Itsetuntemus

Mitä minä voin tehdä ehkäistäkseni ilmastonmuutosta? Kolme aktivistia kertoo

Ilmastonmuutos ahdistaa, mutta miten motivoida itsensä luopumaan jostain maapallon hyväksi? Yksittäisenkin ihmisen teoilla on merkitystä, uskovat Pauliina Seppälä, Johanna Kohvakka ja Mikko Valtonen. laura honkasalo
Teksti: Laura Honkasalo Kuvat: Emmi Kähkönen ja OM-arkisto

”Minua ei haittaa, jos olen epämuodikas”

Yhteisöllisyysaktivistina tunnettu Pauliina Seppälä on muun muassa perustanut Siivouspäivä-kirpputoritapahtuman.

Yrittäjä Pauliina Seppälä, 46, ostaa vaatteensa pääosin käytettyinä.

Kun kirpputoritapahtuma Siivouspäivä pidettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2012, kävin kiertelemässä myyntipaikkoja. Tuntui surulliselta nähdä, että monilla oli myynnissä hyväkuntoisia vaatteita, joita kukaan ei halunnut ostaa. Myyjät olivat maksaneet vaatekappaleista monta kymmentä euroa, mutta niiden arvo oli romahtanut saman tien. Vaatteilla ei enää ollut merkitystä eikä mahdollisuutta uuteen elämään. Se sai minut ajattelemaan. Siitä lähtien olen ostanut vaatteeni pääosin käytettyinä.

Välillä hankin laadukkaita uusia vaatteita sillä ajatuksella, että niitä tulee käytettyä pitkään. Näin ei kuitenkaan aina käy, ja kallis vaate saattaa jäädä käyttämättä. Se vasta harmittaa.

Minulla on pienempi vastuu, kun ostan käytetyn vaatteen. Varsinaisen ostopäätöksen on tehnyt joku muu. Jos kirppisvaatetta ei tule pidettyä, sen voi laittaa takaisin kiertoon. Ajattelen oikeastaan, että vaatteet ovat minulla lainassa.

Vaatteiden ostamisesta on tehty liian helppoa. Niitä on tarjolla paljon ja halvalla. Käytettyjen vaatteiden etsiminen vaatii erilaista asennetta: ei voi vain kävellä kauppaan ostamaan mitä haluaa. Kirppikseltä ei yleensä löydy juuri sitä tiettyä vaatetta, jota tekee mieli. Olen tottunut siihen, ettei minulla ole kauden must-juttua, kuten pakollista parkatakkia. Asenteeseeni sopii, etten ole liian tyylikäs. Minua ei haittaa, jos vaatteeni ovat epämuodikkaita. Kirppisvaatteet tuovat elämään huolettomuutta, ja kirppiksillä käyminen on seikkailu.

Kaikkea en osta käytettynä: sukat ja alusvaatteet ostan uusina, enkä paljon mieti, mistä. Lapsille ostan uusia vaatteita, sillä välillä aika ei vain riitä käytettyjen lastenvaatteiden metsästämiseen.

Nyt olen usean kuukauden ostolakossa. Kyllä rahaa saa menemään kirppikselläkin. Facebookin kierrätysryhmissä tulee vietettyä loputtomasti aikaa huomaamatta.

”Epäekologinen ei tunnu myönteiseltä”

Johanna Kohvakka on mukana pyörittämässä hävikkiruokaravintola Loopia Helsingissä. Ravintolan raaka-aineet ovat pääasiassa S-ketjulta ja teollisuudesta saatavaa hävikkiruokaa.

Yrittäjä Johanna Kohvakka, 41, välttää ruoan hävikkiä.

Aiemmin olin epäluuloinen vanhenevien elintarvikkeiden suhteen. En halunnut ostaa punaisilla tarroilla merkittyjä tuotteita. Sitten olin järjestämässä hävikkiruokatempausta ja näin, että hävikkiruoka voi olla todella korkealaatuista. Ruokaa joutuu hukkaan monista syistä, jopa siksi, että kasvikset eivät ole ulkonäöltään täydellisiä. Nykyään olen mukana pyörittämässä hävikkiravintola Loopia. Haluamme osoittaa, että hävikkiruoasta saa kauniita, herkullisia annoksia.

