johanna Lindstedtin saari-idylli Inkoossa on vanhempien perintöä

Keltainen suuri puutalo puiden siimeksessä

Vanha päätalo on yhteis- ja vieraskäytössä. Enimmäkseen Johanna viettää aikaa omalla saunamökillään, Villa Johannassa.

”Nautin siitä erityisestä tunteesta, jonka voi kokea vain saaressa: on taivas ja meri eikä selän takana mitään. Olen asunut varhaislapsuuteni Aurajoen rannalla sekä Merimaskussa ja rakastan merta sekä kallioita. Isäni osti tämän 1,4 hehtaarin saaren Bärosundin lossin läheltä Inkoosta kolmen tyttärensä käyttöön vuonna 1981.

Kävin täällä ensimmäisen kerran sen vuoden marraskuussa, ja silloin oli harmaata ja tuulista. Mäen päällä oli Porkkalaan takaisin muuttaneen perheen tyhjilleen jättämä Siporex-talo, ja kaikkialla kallioita sekä ikivanhoja käppyräisiä katajia. Lisäksi oli vain meri.

Siitä alkoi monen vuoden leirielämä. Seuraavat kesät olivat täynnä lapsia ja aikuisia, iloista yhteiseloa sekä jatkuvaa rakentamista ja korjaamista. Vietimme täällä työtilanteiden ja lomien mukaan eri kokoonpanoilla milloin lyhyempiä, milloin pidempiä aikoja.

Sittemmin pikkusiskon perhe hankki oman kesäpaikan, ja nyt meitä on täällä kaksi sisarusta lapsineen, lastenlapsineen sekä ystävineen.”

”Saari on rakentunut vuosien ja asukkaiden mukaan”

”Saari on rakentunut vuosien ja asukkaiden mukaan. On erilaisia istuinpaikkoja, näköaloja ja pikkukeitaita, istutuksia, kukkia, puita, penkkejä ja kallioita. Aina voi vaihtaa lempipaikkaansa tuulen sekä auringon ja valon mukaan.

Vaaleasävyinen saunamökki ja sänky

Liiteristä löytyneet ikivanhat ikkunanpokat koristavat uuden saunamökin tupaa.

Alkuperäinen talo on vähän kerrallaan kunnostettu, ja nykyisin se on jaettu kahtia, mutta kaikkien rakastama veranta on yhteistä kokoontumistilaa. Meillä molemmilla siskoksilla on lisäksi omat mökit, saunat ja uimapaikat eri puolilla saarta, mutta eri-ikäisten saarelaisten yhteiselo on vilkasta ja yhteisten projektien suunnittelut ja keskustelut kiehtovia. Apua on annettu puolin ja toisin, kompromisseja on tehty, mutta sovinnossa on pysytty. Täällä on sähkö ja kaivo, päätalossa vedenlämmitin sekä hieno uusi ulkovessa.

Oma mökkini Villa Johanna on valmistunut vuonna 2011. Viime vuosina olen viettänyt saaressa aikaa avopuolisoni Veikon kanssa. Toivon tietenkin kolmen lapseni ja neljän lapsenlapseni olevan täällä niin paljon kuin mahdollista.

Johanna Lindstedt ajaa venettä

Eläkkeellä oleva, entinen Annantalon toimintakeskuksen johtaja Johanna Lindstedt, 73, on tänä kesänä ollut saarimökillään enemmän kuin koskaan ennen.

Omasta taustastani johtuen olin mukana puuhaamassa Inkooseen Musik vid Havet – Meri ja Musiikki -tapahtumaa, joka alkoi vuonna 1989. En ole pariin vuoteen ollut mukana järjestelyissä, mutta olen ylpeä luomuksestamme, joka on edelleen voimissaan.

Tänä vuonna muutin Veikon kanssa tänne jo huhtikuun alussa, ja olemme käyneet Helsingissä vain pikaisesti.

Saunomme joka ilta, kalastamme, haemme lehden kaupalta ja yritämme suojella omenapuita peuroilta. Opin koko ajan paljon uutta luonnosta ja eläimistä. Nyt tiedän esimerkiksi sen, että ei kannata ostaa sinisiä kukkia, koska jänikset syövät ne. Meriharakan poikasten lyllerrys saaren rannoilla on myös aika suloista katseltavaa.

