Itsetuntemus

Vaativa persoonallisuus on todellinen diagnoosi – Saila oli kympin tyttö, jonka kontrollipakko alkoi uhata jo henkeä

Vaativa persoonallisuus saa tavoittelemaan täydellisyyttä, ajaa pikkutarkkuuteen ja pakottaa joustamattomuuteen.

Teksti:
Susanna Sarimaa
Kuvat:
iStock

Vaativa persoonallisuus ahdistuu virheistä ja siitä, jos ei yllä koviin tavoitteisiinsa. Kuvituskuva.

Vaativa persoonallisuus saa tavoittelemaan täydellisyyttä, ajaa pikkutarkkuuteen ja pakottaa joustamattomuuteen.

Vaativa persoonallisuus ei ole vain keittiöpsykologien tapa kuvata lähipiirin raskaalta tuntuvia ihmisiä. Psykologiassa se on todellinen persoonallisuushäiriö, mutta tarkoittaa eri asiaa kuin äkkiseltään ajattelisi.

– Ydinkriteeri diagnosoinnissa on perfektionismi, joka estää tehtävän joustavan ja ajallisesti mielekkään suorittamisen, toteaa Jan-Henry Stenberg. Hän on psykoterapian ja oikeuspsykologian erikoispsykologi.

Omasta diagnoosistaan Annalle kertoi hiljattain Saila Hurme, joka oli jo koululaisena ”kympin tyttö”. Hänen kohdallaan tilanne eskaloitui painoon ja syömiseen kohdistuvana kontrollina. Huonoimmassa kunnossaan Saila päätyi syömishäiriöklinikalle useaan otteeseen muutamaksi viikoksi kerrallaan.

Lue: Sailan, 48, syömishäiriön taustalta löytyi vaativa persoonallisuushäiriö: ”Ajattelin jo lapsena, etten kelpaa”

Vaikka perfektionismi yleensä liittyy vaativaan persoonallisuuteen, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki perfektionistit olisivat persoonaltaan häiriintyneitä.

Englanniksi vaativa persoonallisuus on obsessive personality disorder. Sitä esiintyy 2–8 prosentilla ihmisistä, ja se ilmenee yleensä jonkin muun psykiatrisen häiriön yhteydessä, kuten pakko-oireiden, uupumuksen, masennuksen tai ahdistuneisuuden.

Vaativa persoonallisuushäiriö puhkeaa yleensä viimeistään nuorena aikuisena. Sen aiheuttavat sekä perinnölliset, biologiset että vuorovaikutukseen liittyvät tekijät. Vaativa persoonallisuus on naisilla tavallisempi kuin miehillä. 

Persoonallisuushäiriön hoitamisessa psykoterapia on keskeinen keino, ja myös lääkkeillä sitä voidaan helpottaa. Raja persoonallisuushäiriön ja normaalin käytöksen välillä on kuitenkin liukuva.

Vaativa persoonallisuus etsii täydellisyyttä elämän joka osa-alueella

Saila katsoo elämäänsä diagnoosin jälkeen ja näkee, kuinka ehdoton itselleen hän oli opinnoissa, jalkapalloilijana, partiossa ja lopulta syömisessä. Suurperhe on ollut Sailan mukaan onni, sillä hänen ei ole ollut edes mahdollista yrittää suorittaa äitiyttäkin.

Vaativasta persoonallisuudesta kertova merkki on esimerkiksi sellainen pikkutarkkuus, jossa pulssi kohoaa jo väärällä hyllyllä olevasta mukista. Yksityiskohdat ovat todella tärkeitä. Samoin kuin listat, säännöt ja aikataulut – kun bussivuoro vaihtaa yllättäen aikaa, pasmat saattavat mennä sekaisin.

Piirteisiin kuuluu myös epäileminen, varovaisuus ja huolestuneisuus. Muutoksiin vaikkapa työpaikalla on vaikea sopeutua. Työyhteisössä vaativa persoonallisuus voi myös näkyä liiallisena tunnollisuutena sekä kyvyttömyytenä joustaa asioissa.

Joustamattomuus ja itsepäisyys saattavat heijastua moniinkin ihmissuhteisiin. Työ ja aikaansaaminen ovat tärkeämpiä kuin ihmissuhteiden ylläpitäminen. Jos lauantaisauna on aina ollut kuudelta, siitä ei voi joustaa, vaikka se olisi tie naapurisovun säilyttämiseen.

Täydellisyyttä saattaa vaatia myös muilta ympärillä, kuten lapsilta ja puolisolta.

”Ongelma muodostuu, jos ei esimerkiksi voi joustaa, kun tarvitsisi lepoa.”

Vaativuus ei kuitenkaan itsessään aina ole huono piirre, sillä siitä on meille hyötyä monella elämän osa-alueella, Stenberg huomauttaa.

– Ongelma siitä muodostuu, jos ei esimerkiksi voi joustaa, kun tarvitsisikin lepoa, jottei uuvu.

Vaativa persoonallisuus voi paljastua liian pitkinä työpäivinä, pakonomaisena treenaamisena ja monien vapaa-ajan projektien haalimisena, etenkin jos niissä kaikissa on saatava parhaita tuloksia. Virheet pelottavat, ja kun sitten tavoitteisiin ei yllä ja mokaa, kokee ahdistusta.

– Jos on vaativa persoonallisuus, on pidettävä kontrollia sekä oltava täydellinen. Epäonnistuessaan tehtävässä näkee itsensä epäonnistujana ja arvottomana, Stenberg sanoo.

Ristiriitaista on se, että samalla kun pitää itseään vastuuntuntoisina ja vastuunalaisina kaikessa elämässään, kuitenkin uskoo olevansa riittämätön, avuton ja epätäydellinen.

– Hän myös hahmottaa toiset ihmiset epäpäteviksi, huolimattomiksi sekä vähemmän huolissaan oleviksi asioista kuin he todellisuudessa ovat.

Kuuntele ja rohkaise pienissä ja suurissa saavutuksissa

Vaativan persoonallisuuden kanssa painiskeleva tarvitsee läheisiltään tukea ja ymmärrystä, vaikka sitä ei aina olisikaan helppo osoittaa. Tärkeää on olla kiireettömästi läsnä ja kuunnella, Jan-Henry Stenberg ohjeistaa.

– Vältä vertailua ja arvostelua, erityisesti suorituksissa. Rohkaise ja anna positiivista palautetta saavutuksista, oli se sitten pieni tai suuri.

Tällainen tuki auttaa ylläpitämään motivaatiota ja itseluottamusta.

– Tarjoa myös tukea realististen tavoitteiden asettamiseen. Viesti asennetta: täydellisyys ei ole aina välttämätöntä.

Lue myös: Onko läheisesi hankala luonne? Näin toimit hänen kanssaan – Kotiliesi

X