Itsetuntemus

Onko kontrolloinnista tullut selviytymiskeinosi? Näin saat elämääsi lisää sisäistä turvallisuudentunnetta

Kun ihmisellä on sisäistä turvaa, hän pystyy luottamaan itseensä, muihin ihmisiin ja siihen, että asiat järjestyvät. Jos turvallisuudentunnetta ei ole, turvaa saatetaan etsiä kontrolloinnista.
15.4.2018 Teksti: Johanna Jantunen Kuvat: iStock

Kontrollointi on selviytymiskeino, jonka pohjalla on usein turvattomuuden tunne. Ihminen voi pyrkiä kontrolloimaan esimerkiksi ruokavaliotaan, työntekoaan, liikkumistaan tai muita ihmisiä, koska luulee, että turvallinen olo löytyy kontrollin kautta.

Kontrolli voi tuoda elämään hetkellistä helpotusta mutta pidemmän päälle aiheuttaa ahdistusta, itsetuntemusohjaaja ja NLP-valmentaja Eevi Minkkinen kertoo teoksessaan Ole itsellesi armollinen (Otava 2018). Ihminen alkaa pelätä kontrollin menettämistä ja uskoo romahtavansa, jos hänen otteensa lipsuu.

Haitallisesta selviytymiskeinosta on mahdollista päästä eroon, kun elämäänsä saa lisää sisäistä turvaa.

Sisäisen turvallisuuden perusta syntyy lapsuudessa

Turvallisuudentunne on hyvän olon tunne. Kun ihmisellä on sisäistä turvaa, hän suhtautuu luottavaisesti muita ihmisiä kohtaan, uskoo itseensä, on avoin osallistumaan eikä pelkää muutoksia tai epäonnistumista. Hän luottaa, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät.

Turvallisuudentunteen perusta luodaan lapsuudessa. Se voi jäädä vajavaiseksi, jos lapsi ei koe tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Esimerkiksi lämpimien kohtaamisten, rajojen tai rutiinien puute, kovat suoriutumispaineet tai vanhemman addiktio ovat voineet synnyttää turvatonta oloa.

Vaikka vanhemmat olisivat tehneet parhaansa, heidän omat kriisinsä, kiireensä tai stressinsä ovat voineet jättää lapseen säröjä. Omaa sisäistä turvallisuudentunnettaan on onneksi mahdollista lisätä vielä aikuisena.

Eevi Minkkinen kertoo teoksessaan viisi neuvoa, jotka auttavat vahvistamaan turvallisuudentunnetta. Hän muistuttaa, että muutokselle kannattaa antaa aikaa, sillä kontrollista irtipäästäminen voi olla hyvin pelottavaa.

1. Pidä huolta rutiineista

Toistuvuus ja rutiinit luovat lapselle turvallista oloa. Myös aikuinen saa turvaa rutiineista, joista on mahdollisuus tarvittaessa myös joustaa. Rutiinien ei ole tarkoitus kahlita vaan tuoda elämään vakautta.

2. Harjoittele ottamaan lämpöä vastaan

Lapsi kaipaa sylissäoloa, silityksiä ja haleja. Jos rakastavan kosketuksen tarve on jäänyt vajaaksi, ihminen saattaa myöhemmin aikuisena etsiä fyysistä läheisyyttä ahnaasti tai ei osaa ottaa sitä ollenkaan vastaan.

Pyydä toista silittämään hiuksiasi vaikealla hetkellä tai anna itsellesi jalkapohjahieronta. Kosketuksen vastaanottamista voi oppia myös kehoterapian avulla.

3. Tule kuulluksi

Jos ihminen on lapsena kokenut, ettei hän ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi, hän saattaa aikuisena tukahduttaa oman äänensä. Hän ei välttämättä uskalla ilmaista tunteitaan, toiveitaan ja tarpeitaan, vaan alkaa suodattaa sanomisiaan suojellakseen itseään. Riitatilanteessa hän voi turvautua mököttämiseen, vetäytymiseen, vihjailuun ja mykkäkouluun.

Aikuinen voi oppia kuuntelemaan itse itseään ja etsiä elämäänsä ihmisen, jolle on turvallista jakaa tunteitaan.

4. Aseta lempeät rajat

Sekä olemattomat että liian tiukat rajat lapsuudessa voivat aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Jos rajoja ei ole ollut, niitä voidaan myöhemmin hakea huomiota herättävällä tavalla. Jos rajat puolestaan ovat olleet hyvin tiukat, ihmisen voi olla vaikea levätä ja rentoutua, koska hän on tottunut jatkuviin vaatimuksiin ja siihen, että hänen pitää aina saavuttaa jotain.

Aikuinen voi itse vetää itselleen kohtuullisia rajoja. Ennen kuin vastaat toisen pyyntöön kyllä tai ei, tunnustele, mitä oikeasti haluat. Kerro, jos sinua loukataan ja sano ei kiitos asioille, jotka satuttavat sinua.

5. Hyväksy tunteesi

Kaikkia tunteita on lupa kokea. Jos ihminen ei ole lapsena saanut ilmaista turvallisesti tunteitaan, hänen voi myöhemmin aikuisena olla vaikea tunnistaa niitä.

Omien tunteidensa tunnistamista ja ymmärtämistä voi opetella. Salli itsellesi kaikki tunteet ja mieti, mistä ne kumpuavat.

Lähteet: Eevi Minkkinen 2018: Ole itsellesi armollinen (Otava), Laura Koskenranta & Heidi Vähämäki 2017: Lapsen turvallisuuden tunne päiväkodissa.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *