Työ ja raha

Rosa Meriläinen käyttää rahaa itseensä vain pakon edessä: ”Viimeksi satsasin itseeni käymällä gynekologilla”

Rosa Meriläinen pihistelee ruokakaupassa eikä käytä rahaa itseensä kuin pakon edessä. Silti perheenäidin rahat ovat joskus loppu.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Sampo Korhonen

 – Tuhlaan hyvään elämään. Jokaisella on ainutkertainen elämä, josta kuuluu nauttia ja ottaa ilo irti.

Rosa Meriläinen pihistelee ruokakaupassa eikä käytä rahaa itseensä kuin pakon edessä. Silti perheenäidin rahat ovat joskus loppu.

Kirjailija ja kulttuurijärjestön pääsihteeri Rosa Meriläinen, 47, tienasi omat rahansa lapsinäyttelijänä jo viisivuotiaana.

– Rahankäyttämistä on helppo oppia silloin, kun on omaa rahaa. Olen aina tehnyt paljon töitä ja luottanut siihen, että jos rahaa tarvitaan, sitä tehdään.

Lähes kaikki tavarat Rosan kodissa on hankittu käytettynä.

– Useimmat asiat voi ostaa edullisesti ja ajan kanssa kirpputoreilta. En ole ostanut yhtään huonekalua uutena. Koko perheemme kiertää kirppiksillä, ja yksi lapsista on innokas dyykkaaja. Meille ilmestyy upeita pannuja ja keittiövälineitä, jotka hän on löytänyt roskiksista.

Puhelimet ja tietokoneet Rosa käyttää täysin loppuun.

– Jos näen mainoksen uudesta, hienosta puhelimesta, minulle ei koskaan tule tunnetta, että haluaisin sellaisen. Pidän kyllä kauneudesta ja saatan huomata näyteikkunassa ihanan mekon. Silloin muistutan itselleni, etten tarvitse sitä. Mekkoja ostetaan vasta, kun vanhat ovat kuluneet puhki tai kutistuneet kaapissa.

Itseensä Rosa käyttää rahaa vain pakon edessä.

”En koskaan ostaisi itselleni kenkiä ja pihistäisi sitten jostain muusta.”

– En koskaan ostaisi itselleni kenkiä ja pihistäisi sitten jostain muusta. Nytkin jalassani on kirpputorilta kahdella eurolla ostetut kengät. Viimeksi satsasin itseeni käymällä gynekologilla, sillä tajusin, että minulla saattaa olla vaihdevuodet. Tutkimuksen jälkeen gynekologi totesi, että emättimeni on erinomainen. Kerroin sen miehelleni, joka tokaisi, että olisi voinut kertoa saman ilman 180 euron laskua.

”Pärjään hyvin ilman omistusasuntoa tai autoa”

Rosa hurvittelee satsaamalla keikkalippuihin, matkoihin ja tauluhankintoihin. Oman asunnon tai auton ostaminen ei ole tuntunut tärkeältä. Sen sijaan kirjoja hän on hamstrannut aina.

– Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Pärjään hyvin ilman omistusasuntoa tai autoa. Kirjoja kotiimme ilmestyy jatkuvasti lisää, vaikka yritän mieheni kanssa rajoittaa niiden hamstraamista. Nautin kirjojen läheisyydestä siinä määrin, että sänkymmekin on ympäröity kirjoilla. Se ei varmastikaan ole terveellisin ratkaisu, mutta minulla ei ole pölyallergiaa.

Taideostoksilla Rosa ei jarruttele. Hän on lähtenyt Veikko Halmetojan galleriasta kotiin taulu kainalossa silloinkin, kun ei ole saapunut paikalle ostoaikeissa. – Tuhlaan hyvään elämään. Jokaisella on ainutkertainen elämä, josta kuuluu nauttia ja ottaa ilo irti.
Taideostoksilla Rosa ei jarruttele. Hän on lähtenyt Veikko Halmetojan galleriasta kotiin taulu kainalossa silloinkin, kun ei ole saapunut paikalle ostoaikeissa. © Sampo Korhonen

Rosalla on 17-vuotias poika edellisestä liitostaan. Kun Rosa kuusi vuotta sitten tapasi nykyisen puolisonsa toimittaja-kirjailija Tuomas Murajan, perheeseen liittyivät myös Tuomaksen lapset. Samalla Rosan oli opeteltava seuraamaan kulutustaan vielä tarkemmin, jotta rahat riittäisivät perheen elättämiseen.

– Käymme usein kaupassa. Sillä tavoin on helpompi huolehtia siitä, että ostamme vain tarvitsemamme, eikä ruoka homehdu kaappiin. Täytämme kaupassa ostoskoria alennuslaputetuilla tuotteilla ja hävikkileivällä, jonka pakastamme. Kauppalaskun järkevä raja kulkee siinä, että sen pystyy maksamaan lähimaksulla.

Rosa on monesti törmännyt kuvitelmaan, että olisi hyvätuloisempi kuin todellisuudessa on.

– Ajan silloin tällöin taksilla. Taksin käyttämistä pidetään reteänä kuluttamisena. Jos minulla olisi halpa auto pihassa, se tulisi kalliimmaksi kuin satunnaiset taksimatkat. Minulle on kuittailtu siitäkin, että ostan kalliita viinejä. Alkossa ei kannata lähteä säästämään vitosta, jos sillä saa oikeasti hyvän viinin.

Rosa Meriläisen suhde rahaan on keskiluokkaisen huoleton

Kulutuskriittisyydestä huolimatta Rosan suhde rahaan on keskiluokkaisen huoleton.

– Niukkojen opiskeluaikojen jälkeen olen saanut elää taloudellisesti huoletonta elämää. Tulen keskiluokkaisesta perheestä ja olen aina tiennyt, että köyhäily on hauska leikki. Ei tietenkään olisi hauskaa, jos oikeasti olisin sellaisessa tilanteessa. Nuoruuden oppirahat maksoin, kun jouduin käyttämään reissua varten säästämäni rahat lunastaakseni toisen osapuolen kitaran kanista. En enää tekisi sellaista. Opin pitämään puoleni parisuhteissa, kun rajojeni yli käveltiin.

Rosa myöntää riidelleensä rahasta useimmissa parisuhteissaan.

– Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa erilaiset käsitykset järkevästä rahankäytöstä. Useinkaan rahasta ei tarvitse riidellä, jos puolisot ansaitsevat yhtä paljon. Nykyisessä liitossani taloutta painaa se, ettei puolisollani ole vakituista työpaikkaa. Vakituinen työsuhde toisi taloudellista ja emotionaalista turvaa.

Rosa ei häpeile sanoa ääneen, jos rahat ovat joskus vähissä.

– Pari vuotta sitten olin huolimattomuuttani saanut luottorajani täyteen. Nauroin kavereilleni kovaan ääneen, että olin tämän ikäisenä onnistunut sellaisessa. Elätän isoa perhettä, joten ei ole kummallista, jos rahat ovat välillä loppu. Onneksi minulla on varakkaita ystäviä, jotka voivat lainata, jos eteen tulee yllättäviä menoja. Minulla on silti puskuri, vaikka en ole kova säästämään. Jokaisella perheellisellä olisi hyvä olla sellainen.

Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 27/23.

X