Moni katsoja ei tiedä seksikohtauksia valvovasta työntekijästä – läheisyyskoreografi Sara-Maria Heinonen varmistaa, etteivät rajat ylity
Muutaman vuoden takainen #metoo-liike toi elokuva- ja tv-alalle uuden toimenkuvan. Läheisyyskoreografi auttaa luomaan uskottavan intiimikohtauksen, jonka rajat ovat sitä tekeville selvät.
Usein myös suudelmat työstetään läheisyyskoreografin kanssa. Tämä työ on Sara-Maria Heinoselle tuttua.
Muutaman vuoden takainen #metoo-liike toi elokuva- ja tv-alalle uuden toimenkuvan. Läheisyyskoreografi auttaa luomaan uskottavan intiimikohtauksen, jonka rajat ovat sitä tekeville selvät.
Kun valkokankaalla tai TV-ruudulla tilanne käy intiimiksi, taustalta löytyy näyttelijöiden ja ohjaajan lisäksi usein myös läheisyyskoreografi. Hänen tehtävänsä on auttaa intiimien kohtausten tekemisessä. Tämä tarkoittaa erityisesti suostumuksen sekä sen varmistamista, että kohtauksen konteksti on kaikille selvä.
− Autan esiintyjiä hahmottamaan omia rajojaan eli sitä, mitä he haluavat kohtauksessa tehdä ja mitkä ovat sellaisia kehon osia, joita he eivät halua tuoda mukaan. Autan heitä myös kommunikoimaan rajoistaan, jotta kohtaus saadaan tehtyä esiintyjien toiveita ja rajoja kunnioittaen, kertoo läheisyyskoreografi Sara-Maria Heinonen.
Heinonen on myös näyttelijä, jonka tuorein roolisuoritus nähdään heinäkuussa C Morella alkavassa Kotka 10 -sarjassa.
Simuloitu seksi vaatii läheisyyskoreografia
Läheisyyskoreografin työ nousi valtavirtaan 2017 alkaneen #metoo-kampanjan myötä. Suomeen ammatti rantautui vuonna 2019.
− Mielestäni reagointi oli Suomessa aika nopeaakin. Olen havainnut suuren kulttuurimuutoksen työskentelyilmapiirissä viime vuosien aikana, Heinonen kiittelee.
Läheisyyskoreografia tulisi Heinosen mukaan käyttää aina, kun kyseessä on simuloitu seksi. Usein myös suudelmat työstetään läheisyyskoreografin kanssa. Tarvetta alan ammattilaiselle voi olla myös monissa vähemmän itsestään selvissä tilanteissa.
− Tällainen voi olla esimerkiksi kohtaus, jossa näyttelijä imee toisen sormea. Läheisyyskoreografi voi olla mukana auttamassa myös, jos näyttelijöiden välillä on vaikkapa suuri ikäero. Hänen kanssaan voidaan myös työstää latautuneita aiheita, kuten seksuaalista väkivaltaa, vaikka sellaista ei näkyisi kameralle, Heinonen kuvailee.
Käytännössä auttaminen voi Heinosen mukaan tarkoittaa esimerkiksi yhteisten harjoitusten järjestämistä, esiintyjien toisiinsa tutustuttamista ja yhteisen työkielen tuomista esiintyjille.
Vaikeiden aiheiden työstämiseen taas voi Heinosen mukaan liittyä esimerkiksi tarinan sisällön käsittelemistä työryhmän kanssa. Läheisyyskoreografi voi esimerkiksi käydä taiteellisen työryhmän kanssa läpi sitä, mitä fiktiossa tapahtuu ja miten se eroaa siitä, mitä työryhmän tasolla käytännössä tapahtuu.
Näin toimimalla läheisyyskoreografi auttaa siinä, että tarinassa esiintyvät raskaat aiheet eivät valu työn tekemisen tasolle.
Läheisyyskoreografi voi myös esimerkiksi rakentaa näyttelijöiden kanssa rituaaleja ja harjoituksia sisällöllisesti latautuneen materiaalin kanssa työskentelyyn ja siihen, miten harjoitusten ja kuvausten jälkeen työt jätetään työpaikalle.
Kun raja ylittyy, läheisyyskoreografi auttaa
Vaikka improvisaatio usein kuuluu näyttelijän työhön, intiimikohtauksissa sille on tilaa vain erillisestä sopimuksesta ja sovittujen rajojen sisällä. Heinosen mukaan kaikkien osapuolten pitää tietää konkreettisesti, mitä kohtauksessa voi tapahtua.
− Kun rajat ovat kaikille selvät, se antaa näyttelijöille suuren vapauden tunteen. Silloin ei tarvitse miettiä, mihin voi koskea ja millä tavalla, Heinonen toteaa.
Läheisyyskoreografi auttaa myös ratkomaan tilanteita, joissa on tapahtunut jonkinlainen rajanylitys. Tällöin hänen tehtävänään on auttaa ohjaamaan asiasta käytävää keskustelua ja luovimaan tunteita aiheen äärellä.
− On tärkeää myöntää, että raja on ylitetty, ja antaa tilaa näyttelijän kuuntelemiselle sekä hänen tunteilleen. Tärkeää on myös, että näyttelijän kokemusta ei pienennellä, vaan tilanteesta otetaan vastuu, Heinonen sanoo.
”Menneisyydestä löytyy rajuja juttuja”
Menneinä vuosikymmeninä rajanylitykset olivat yleisiä. Heinosen mukaan rajujakin juttuja tapahtui. Esimerkiksi hän nostaa Basic Instinct -elokuvan vuodelta 1992, jossa Sharon Stone esitti naispääosaa.
−Häntä oli johdettu kuvauksissa harhaan sanomalla, että kuvassa näkyisi vain vähän reiden reunaa, vaikka tosiasiassa siinä näkyi näyttelijän alapää. Asia selvisi Stonelle vasta, kun elokuva oli tullut julki, Heinonen toteaa.
Heinosen mukaan onkin tärkeää, että jo sopimustasolla tehdään selväksi, mitä ruudulla saa näkyä.
−Varsinaisia kohtauksia kuvattaessa intiimikoreografi auttaa huolehtimaan, etteivät sopimuksessa määritellyt rajat ylity.
Enemmän kuin työturvallisuutta
Heinonen teki ensimmäisen työnsä läheisyyskoreografina vuonna 2020 Hannaleena Haurun Fucking with Nobody -elokuvassa. Sittemmin töitä on ollut useita.
Heinonen kertoo saaneensa pääasiassa ehdottoman positiivista palautetta läheisyyskoreografin työstään niin näyttelijöiltä kuin ohjaajilta ja tuottajiltakin.
− Olen itse näyttelijänä todella kiinnostunut siitä, miten saadaan aikaan paras mahdollinen näyttelijäkokemus. Kyse ei ole pelkästään työturvallisuudesta vaan myös siitä, miten tarina saadaan kerrottua kiinnostavalla ja kivalla tavalla, Heinonen tuumaa.
Heinoselle läheisyyskoreografina toimiminen on antoisaa. Hänen mukaansa on palkitsevaa löytää yhdessä työryhmän kanssa konkreettiset keinot kertoa tarina ilman häpeää intiimiyden ympärillä.
− Läheisyyskohtausten teko on hirveän hauskaa, ja kuvauspäivät ovat aivan ihania. Kun konkreettista ja hyvin suunniteltua tekemistä johtaa ihana vapauden tunne, siitä syntyy tosi mukava tiimityön fiilis.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous