Vanhempien ero voi olla kriisi myös aikuiselle lapselle: ”Minulle on purettu asioita, joita ei pitäisi oman lapsen kanssa käsitellä”
Vanhempien ero saattaa vaikuttaa myös vanhempien ja aikuisen lapsen väleihin. Silloin päätyy herkästi toisen osapuolen uskotuksi. Annan lukijat ja parisuhdeterapeutti kertovat, miten eroon kannattaa suhtautua.
Vanhempien ero on käännekohta, johon liittyy Annan kyselyn mukaan ennen kaikkea surua.
Vanhempien ero saattaa vaikuttaa myös vanhempien ja aikuisen lapsen väleihin. Silloin päätyy herkästi toisen osapuolen uskotuksi. Annan lukijat ja parisuhdeterapeutti kertovat, miten eroon kannattaa suhtautua.
Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa on Väestöliiton vastuuasiantuntijana paneutunut sukupolvien välisiin ihmissuhteisiin. Työssään Oulasmaa on nähnyt, että vanhempien ero voi olla kriisi myös aikuisikään ehtineelle lapselle.
Erityisesti silloin, jos omien vanhempien liiton on kuvitellut mielessään täydelliseksi ja kestäväksi, illuusioiden ja myyttien murtuminen nostaa helposti pintaan ahdistusta ja huolta.
– Huoli voi liittyä esimerkiksi siihen, miten isä selviytyy arjessa, jos äiti on hakenut eroa, tai päinvastoin. Jätetyn vanhemman tilanne saattaa myös herättää lapsessa kokemuksen siitä, että tämä on kärsinyt vääryyttä, varsinkin jos eroon liittyy kolmas osapuoli.
Vanhempien ero voi herättää aikuisen lapsen pohtimaan myös omaa parisuhdettaan. Millaisia harhakuvitelmia siihen on tullut mahdollisesti itse luoneeksi ottamalla mallia vanhemmista tai suvun kirjoittamattomista säännöistä?
Omien vanhempien tapa olla parisuhteessa voi herättää Oulasmaan mukaan vahvojakin ajatuksia. Aikuinen lapsi voi ajatella, ettei halua omassa parisuhteessaan seurata vanhempiensa jalanjäljissä esimerkiksi hylkäämällä omat tarpeensa ja unelmansa.
Yhtälailla vanhempien toiminnassa voi nähdä jotain sellaista, mitä itsekin haluaa toteuttaa parisuhteessaan – kuten arvostava puhe ja rakastavien tunteiden ilmaiseminen toiselle.
Viimeisen 30 vuoden aikana viisi- ja kuusikymppisten erot ovat lisääntyneet ja suhteet moninaistuneet, kerrotaan Väestöliiton vuonna 2021 julkaistussa Perhebarometrissa. Samalla yhä useampi aikuinen lapsi joutuu pohtimaan omaa tulevaisuuttaan uusiksi, kun isä tai äiti heittäytyy uuden rakkauden vietäväksi, lapsuudenkoti ja omien lasten mummola menee myyntiin, tai kuvioihin tulee mukaan uusia puolisoita ja bonusisovanhempia.
Joskus vanhempien ero voi heilauttaa myös sisarusten keskinäisiä välejä, jos ajaudutaan valitsemaan puolia.
Lapsen ei tarvitse toimia vanhempien eroterapeuttina.
Ero on aina eroavien päätös eikä siihen tarvita aikuisten lasten hyväksyntää, Oulasmaa muistuttaa. Luopuminen tutusta ja totutusta voi silti vaatia surutyötä, jolloin keskustelu ystävän, puolison tai terapeutin kanssa on paikallaan.
Vaikka vanhempi haluaisikin tukeutua erokriisissään aikuiseen lapseensa, jälkikasvun tehtävänä ei ole toimia vanhempiensa eroterapeuttina.
– Tilanteessa kannattaa pohtia omaa rooliaan ja sanoittaa rajat vanhemmalle ääneen – että ei esimerkiksi aio ryhtyä kummankaan uskotuksi tai kuuntelevaksi korvaksi. Sen sijaan vanhempia voi rohkaista hakemaan ammattiapua.
Mitä Oulasmaa ajattelee sanonnasta, jonka mukaan me olemme aina vanhempiemme lapsia iästä riippumatta?
– Vanha hokema pitää varmasti paikkansa, mutta vanhempi-lapsisuhdetta tulee aika ajoin päivittää. Pyrkimys olisi lopulta päästä kahden tasavertaisen aikuisen väliseen suhteeseen, jossa jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja reaktioistaan.
Säilyivätkö välit eron jälkeen?
Annan verkkokyselyyn vanhempien avioerosta vastasi 62 lukijaa. Vaikka kokemus usein oli, että ero oli vanhemmille oikea ratkaisu, se usein vaikutti perheen välisiin suhteisiin.
”Isään ei ollut eron jälkeen mitään välejä ikinä, hänen kuolemastaan sain kuulla perunkirjojen laatijalta. Eron myötä viilenivät välit myös äitiin. Olisin halunnut jo kauan aikaa puhua tapahtuneesta, jotta pään sisällä olevat lukot avautuisivat, mutta äiti ei suostu ’kaivamaan menneitä’.”
”Äiti oli eläessään minulle läheisempi. Isä oli niin lumoutunut uudesta suhteestaan, että hän unohti välillä, että tytärkin on olemassa. Vasta äidin kuoleman jälkeen lähennyimme isän kanssa enemmän, nyt isäkin on jo kuollut.”
”Äiti on liikaakin tukeutunut minuun erossa ja purkanut minulle asioita, joita ei pitäisi oman lapsen kanssa käsitellä, vaan ystävien tai muiden ulkopuolisten kanssa. Olen joutunut olemaan enemmän ystävän korvike kuin lapsi.”
”Tavallaan vanhemmat ’pakottivat’ jollain tasolla valitsemaan puoleni. Ajan myötä se tasaantui.”
”Äidin kumppani piti huolen siitä, että etäännyimme. Isän kumppani oli puolestaan todella mukava.”
Yleisin aikuisen lapsen reaktio on suru
Vanhempien ero herätti 27 prosentissa vastaajista surua perheen rikkoutumisesta. Helpotusta koki melkein yhtä moni, joka neljäs.
”Oli helpotus, että vuosia kestänyt kaksoiselämä tuli päätökseen ja naamiot vihdoin tippuivat.”
”Erouutinen oli minulle shokki. Vielä vuosienkin jälkeen mietin, eikö asioita olisi voitu sopia. Molemmilla olisi parempi olla, elleivät olisi eronneet. Isäni asuu nyt eri paikassa uuden puolisonsa kanssa, eikä tämä paikka tietenkään ole koskaan tuntunut minulle kodilta. Myös yhteydenpito isään on vähempää, kun oma koti on äidillä.”
”Koen hyvänä sen, että eron jälkeen vanhempani ovat voineet elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, toisiaan ärsyttämättä.”
69 % vastaajista sanoi, että vanhempien ero ei tullut yllätyksenä.
”Olin salaa toivonut vuosikausia vanhempieni eroa. Lopullinen päätös saatiin liian myöhään, koska äiti oli alistettu eikä saanut eroa aikaiseksi. Kaikki me lapset olimme ehtineet jo traumatisoitua.”
70 % vastaajista uskoi, että syy vanhempien avioeroon oli selvä.
”Vanhempieni liitto oli kylmentynyt molemminpuolisiksi välinpitämättömyyden ja kyllästymisen tunteiksi. Toinen heistä halusi myös elää uusiksi nuoruuttaan.”
”Vanhempieni liitto kaatui isäni alkoholismiin. Hän kulutti perheen rahoja ryyppäämiseen, johon liittyi ravintolakäyntejä ja hotelliyöpymisiä.”
70 % vastaajista koki, että vanhempien kriisi ei vaikuttanut omaan parisuhteeseen.
”Ajattelin, että jos oma parisuhteeni joskus päätyisikin eroon, siitä voisi löytää myös hyviä puolia. Erityisesti äitini tilanne parantui eron myötä. Mutta onhan jokainen avioliitto ja ero omanlaisensa.”
Vanhempien ero voi olla arvokas esimerkki lapselle
Omien vanhempien eroon voi sisältyä myös paljon hyvää. Eropäätös saattaa tuoda päivänvaloon vaiettuja salaisuuksia ja murtaa ulkopuolisten vuoksi ylläpidettyjä kulisseja. Parhaimmillaan prosessi voi olla puhdistava kokemus kaikille, Minna Oulasmaa sanoo.
– Joskus viha voi pitää pariskuntaa yhdessä vuosikausia. Siksi suurin rakkauden osoitus voikin olla se, että päästää toisen ihmisen vapaaksi elämään omaa elämäänsä. Se on myös arvokas esimerkki lapsille siitä, että kenenkään ei tarvitse jäädä loppuelämäksi sinnittelemään onnettomaan suhteeseen.
Minna Oulasmaa on itse käynyt läpi monta eroa. Nyt uusperhesuhteena alkaneeseen kokoonpanoon kuuluu puolison lisäksi viisi jo omilleen muuttanutta lasta sekä 11-vuotias lapsenlapsi.
Kun Oulasmaan puolison poika vihittiin viime elokuussa, Minna itse istui tasaveroisena bonusaikuisena toisten äitien ja isien pöydässä.
– Hääpari oli viisaasti miettinyt myös minun paikkaani juhlissa, miten voisin tuntea kuuluvani vertaisena joukkoon.
Aikuiset koolla
Yhteiset kokoontumiset voivat nostaa uusperheissä pintaan monenlaisia tunteita. Minna Oulasmaa muistuttaa, että juhlat ovat aina juhlittavan ja kokoontumisissa käyttäydytään aikuismaisesti. Kukaan ei myöskään voi vaatia järjestäjää poistamaan osallistujia kutsulistalta.
Jos itse ei syystä tai toisesta kykene kohtaamaan esimerkiksi toista bonusaikuista, on jäätävä itse pois tilaisuudesta. Parhaiksi ystäviksi ei tarvitse tulla, Oulasmaa lohduttaa.
– Julkkiseroissa usein hehkutetaan lämpimiä välejä eksän uuteen kumppaniin. Tosiasiassa neutraali ja asiallinen suhtautuminen, kuten kohtelias vastaaminen toisen tervehdykseen, on jo riittävän hyvä.
Omia asiakkaitaan Oulasmaa neuvoo lähestymään tilanteita lasten näkökulmasta ja siitä, minkälaisen esimerkin heille haluaa jättää.
– Joskus vuosienkin vihanpidon jälkeen kanssakäymisissä voi tapahtua ihmeitä. Parasta on nähdä lasten ilo siitä, miten eron jälkeen aikuisetkin voivat tulla toimeen keskenään.
Mitä hyvää vanhempien ero toi?
”Jatkuva ahdistus siitä, minkälainen tunnelma vanhempieni kodissa kulloinkin oli, on hävinnyt.”
”Alistetun vanhemman olo on helpottanut ja uskallus elää on kasvanut.”
”Eron jälkeen vanhempani tulivat paremmin toimeen keskenään.”
”Rauhaa, alkoholittomuutta ja väkivallattomuutta – suuri helpotus!”
”Aiempi riitaisa ilmapiiri mummulassa on poissa. Nyt siellä on mukavampi käydä kylässä.”
Kommentit
Sukujuhlat muodostuvat helposti vallankäytön taistelutantereeksi, jos ei osata käyttäytyä aikuismaisesti eikä toisaalta osata myöskään jättäytyä pois juhlista. Jos uusi puoliso osaa käyttäytyä, hänet tulisi ilman muuta kutsua juhliin. Olisi mielestäni väärin jättää uusi puoliso kutsumatta sillä ajatuksella, että vältyttäisiin mahdollisilta jännitteiltä tai puolison lasten huonolta käytökseltä.
Kommentit
Lapsen ei pidä milloinkaan toimia parisuhdeneuvojana vanhempiensa ero kriiseissä tai avioliitossa. Lapsen ei tule tukea vanhempaansa tämän eropäätöksessä, se ei ole lapsen tehtävä milloinkaan. Ja tiedän kokemuksesta, että Suomessa moni lapsi on saanut tukea vanhempaansa tämän eropäätöksessä. Ja kuunnella asioita, joita lapsen ei pitäisi koskaan kuunnella. Tämä kertoo vastuuttomasta vanhemmuudesta, jossa lasta hyväksikäytetään aikuisen tukihenkilönä.
Sukujuhlat muodostuvat helposti vallankäytön taistelutantereeksi, jos ei osata käyttäytyä aikuismaisesti eikä toisaalta osata myöskään jättäytyä pois juhlista. Jos uusi puoliso osaa käyttäytyä, hänet tulisi ilman muuta kutsua juhliin. Olisi mielestäni väärin jättää uusi puoliso kutsumatta sillä ajatuksella, että vältyttäisiin mahdollisilta jännitteiltä tai puolison lasten huonolta käytökseltä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous