Juosta voi missä tahansa. Kun lapset harrastavat, Maija Laurikkala-Dewes ja Tomi Dewes juoksevat yhdessä.
Kun lapset harrastavat, Maija Laurikkala-Dewes ja Tomi Dewes juoksevat yhdessä.
Liikunta

Milloin liikuntaharrastus kannattaa aloittaa kaverin kanssa ja milloin on hyvä treenata yksin? Lue 6 erilaista kokemusta sekä psykologin vastaus

Lisää tehoja, uusia kokemuksia ja laatuaikaa läheisen ihmisen kanssa. Maija ja Tomi, Lila ja Camilla ja Mervi ja Riikka kertovat, miksi liikuntaharrastus on mukavaa ystävän kanssa.
Teksti: Virve Järvinen Kuvat: Sara Pihlaja

”Olin juossut pari maratonia, kun mieheni Tomi innostui lajista. Olen entinen kilpasuunnistaja, ja kestävyyslajeihin valmentautuminen on minulle tuttua. Aloin valmentaa Tomia maratonille. Kun hän puolen vuoden päästä juoksi ensimmäisen kokopitkän maratoninsa, seurasin huoltojoukoista ylpeänä hän suoritustaan.

Seitsemän vuotta sitten juoksimme yhdessä ensimmäisen kerran maratonin alle neljään tuntiin. Vedimme vuorotellen toisiamme. Emme olisi päässeet yksin maaliin niin hyvällä ajalla, mutta yhdessä se onnistui. Sen jälkeen olemme juosseet seitsemän maratonia yhdessä.

Kesällä juoksemme ja soudamme, talvella hiihdämme ja pelaamme yhdessä sulkapalloa. Juoksussa olemme nykyään suunnilleen samantasoiset, mutta hiihdossa ja sulkapallossa Tomi on minua parempi. Se saa minut yrittämään tosissaan. Osaan iloita paristakin pisteestä, jotka voitan sulkapallopelissä mieheltäni. Saan Tomilta hyviä vinkkejä, joilla voin kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi.”

Maija Laurikkala-Dewes, 45

”Pelasin ennen kilpaa sulkapalloa. Aloitin kestävyysliikunnan, jotta voisin viettää enemmän aikaa maratonjuoksusta innostuneen vaimoni kanssa. Juoksulenkit ovat yhteistä aikaa; hyviä hetkiä parisuhteen päivitykseen, joka tahtoo muuten hukkua arjen kiireisiin. Jos haluan välillä kovemman treenin, käyn juoksemassa tai hiihtämässä yksin. Mutta silloin tuntuu, että jotain puuttuu. Yhdessä on paljon kivempaa.

Yhteiset liikuntaharrastukset lähentävät meitä, ja se näkyy lajisuorituksissa. Kaksikko­veneessä pelkkä kaverin tsemppaaminen ei riitä. Veneessä täytyy toimia yhdessä ja samaan tahtiin.

Meillä kummallakin on vahvuutemme liikkujina, ja jaamme niistä toisillemme. Maija vetää vapaa-ajallaan juoksukoulua aloitteleville maratonjuoksijoille. Hän tekee minullekin harjoitusohjelman, jolla valmentaudun juoksu- ja hiihtotapahtumiin.
Kun lapset olivat pieniä ja työura alussa, liikkuminen jäi muutamaksi vuodeksi. Se tuntui jaksamisessa ja näkyi painossa. Kestävyyslajeista tulee niin hyvä olo, että niihin jää koukkuun.

Liikumme yhdessä 1–15 tuntia viikossa. Meillä on kolme harrastavaa lasta, joiden treenit menevät omiemme edelle. Onneksi juoksu on siitä hyvä laji, että sitä voi harrastaa missä ja milloin vain – vaikka lasten treenien aikana heidän harrastuspaikkojensa lähettyvillä.”

Tomi Dewes, 45

Lue lisää: Liikuntaharrastus yhdisti Mervi Kulhan ja Riikka Lehtisen, ja nykyään he viettävät aikaa yhdessä myös jäähallin ulkopuolella.

