Itsetuntemus

Särkeekö sateella päätä? Saatat olla meteopaatti – sääherkkyys eli meteopatia oireilee yllättävilläkin tavoilla

Meteopatia on virallinen termi ilmiölle, joka etenkin lomakaudella koskettaa monia: olotila ja tunteet vaihtelevat sään mukaan. Sääherkkyyttä voi kuitenkin oppia hillitsemään yksinkertaisilla keinoilla.

Teksti:
Anna Ferrante
Kuvat:
Istock

Sää vaikuttaa monen mielialoihin.

Meteopatia on virallinen termi ilmiölle, joka etenkin lomakaudella koskettaa monia: olotila ja tunteet vaihtelevat sään mukaan. Sääherkkyyttä voi kuitenkin oppia hillitsemään yksinkertaisilla keinoilla.

Meteopatia tarkoittaa herkkyyttä ja reagoimista sään ja ilmaston vaihteluihin, kuten valon määrään, matalapaineisiin, tuulen voimakkuuteen ja ilmankosteuteen. Jos mielialasi ja vireystilasi herkästi vaihtelee sen mukaan, sataako vai paistaako, saatat siis olla meteopaatti.

Meteopatia tosin voi kalskahtaa turhan kliiniseltä termiltä ja suomenkielinen sana sääherkkyys kuvaakin monen mielestä ilmiötä paremmin.

Lue myös: Auringonpistos vai lämpöuupumus? Tunnista eri lämpösairauksien oireet – lämpöhalvaus voi olla hengenvaarallinen

Muutamia vuosia sitten julkaistussa tutkimuksessa ihmiset jaoteltiin neljään tyyppiin sen mukaan, miten he reagoivat auringonvaloon ja sateeseen: on kesän rakastajia, sateen vihaajia, kesän inhoajia sekä heitä, joihin säällä ei juuri ole vaikutusta. Ilmatieteen laitoksen tutkija Reija Ruuhela pitää tutkimustulosta uskottavana.

– Sää vaikuttaa meihin monella tavalla. Valon määrän vaihtelu on tästä tunnetuin ja tutkituin esimerkki.

Meteopatia on usein herkkyyttä valon määrän vaihteluille

Herkistyminen sään vaihteluille johtuu pitkälti biologiasta, hormoneista ja valon vaikutuksesta aivoihin.

– Ihmisellä on vuorokausirytmi, jonka tasapainossa pysymisessä valo on hyvin oleellinen. Jotta levon ja virkeänä toimimisen suhde pysyy kunnossa, auringonvaloa on saatava riittävästi ja toisaalta myös pimeyttä. Keväisin aivoissa sijaitseva käpyrauhanen joutuu koville joutuessaan lyhyessä ajassa käsittelemään suurta valomäärää, ja kesällä liika valo voi häiritä unta, sanoo psykologi Marianna Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.

Valon tai sen puutteen vaikutus mielialaan voi olla vuodenaikojen vaihteluun sidottua, mistä ääriesimerkkinä on kaamosmasennus. Tästä sääherkkyyden ehkä parhaiten tunnetusta ja yhdestä vakavimmista seurauksista kärsii Terveyskirjaston mukaan 1–2 prosenttia suomalaisista ja lievemmästä kaamosoireilusta 20–30 prosenttia.

meteopatia
Kevään runsas valo hellii mieltä, mutta voi myös laukaista mielenterveysongelmia.

Toisaalta herkkyys valon määrän vaihtelulle saattaa olla sidoksissa myös päiväkohtaiseen vaihteluun, eikä se liity pelkästään valoon tai sen puutteeseen.

Molemmissa tapauksissa mekanismi on samantyyppinen. Valolla ja ikkunasta näkyvällä säätilalla on suora vaikutus olotilaan ja näin mahdollinen sade ja harmaus passivoivat jäämään sisälle, koska on ”huono sää”. Silloin myös mielialaa kohottava ulkoilu jää pois, aktiivisuus vähenee ja ihminen keskittyy vain siihen, mitä sisältä käsin kokee.

Auringon paistaessa aurinkoa rakastavat taas siirtyvät välittömästi ulkoilmaan ja viettävät kaiken aikansa valossa.

Meteopatia voi ilmetä fyysisinä oireina

Toisinaan meteopatia ilmenee selkeinä fyysisinä oireina. Hyvä esimerkki tästä on matalapaineella ilmenevä päänsärky, josta jotkut sääherkät ihmiset kärsivät. Päätä saattaa alkaa jomottaa, vaikka saderintama olisi vasta lähestymässä.

Aina sääherkkyys ei suinkaan ole pilvisellä ja sateisella säällä alakuloistumista. On myös heitä, joille auringonpaiste aiheuttaa eritasoista ahdistusta ja esimerkiksi tunnetta siitä, että olisi pakko lähteä ulos ja tehdä asioita, vaikka ei huvittaisi. Joku voi tuntea olonsa paremmaksi ja levollisemmaksi, kun on pilvistä ja sataa vettä.

Valo ei muutenkaan ole aina yksiselitteisesti myönteinen asia.

– Liiallinen ja yhtäkkinen suuri valon määrä näkyy keväisin jopa sairaaloissa lisääntyneenä psykiatristen potilaiden määränä. Esimerkiksi kaksissuuntaista mielialahäiriöitä sairastavilla kevään valo laukaisee manioita, ja tieteellisesti on tutkittu, että se voi laukasta itsemurhayrityksen oireilevilla potilailla, Virtanen mainitsee.

Useimmilla sääherkillä reagointi säiden vaihteluun on onneksi huomattavasti lievempää: sateella ei huvita, kesän auringonpaiste häiritsee, talven pimeys aiheuttaa alakuloisen olon. Tai vastaavasti valo nostaa mielialaa, sadesää inspiroi ja tuuli tekee levottomaksi.

– Myös korkea ilmankosteus voi tutkitusti tehdä ihmisen väsyneemmäksi ja uneliaaksi, Virtanen kertoo.

Helle hermostuttaa, matalapaine masentaa

Meteopatia ilmenee monilla erityisesti kesähelteillä. Pitkään jatkunut korkea lämpötila tekee ärtyisäksi, mutta jotkut ärsyyntyvät jo lyhyemmästäkin lämpöaallosta. Ärtymyksellä on fysiologinen taustansa: lämpörasitus koettelee lämmönsäätelyä, tulee nestehukkaa ja keho kuumenee, mikä saa aikaan tukalan, hermostuneen olon.

Lue myös: Onko kotonasi tukahduttavan kuuma? Näillä keinoilla saat asunnon viileäksi helteellä

– Pitkät hellejaksot vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen jo unenkin kautta, joka usein häiriintyy yölämpötilojen noustessa korkeiksi. Äärimmäinen kuumuus rasittaa kaikkia, mutta psyykkisiä oireita tulee erityisesti heille, joilla on jokin mielenterveyden häiriö tai somaattisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, Virtanen huomauttaa.

meteopatia
Helle saattaa tuskastuttaa ja hermostuttaa.

Näin ollen sääherkkyys ei useinkaan ole pelkästään mielialan reagoimista erilaisiin säätiloihin, vaan taustalla vaikuttavat fysiologiset syyt ja muu terveydentila. Ilmantieteen laitoksen tutkija Ruuhelan mukaan usein ei olekaan helppo määritellä, mikä osuus mielialan vaihteluun on säällä ja mikä taustalla olevilla muilla syillä.

– Masennuksen perussyy voi olla jokin muu, mutta matalapaine saattaa aiheuttaa matalapainetta myös mielialassa, hän kuvaa.

Sääherkkyys ilmiönä on Ruuhelan mukaan kuitenkin todellinen ja jopa ajateltua yleisempi.

– Saksassa on tehty aiheesta aika paljon systemaattista pitkän aikavälin tutkimusta, ja näiden tutkimusten mukaan jonkinlaista sääherkkyyttä on noin puolella ihmisistä. Jos taas puhutaan kroonisia sairauksia potevista ihmisistä, jopa 70 prosenttia kokee sään vaikuttavan heihin jollain lailla.

Meteopatia on toisaalta myös luonnollista herkistymistä ympäristön ja luonnon vaihteluille. Ja koska maantieteellinen sijaintimme on mikä on, sen kanssa on hyvä oppia elämään.

– Jo pelkkä oman sääherkkyyden tunnistaminen auttaa, varsinkin jos kokee herkkyyden häiritsevänä ominaisuutena. Myös siitä on usein apua, että tiedostaa säämme vaihtelevuuden. Jos matalapaine masentaa tai helle häiritsee, tietoisuus siitä, että säätyyppi kyllä ennen pitkää taas muuttuu, voi tuoda helpotusta, Ruuhela vinkkaa.

Sää paranee ulos lähtemällä

Ekopsykologi, psykoterapeutti Kirsi Salosella on sääherkkyytensä kanssa painiville toinenkin vinkki, etenkin heille, joille sade tai muu ”huono” sää saa mielen matalaksi.

– Lähde ulos, säästä välittämättä ja varsinkin silloin, jos ikkunan takana vallitseva säätila vaikuttaa epämiellyttävältä. Ulkona koettuna sää on yleensä paljon siedettävämpi kuin autosta tai sisätiloista käsin arvioituna.

Salosen mukaan sään vaihtelujen ja luonnon ”rosoisuuden” sietäminen kasvattaa ymmärrystä ja yhteyden tuntemista luontoa kohtaan. Se auttaa myös hyväksymään, että säässä on asioita, joista ei välttämättä pidä, mutta joihin voi sopeutua.

Harmaallakin säällä ulos kannattaa lähteä, sillä raitis ilma piristää ja moniaistillinen luontokokemus elähdyttää.

Ihmiselle voi olla myös terveellistä ymmärtää, ettei luonnon ja sään tarvitse olla olemassa vain häntä varten. Vaikka oma lomasää tuntuisi olevan pilalla, voi kaatosade tai kuiva kausi olla juuri sitä, mitä luonto sillä hetkellä tarvitsee. Tämä näkökulma voi auttaa olotilojen ja mielialan vaihtumisen kanssa kamppailevaa sääherkkistä.

Meteopatia ei myöskään aina ole vain kielteinen asia.

– Ilmastonmuutoksesta johtuviin sään ääri-ilmiöihin ei tarvitsekaan sopeutua. Jos epätavallinen helle jatkuu jatkumistaan ja talvisin rankkasateet lisääntyvät, siitä voi, ja saakin olla, huolissaan. Sellainen herkistyminen säälle on ihan hyvästä ja huolen voi ottaa mukaan muutokseen elämäntavassaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, Salonen muistuttaa.

X