Nykyään ostan hävikkiuhan alla olevia kasviksia myös kotiin. Valitsen rumia kasviksia, sinkkubanaaneja ja oranssilla laputettuja tuotteita. Vietän silloin tällöin kaapit tyhjiksi -viikkoa, jolloin kokkaan siitä, mitä kaapeista löytyy. Välillä tulee kokeiltua erikoisia yhdistelmiä! Jos syön ulkona, valitsen ravintolan, jossa saa vegaanista ruokaa. Take away -annoksia vältän roskan takia.

Vuosi sitten kokeilin muovitonta kuukautta ja aloin perehtyä materiaalien ympäristövaikutuksiin. Oikein kierrätettynä muovi on ekologinen materiaali. Kevyet muovipakkaukset säästävät kuljetuksessa fossiilisia polttoaineita, ja esimerkiksi kasvikset säilyvät muovitettuina pitempään, mikä vähentää ruokahävikkiä.

On tärkeää hankkia tietoa. Esimerkiksi kartongin tai puukomposiitin valmistuksessa käytetään muovia. Usein ajatellaan, että puuvillainen kestokassi on automaattisesti parempi kuin muovikassi. Ei ole, sillä puuvillan tuotantoprosessi rasittaa ympäristöä paljon.

Kun oma motivaatio on vahva ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ei koe, että joutuu luopumaan mistään. Jos johonkin liittyy epäekologinen ulottuvuus, se ei enää tunnu myönteiseltä.

”Voisimmeko nauttia siitä, mikä on lähellä?”

Mikko Valtonen kutsuu elämäntapaansa skarppaukseksi: hän pyrkii kohtuullistamaan omaa hiilijalanjälkeään.

Opettaja ja tutkija Mikko Valtonen, 31, lopetti lentämisen vuonna 2011.

Aloin miettiä lentämisen lopettamista, kun olin vaihto-opiskelijana Kanadassa. Minulla oli romanssi brasilialaisen tytön kanssa ja mietin pitkään, lennänkö katsomaan häntä. Kun lensin, tein vapaaehtoisen päästöhyvityksen ja ymmärsin konkreettisesti, miten paljon lentäminen rasittaa ympäristöä. Sen jälkeen ei ole tullut tarpeeksi hyvää syytä lentää.

Olen työskennellyt lasten ja nuorten kanssa. Välitän siitä, millaisen maailman jätän tuleville sukupolville. Aikuisena minulla on velvollisuus kohdata kivuliaskin tieto ilmastonmuutoksen suhteen.

Olen huolissani trendistä, että samaan aikaan kun ympäristötietous lisääntyy, kaukomatkailu on entistä suositumpaa: se on tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kehitys vain kiihtyy. Kuitenkin Lonely Planetin mukaan Suomi on maailman kolmanneksi kiinnostavin matkakohde. Voisimmeko nauttia enemmän siitä, mikä on lähellä?

Päätös lentämisen lopettamisesta oli vaikea, mutta päätöksen noudattaminen ei ole yhtään vaikeaa. En koe, että olisin tehnyt uhrauksia. Reissaan lähelle ja olen oppinut nauttimaan retkeilystä. Tyttöystäväni kanssa kävimme Ahvenanmaalla pyöräilemässä. Euroopassa voi matkustaa junalla – olen menossa Italiaan konferenssiin junalla ja aion pysähtyä matkan varrella eri paikkoihin. Yhdysvaltalaiseen konferenssiin osallistuin etänä. Valitettavasti akateemiseen kulttuuriin kuuluu konferensseihin lentäminen. Kuulun tutkijoiden ryhmään, joka on sitoutunut vähentämään omaa lentämistään.

Olen myös vähentänyt kuluttamista noin puoleen. Ostan vähemmän tavaraa. Käyn teatterissa, keikoilla ja kylpylässä. Paheeni on, että asun leveästi kaukolämmitetyssä asunnossa, yksin neljänkymmenen neliön kodissa. Se on suomalaisen keskiverto asuintila.

X