Yhteinen liikuntaharrastus on äidin ja tyttären intohimo

Kaveria ei jätetä. Kun äiti Lila Hakala (oik.) odottaa, Camilla Järventie ei voi olla lähtemättä jumppaan.

Lila Hakala ja Camilla Järventie / Kuntoillaan Kimpassa Kuva: Sara Pihlaja 2020

”Kun Camilla-tytär kurvaa autollaan pihaani maanantaisin ja keskiviikkoisin, olen valmiina: en jätä Body­attack-tuntia väliin kuin sairaaa tai pakollisen työmenon vuoksi.

Bodyattack on rankka, intervallityyppinen treeni, jossa tehdään helppoja, tehokkaita liikkeitä, kuten hyppyjä, juoksuja ja kyykkyjä. Se sopii minulle, sillä tykkään mennä kovaa, hikoilla ja hengästyä enkä jaksa vääntää koko tuntia lattialla lihaskuntoliikkeitä. Tunnin treeni vastaa teholtaan 10 kilometrin reipastahtista juoksua.

Löysin lajin vahingossa. Olin menossa jättipallojumppaan, mutten mahtunut mukaan. Toisessa salissa alkoi Body­attack-tunti. Astuin saliin arastellen. Pelkäsin, ettei kuntoni riitä. Huipputaitava ohjaaja antoi rankimmille liikkeille vaihtoehtoja, ja ihastuin heti lajiin – ja kieltämättä myös ohjaajaan. Seuraavalla kerralla Camilla oli kaverinani.

Bodyattackin lisäksi käymme kerran viikossa Bodypumpissa ja kerran TRIP-sisäpyöräilyssä ja välillä kuntosalilla. Ilman Camillaa haahuilisin salilla enkä osaisi treenata tehokkaasti.

Yhteinen liikuntaharrastus mahdollistaa tyttäreni näkemisen useammin kuin moni ikätoverini lapsiaan. Vartin ajomatkalla liikuntakeskukseen ehdimme päivittää kuulumiset. Paluumatkalla juttelemme jumpan ohjelmasta ja analysoimme tarkasti varsinkin uudet treeniohjelmat: missä liikkeessä sai rutistaa tosissaan ja mikä tuntui tavallistakin paremmalta. Camilla ymmärtää heti, mitä puheillani tarkoitan.”

Lila Hakala, 57

”Olemme kokeilleet äidin kanssa kaikkia Go Go Liikuntakeskuksen ryhmäliikuntatunteja, ja kymmenen yhteisen liikuntavuoden aikana niitä on riittänyt. Kun toinen ehdottaa jotain uutta, toinen on aina mukana. Kimpassa kynnys kokeilla uusia juttua alenee. Body­attackista tuli heti molempien suosikki.

En aina jaksaisi lähteä treeneihin. Mutta kun tiedän, että äiti odottaa, en voi olla menemättä. Jälkeenpäin kiitän äitiä, että hän lähti kaverikseni. En usko, että saisin oman ikäisistä ystävistäni yhtä innokkaita treenikavereita. Heillä muut menot ohittaisivat helposti sovitut treenit.

Attackissa on hyvä ryhmähenki. Kun muut jaksavat, itsekin jaksaa. Äiti on mieletön tsemppari. Hän hihkuu ja heittelee läpyjä kesken tunnin. En meinaa pysyä perässä, kun äiti vetää lujaa tunnin loppuun asti. Hän on parasta treeniseuraa.

Go Go järjestää usein asiakastapahtumia. En osallistuisi niihin yksin, mutta äidin kanssa koluamme läpi lähes kaikki.

Olemme liikuntakeskuksessa niin tiivis pari, että jos toinen puuttuu, muut asiakkaat ihmettelevät.”

Camilla Järventie, 25

Harrastuskaveri osoittautuikin ystäväksi

Liikuntaharrastus yhdisti Mervi Kulhan ja Riikka Lehtisen, ja nykyään he viettävät aikaa yhdessä myös jäähallin ulkopuolella.

