Heidi, 48, on eeppisessä unelma-ammatissa: ”Pääsin toteuttamaan lapsuuteni haaveen löytöretkeilijän elämästä”
Meribiologi Heidi Arponen tekee tutkimusmatkoja pinnan alle ja näkee, miten radikaalisti lajien elämä on muuttunut rehevöitymisen takia. Tällainen oli Heidin polku haavetyöhön.
Kiinnostus mereen vei Heidi Arposen opiskelemaan biologiaa.
Meribiologi Heidi Arponen tekee tutkimusmatkoja pinnan alle ja näkee, miten radikaalisti lajien elämä on muuttunut rehevöitymisen takia. Tällainen oli Heidin polku haavetyöhön.
”Meri on minulle sydämen asia. Olen asunut aina meren lähellä ja tottunut liikkumaan siellä eri tavoin. Lapsena tutustuin mereen veneretkillä vanhempieni kanssa. Snorklatessa pääsin kurkistamaan pinnan alle, värikkääseen ja kiinnostavaan maailmaan. Haaveilin löytöretkeilijän elämästä.
14-vuotiaana aloin harrastaa melontaa ja myöhemmin laitesukellusta, josta tuli myös osa ammattiani.
Kiinnostus mereen vei minut lopulta opiskelemaan biologiaa. Suoritin tutkimussukeltajakurssin, koska halusin tutkia vedenalaista maailmaa. Meribiologina olen yli kahden vuosikymmenen ajan päässyt kartoittamaan, tutkimaan ja suojelemaan meriluontoa monella eri tavalla.
Pääsin siis lopulta toteuttamaan myös lapsuuteni haaveen löytöretkeilemisestä, sillä merenpohjien kartoitustyö on tuonut minulle valtavasti uutta tietoa Suomen rannikon vedenalaisista lajeista ja elinympäristöistä. Tietoa lajistosta ja luontoarvoista tarvitaan merensuojelussa, esimerkiksi kun perustetaan uusia suojelualueita.
Nykyään suojelen ja seuraan meriluontoa Metsähallituksen meritiimissä. Samalla olen nähnyt meren muutokset, kuten luontokadon etenemisen ja merenpohjien rehevöitymisen. Tilanne ei ole täysin lohduton, mutta tarvitsemme vielä paljon toimenpiteitä sekä seurantaa, kartoitusta ja suojelua, jotta merien tilanne voidaan kääntää parempaan suuntaan.
Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman merta. Saaristomeri on kotimereni. En kyllästy koskaan ihailemaan ja tutkimaan saarten muotoja, rantoja ja merenpohjaa. Ulkosaaristo on yksi lempipaikoistani. Se on kiehtova erämaa, jossa on vettä enemmän kuin saaria. Kesäisin teen kajakilla pitkiä reissuja saaristossa.
Meressä minua kiehtoo se, että se on joka päivä ja hetki erilainen. Pidän itseäni onnekkaana, kun olen päässyt tutustumaan kokonaan toisenlaiseen, vedenalaiseen maailmaan.
Ilahdun joka kerta, kun näen merenpohjalla kauniita, hyvinvoivia elinympäristöjä, kuten rakkohaurupensaikkoja, punaleviä tai meriajokasniittyjä. Harvinaisten tai uhanalaisten lajien löytäminen on erityisen sykähdyttävää.”
Heidi Arponen, 48, meribiologi, Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija, tutkimussukeltaja ja lajitietokirjojen kirjoittaja.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous