Synestesia eli aistien sekoittuminen on tavallista yleisempää muusikoilla – näin Diandra, Jean Sibelius ja Miki Liukkonen ovat sen kokeneet

Synestesia eli aistien sekoittuminen on harvinainen, mutta sitäkin kiinnostavampi ilmiö. Synestesia, kuten kaikki aistihavainnot, syntyvät aivoissa. Siinä missä tavallisesti aistimusten tuottamat havainnot koetaan toisistaan erillisinä, synestesiassa ne sekoittuvat toisiinsa.

Toisin sanoen yhden aistialueen aktivoituminen aivoissa saa samaan aikaan toisen aistialueen aktivoitumaan spontaanisti.

Yleisin synestesian muoto on kirjainten ja numeroiden näkeminen väreinä. S-kirjain voi näyttäytyä vihreänä, kuutonen sinisenä.

Muita muotoja ovat esimerkiksi musiikin sävelkorkeuksien näkeminen väreinä tai muotoina. Tietty ääni voi myös aiheuttaa iholla erityisen tuntemuksen, esimerkiksi tunteen kuin ihoa siveltäisiin pehmeällä harjalla.

Harvinainen, mutta ajoittain tavattu synestesia-muoto on myös sanojen yhdistäminen makuun.

Synestesia on spontaania, eikä sitä voi opetella

Kyse on spontaanista aistien sekoittumisesta, ei siitä että niitä aktiivisesti sekoitetaan. Jos esimerkiksi erikseen keskittyy ajattelemaan A-kirjainta punaisena, se voi siltä alkaa näyttääkin. Kyse ei kuitenkaan ole synestesiasta, vaan opitusta assosiaatiosta, joka saattaa seuraavassa hetkessä jo unohtua.

Synestesiassa sen sijaan kirjain saa aina ja poikkeuksetta spontaanisti tietyn värin. Sitä ei voi opetella tai tahdonalaisesti unohtaa.

– Jos subjektiivinen kokemus A:n punaisuudesta tulee spontaanisti, ilman että tietoisesti ajattelee näitä yhdessä, kyseessä on synestesia, kiteyttää havaintopsykologian yliopistolehtori Kaisa Tiippana Helsingin yliopistosta.

Tiippanan mukaan synestesiaa ilmenee alle prosentilla väestöstä. Harvinaisuutensa vuoksi ominaisuutta on tutkittu vähän, eikä esimerkiksi sen syytä tarkasti tiedetä.

– Ilmiö on tunnettu jo pitkään, mutta hyvää tieteellistä tutkimusta on tehty vasta noin 20 vuoden ajan. Tutkimuksissa on selvinnyt, että synestesia on ainakin osittain perinnöllinen; sen on havaittu kulkevan suvuissa.

Synestesia suhteellisen tuttua muusikoilla ja taiteilijoilla

Kaiken kaikkiaan synestesiaa voi ajatella hyväksi ominaisuudeksi, ei huonolla tavalla poikkeavaksi piirteeksi. Siitä ei arkielämässä tai muutenkaan ole haittaa. Päin vastoin, esimerkiksi muusikoilla aistien sekoittuminen voi olla eduksi musiikin tekemisessä.

Synestesian arvellaankin olevan yleisempää juuri muusikoiden keskuudessa. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen kerrotaan olleen synesteetikko ja tarinan mukaan yhdistäneen synnyinkotinsa pianon säveliä huoneen räsymaton raitoihin. Säveltäjä Kaija Saariaho on kertonut näkevänsä musiikin pintarakenteina.

Myös laulaja Diandra Flores on julkisuudessa kertonut synestesiastaan.

”Synestesia auttoi minua erityisesti musiikin tulkinnassa. En viisivuotiaana osannut ajatella kaikkia Mozartin säveltämän kappaleen nyansseja. Kun opettajani pyysi minua soittamaan niitä värejä, joita näen, musiikintulkintani parani huikeasti”, hän on kertonut Seura-lehden haastattelussa.

Lue myös: Diandran ystäväpiiri on täynnä tunnettuja nimiä: ”Minusta on helpottavaa hengailla toisten julkkisten seurassa”

Synestesia liitetään usein taiteelliseen luovuuteen muutoinkin. Kirjailijalahjakkuus Miki Liukkonen oli hänkin synesteetikko:

”Lapsena ihmettelin tapaani kokea värejä voimakkaasti ja havainnoida tunnelmia ja valaistuksia vahvasti. Myöhemmin ymmärsin, mistä oli kyse”, Liukkonen kertoi vuonna 2019 Kotilieden haastattelussa.

Luovaan ongelmanratkaisukykyyn tai älykkyyteen synestesia sen sijaan ei tiettävästi vaikuta suuntaan tai toiseen.

– Synesteetikot itse kertovat, että ominaisuudesta on heille sekä iloa että hyötyä. Asioita voi oppia muistamaan paremmin käyttämällä hyväkseen väri- tai tuntemusyhteyksiä, ja aistien sekoittuminen rikastaa havaintokokemusta, Tiippana huomauttaa.

Tavallaan se on kuin lisätty todellisuus, mutta parempi kuin teknologialla tuotettu, koska se syntyy itsestään ja tuntuu luonnolliselta, hän lisää.

Syntyessämme olemme kaikki synesteetikoita?

Tämänhetkiset tutkimukset viittaavat siihen, että yksilöllä täytyy olla poikkeuksellisia yhteyksiä eri aivoalueiden välillä, jotta aistien sekoittuminen on mahdollista.

Toinen vallalla oleva tutkimushypoteesi on, että synesteetikoilla ovat jostakin syystä aktivoituneena joitakin kaikilla ihmisillä olemassa olevia yhteyksiä, jotka tavallisesti eivät ole toiminnassa.

Myös synestesian synnyn ”järjestyksestä” on tutkimuskentällä eri näkemyksiä.

– Yksi oletus on, että aistit ensin oppivat toimimaan yksinään ja sitten yhdessä. Toisen näkemyksen mukaan kaikki aistitieto prosessoidaan melko sekaisin, ja vasta kokemuksen kautta lapsi oppii niitä erottelemaan, Tiippana sanoo.

Jälkimmäiseen näkemykseen sopii ajatus, että syntyessään kaikki olisivat synesteetikkoja, mutta ominaisuus häviäisi ensimmäisten elinvuosien aikana. Synesteetikko ei jostakin syystä kadottaisikaan aistien välisiä yhteyksiä.

– Alttius synestesiaan täytyy olla jo syntymässä, ja se tulee ilmi kokemusten karttuessa. Aivan pieni lapsihan ei tietenkään edes vielä tunne kirjaimia, mutta kun hän ne oppii, synesteetikolla yhdistyminen tiettyyn väriin alkaa.

Milloin ja miten synestesia lapsen aistihavainnossa kehittyy, on tieteelle arvoitus, eikä sen ratkaiseminen on helppoa. Pieniä lapsia on vaikea tutkia.

– Kuten värisokeat, eivät synesteetikkolapsetkaan usein edes ymmärrä havaitsevansa eri tavalla kuin muut. Havaitseminen on aina subjektiivinen kokemus, vaikka yleensä jokainen olettaa muiden havaitsevan samoin kuin itse.

Lähteenä käytetty haastattelun lisäksi: sussex.ac.uk/synaesthesia, evermind.fi, ncbi.nlm.nih.gov

Korjattu 30.10.: Jutussa oli maininta Miki Liukkosen menehtymisestä keväällä. Liukkonen kuoli heinäkuussa 2023.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Diandran ystäväpiiri on täynnä tunnettuja nimiä: ”Minusta on helpottavaa hengailla toisten julkkisten seurassa”

2. Ihmiset

   Miki Liukkonen kirjoitti viimeiseksi jääneeseen Vierastila-romaaniinsa monologin, jota ei voi lukea itkemättä

3. Koti ja sisustus

   Onko kodissasi otettu eri aistit huomioon? Moniaistinen sisustaminen on olennaista tunnelman luomisessa, sanoo sisustusarkkitehti