Itsepetos
Itsepetos parisuhteessa voi johtua pelosta.
Itsetuntemus

Itsepetos parisuhteessa haavoittaa itseä ja muita – miksi totuutta on joskus niin vaikea myöntää?

Itsepetos parisuhteessa voi näkyä tyytymisenä rakkaudettomaan suhteeseen. Pahimmillaan ihminen pettää itseään jäädessään väkivaltaiseen suhteeseen. Havahtuminen ei kuitenkaan ole mahdotonta.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Poikamme oli yhdeksänkuinen, kun meille tuli taas riitaa jostakin. Mies kävi minuun kiinni takaapäin ja alkoi kuristaa minua. Silmissäni sumeni, mutta ajattelin vain, että minun on pysyttävä pystyssä, ettei vauva putoa lattialle. Kuin ihmeen kaupalla sain survaistua miestä kyynärpäällä mahaan, ja hän irrotti otteensa.

Laskin pojan lattialle konttaamaan, jolloin mies heitti täyspuisen, painavan keinuhevosen häntä kohti, onneksi osumatta. Se oli viimeinen pisara. Räjähdin ja sanoin, että nyt tämä valtataistelu loppuu.

Näin kuvailee Annan haastattelussa nelikymppinen Anu hetkeä, jolloin hän päätti jättää väkivaltaisen miehensä.

Psykoterapeutti Kristiina Silanderille tarina kuulostaa tutulta. Hän on tehnyt työtä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden kanssa. Työssään hän oppi, että usein uhri lähtee suhteesta vasta sitten, kun väkivalta eskaloituu.

– Väkivaltaisessa parisuhteessa voi elää pitkään niin, että uskottelee itselleen, että asiat voivat muuttua, vaikka samalla jollakin tasolla tietää, että mikään ei muutu.

Mutta mikä mielen sisäinen voima saa ihmisen sulkemaan silmänsä totuudelta niin pitkään?

Mitä on itsepetos?

Itsepetos on monimutkainen ilmiö. Harmittomimmillaan se on sitä, kun vakuuttelee itselleen aloittavansa kuntokuurin seuraavana päivänä ja lykkää aloitusta uudestaan ja uudestaan.

Pahimmillaan itsepetos näkyy päihde- ja peliriippuvuuksissa tai juurikin väkivaltaisissa parisuhteissa. Koko perhe joutuu osallistumaan ongelman salailuun, vaikka siitä on haittaa kaikille.

– Joskus itsepetos voi olla ylioptimismia. Ihminen on toiveikas ja uskottelee itselleen, että asiat kehittyvät parempaan suuntaan, Silander sanoo.

– Se on valikoivaa ajatusten ja tunteiden havainnointia. Ihminen ei kuuntele sisäistä ääntään vaan sivuuttaa itsensä, koska totuus on liian hankala tai ristiriitainen, Silander sanoo.

Väkivaltaisessa parisuhteessa tämä saattaa ilmetä esimerkiksi niin, että väkivallan kohteeksi joutuneen on hankalaa myöntää itselleen joutuneensa näin vaikeaan tilanteeseen. Hän ei ehkä halua myöntää olevansa uhri tai tilanne hävettää. Hän voi olla myös riippuvainen jollakin tavalla väkivaltaisesta kumppanistaan.

Itsepetos rakkaudettomassa suhteessa

Itsepetosta voi olla myös se, kun sulkee silmänsä siltä, ettei omassa parisuhteessa ole enää rakkautta. Arki rullaa, mutta pariskunta ei ole sanonut vuosiin toisilleen rakastavansa.

On hyvin inhimillistä sulkea silmänsä vaikeilta asioilta.

–  Ei ehkä halua satuttaa toista tai joutua itse syviin vesiin. Kun alkaa miettiä, että rakastanko, onko tässä enää tunteita, voi joutua kohtaamaan omia turvattomuuden tunteitaan.

Näin itsepetoksesta tulee työkalu, jonka avulla voi lykkiä pelkoa kauemmaksi.

– Tuttu asia, joka on samalla hankalakin, on usein ihmisille helpompi vaihtoehto kuin tuntematon, jota kohti pitäisi lähteä. Irottautuminen voi tuntua niin pelottavalta, että haluaa pikemmin vain välttää ristiriitoja ja jatkaa jopa yli sietokyvyn.

Itsepetosta voi olla myös se, kun sulkee silmänsä siltä, ettei omassa parisuhteessa ole enää rakkautta.

Itsepetos voi kummuta arvottomuuden tunteista

Joskus itsepetos parisuhteessa voi liittyä seksuaalisuuteen. Joku elää “kaapissa”, kunnes eräänä päivänä myöntää, että haluaakin seksuaalisesti samaa sukupuolta. Henkilö on tukahduttanut oman sisäisen äänensä, koska se ei ole ehkä sopinut siihen arvomaailmaan, johon hänet on kasvatettu.

Kun puhutaan ristiriidasta seksuaalisuudessa, ollaan herkillä ja vaikeilla alueilla.

– Tuollainen tilanne liittyy pitkälti siihen, onko oppinut pitämään itseään arvokkaana ja onko saanut tukea ympäristöltään. Henkilö ei ehkä koe turvalliseksi kuunnella sisäistä ääntään.

Itsepetoksesta tulee suojapaikka, josta haetaan turvaa. Se on kuitenkin raskasta.

– Itsepetos voi aiheuttaa suurta tunnekuormaa, ja energiaa menee sisäisen ristiriidan kanssa kamppailuun.

Jos on saanut jo lapsuudessa tuen olla oma itsensä, on aikuisena helpompi asettua ristiriitoihin, joissa oma sisäinen ääni on toista mieltä kuin ympäristön ihmiset.

– Kun tuntee itsensä arvokkaaksi, uskaltaa olla itselleen uskollinen ja rehellinen.

Mikä saa silmät avautumaan?

Itsepetoksesta havahtuminen vaatii yleensä jonkin ulkoisen tekijän. Jonkun silmät avautuvat oman elämän ongelmaa käsittelevän kirjan, artikkelin tai vertaistarinan parissa. Silloin voi oivaltaa, mistä omassa elämässä on kyse ja että on yrittänyt vain huijata itseään.

Vakavammissa tapauksissa, kuten väkivaltaisessa parisuhteessa, havahtuminen tapahtuu usein silloin, kun kumppani uhkaa tai käy käsiksi lapsiin, tai niin, että joku ulkopuolinen puuttuu tilanteeseen.

– Kun luottoihminen sanoo oikeat sanat oikeassa tilanteessa, se voi saada silmät avautumaan, Silander sanoo.

Luottoihminen voi olla esimerkiksi ystävä, sukulainen tai terapeutti.

Voiko itsepetos olla joskus hyvä asia?

Fake it till you make it, sanotaan. Entä jos vain sinnikkäästi ajattelee elävänsä onnellisessa parisuhteessa, niin ehkä suhde muuttuu sellaiseksi? Monet uskovat myönteisen ajattelun voimaan. Toisin sanoen – voiko itsepetos olla joskus hyvä asia?

Silander uskoo, että ajattelu vaikuttaa tunteisiin ja toimintaan, mutta yllä mainitussa tilanteessa ei ole enää kyse itsepetoksesta, vaan näkökulman vaihtamisen taidosta. Kun alkaa ajatella parisuhdettaan myönteisessä valossa, siihen voi sisältyä onnellinen parisuhde -käsitteen uudelleen pohtimista. Se voi viedä hyviin keskusteluihin kumpanin kanssa.

– Voihan olla niin, että ihminen tiedostaa, että tämä ei ole koko totuus, mutta tämän tarinan kanssa pystyn elämään. Henkilö on jo käynyt itsensä kanssa keskustelua ja tehnyt tietoista valintaa.

Tällainen valinta voi olla esimerkiksi se, että tiedostaa, ettei kaikkea voi saada samassa ihmissuhteessa. Kumppanin tapa osoittaa tunteitaan voi poiketa siitä, mitä kaipaa.

– Suhteessa voi silti olla niin paljon hyvää, että voi haastaa itseään lukemaan kumppaniaan sen sijaan, että tarkkailee epäkohtia ja odottaa toisen muuttumista, Silander sanoo.

Itsepetos: positiivinen ajattelu ei ole itsepetosta.

Myönteinen ajattelu ei ole itsepetosta. Sen sijaan, että tarkkailee parisuhteensa epäkohtia, voi keskittyä sen hyviin puoliin.

Silander ei myöskään usko, että ihminen olisi nuorena taipuvaisempi itsepetokseen kuin vanhempana. Esimerkiksi nuoruuden naiiviudessa on vilpittömyyttä, mitä ei ole itsepetoksessa.

Ikääntyminen ei välttämättä tee meistä viisaampia.

– Isompi vaikutus on sillä, onko valmis havainnoimaan tunteitaan ja ajatteluaan. Ihmisellä on kyky saman aikaan olla sekä kokija että havainnoija, joka havainnoi omaa toimintaansa. Ja tätä voi tehdä minkä ikäisenä vaan.

Lue myös:

Etenikö uusi suhde liian nopeasti? Näistä merkeistä tunnistat vaarallisesti koukuttavan parisuhteen

Onko sinun hyvä olla parisuhteessasi? Kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä

Parisuhdekriisi on mahdollista selvittää – pariterapeutti kertoo, miten selvitä parisuhteen myrskyistä läpi yhdessä

X