Saari on aina saari, tänne tullaan autorannasta muutama minuutti omalla veneellä. Tavaroiden kantamiseen tottuu, ja oikeastaan pieni vaivannäkö on osa paikan viehätystä. Meri on toivottamassa tervetulleeksi ja saman tien joutuu miettimään tuulia ja säätä. Tietää, että on tekemisissä luonnon kanssa.”

Aki Asikaisen perhe on kaiken vapaa-aikansa mökillä: ”Halusimme kaikki mukavuudet”

Aki Asikainen, vaimo Katja ja tytär Anita mökin terassilla

Nelikymppisten sähköalan yrittäjien Katjan ja Akin lisäksi perheen mökillä viihtyvät lapset Anita, 11, (kuvassa) sekä Ami, 13. Perheeseen kuuluu myös kaksi Akin vanhempaa poikaa, Niklas ja Aleksi.

”Vietin lapsuuteni kesät mökillä, ja vaimoni Katjan kanssa minulla oli vuosia karavaanipaikka Iittalassa. Halusimme kuitenkin omaa rauhaa, ja etsimme pitkään mökkipaikkaa sopivan matkan päästä kotoa Helsingis­tä.­

Tämä Loviisan Sarvisalossa oleva tontti löytyi viisi vuotta sitten. Tänne ajaa Helsingistä alle tunnin, ja vietämme täällä vuosi vuodelta yhä enemmän aikaa.”

”Rantaviivaa on yli sata metriä, hiekkaa ja kiviä”

”Rantaviivaa on yli sata metriä, hiekkaa ja kiviä. Ostohetkellä näkymä aavalle merelle oli täysin pusikkojen peitossa ja ranta oli muutenkin aika erinäköinen. Vanha mökki oli kolmanneksen nykyistä pienempi ja mukavuuksina oli vain ulkohuussi ja porakaivo.

Sen jälkeen on tehty paljon hommia, pääasiassa itse, mutta myös ulkopuolista apua on käytetty. Ihastuimme tähän paikkaan, ja päätin heti, että tämä ei ole mikään sijoitus vaan loppuelämän lomapaikka. En harrasta ulkomaanmatkoja, joten satsaamme tähän, koska olemme täällä kaikki mahdolliset vapaa-ajat.

Mökin edustalla leveät portaat

Iso terassi ja suuret ikkunat antavat mahdollisuuden nauttia avarasta merimaisemasta sisällä ja ulkona.

Taloa on jatkettu ja ikkunoita on suurennettu. Lisäksi on rakennettu lasitettu terassi kierrätyslasista sekä puuvaja ja venevaja kahdelle veneelle. Olemme teettäneet uusiin huoneisiin, jopa saunaan, isot ikkunat, koska haluamme nähdä ulos. Näkymä merelle on kaikkialta avoin, vain vanhat puut koristavat maisemaa.

Portaita pitkin pääsee kävelemään saunaterassilta suoraan laiturille ja hiekkarannalle.

Emme halunneet tänne nurmikkoa, vaan hyödynnämme metsäluontoa ja kivikkokasveja. Olemme käyttäneet rannan kiviä myös pengerrykseen sekä koristeluun. Kiviä on kannettu ja kasattu, ja niiden alta on paljastunut upea hiekkaranta.

Kivistä kasattu laituri ja hiekkaranta sen vieressä

– Melkoista kivenpyöritystä tämä on ollut. Aika monta kiveä olen nostellut paikasta toiseen, Aki sanoo.

Tontti oli alun perinkin suuri, mutta sittemmin jatkeeksi on ostettu vielä lisää läheistä metsää, joten puuhaa riittää.

Halusimme tänne kaikki mukavuudet. Saunan lisäksi on suihkut ja kaksi vessaa, kunnallinen vesi ja tarpeelliset kodinkoneet. Emme kaipaa työlästä mökkielämää, sillä teemme yrittäjinä pitkiä päiviä. Olemme tottuneet järjestämään myös juhlia, ja meillä käy usein ystäviä kylässä niin maalla kuin kaupunkikodissammekin.

Täällä sauna lämpiää joka ilta, ja lapset pulahtavat useammankin kerran päivässä uimassa. Loma-aikaan veneilemme ja teemme retkiä Porvooseen ja läheiselle kylätorille sekä tiistaisin kylälle pelaamaan petankkia.

Mökki- ja metsätöiden jälkeen tykkään lepäillä. Kaupungissa istun ja tuijotan telkkaria, täällä katson merta. Katja puolestaan rentoutuu tekemällä käsitöitä, hän toimii kaupungissa Martta-järjestössä ja on kätevä ihminen muutenkin.”

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 30/2020.

X