Liikuntaharrastus yhdisti Mervi Kulhan ja Riikka Lehtisen, ja nykyään he viettävät aikaa yhdessä myös jäähallin ulkopuolella.

”Kerran joukkueurheilija, aina joukkueurheilija. Pelasin aiemmin ringetteä. Kun lopetin sen, menin seuraavan kerran jäille mailan kanssa kahdeksan vuoden päästä ja vaihdoin jääkiekkoon. Enää minua ei saa jäältä pois millään. Joukkue­lajissa on yhteisen tekemisen meininki, ja joukkue on ihan yhtä tärkeä osa sitä kuin liikuntasuoritus. Meillä on Pynsän Pimuissa hyvä joukkuehenki ja porukka, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Vasemmasta kädestäni on parhaillaan teipattu pari sormea yhteen nivelvamman vuoksi. Keväällä mursin varpaani. Kun minulle sattuu jotain, moni luulee, että tapaturma on tullut kaukalossa. En ole koskaan loukannut itseäni jääkiekossa. Naisten peleissä avojäällä ei saa taklata.

Kun satutin sormeni jalkapallopelissä, soitin ensimmäisenä joukkuekaverilleni Mersulle. Hänestä on tullut minulle tärkeä. Kun aloitin joukkueessa, hän tutustutti minut porukkaan. Ihailen sitä rauhaa, joka hänellä on kiekon kanssa. Tiukassa tilanteessa minä usein hätiköin.

Peliminä on erilainen kuin arkiminäni. Voin sanoa kaukalossa jostain asioista tiukasti, sillä en tule sinne häviämään. Hyvä treenikaveri ymmärtää sen eikä suutu.”

Riikka Lehtinen, 33

”Kun jääkiekkojoukkue Pynsän Pimut kahdeksan vuotta sitten perustettiin, olin heti mukana. Jääkiekko on loistava tapa palautua töistä ja ottaa tauko lapsiperhearjesta. Peli on nopeatempoinen, ja pelaajat ovat taustoiltaan erilaisia, eri-ikäisiä ja eri elämänvaihetta eläviä naisia. Pukuhuoneessa ei puhuta työasioista.

Jäävuoromme osuvat päivän viimeisin tunteihin. Vaikka niiden jälkeen yöuni jää lyhyeksi, hyvä porukka vetää hallille. Joukkueessa minut tunnetaan Mersuna. Olen kuulemma yhtä vakaa ja luotettava kuin autokaimani.

Osaa naisista näen vain treeneissä, mutta Riikan ja muutaman muun kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä muutenkin. Tulemme toisinaan jäähallille tunnin etuajassa ja teemme lämmittelylenkin yhdessä.

Ikäero ja oma arkeni lapsiperheen äitinä ei haittaa ystävyyttämme, sillä minulla ja Riikalla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Vaihdamme kokemuksia liikunnasta, terveydestä, remontoinnista ja lavakaulusviljelystä. Kierrämme jääkiekon lisäksi leikkimielisissä urheilutapahtumissa, kuten Reino-höntsyissä. Tulevaisuudessa yritämme ehtiä pelaamaan yhdessä golfiakin.

Kummallakin on kova kilpailuvietti: kaukaloon ei tulla pyöriskelemään. Kun sinne päästään, pelataan täysillä. Kumpikin meistä on henkeen ja vereen joukkuepelaaja – yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta -ihminen.”

Mervi Kulha, 40

Lue myös Kotiliedestä: Mikä harrastus sopii sinulle? Tee testi ja selvitä asia!

Milloin treenata yhdessä ja milloin yksin?

Yhdessä treenaamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Urheilupsykologi ­Satu Kaski neuvoo, miten hyvät ohittavat huonot.

  1. Valitse innostava laji. Kaveri voi houkutella uuteen lajiin, mutta harrastuskaveri ei saa olla ainoa syy liikkua. Muuten liikkuminen hiipuu, kun kaverille tulee este. Yhteinen mielenkiinto lajia kohtaan on hyvä pohja harrastukselle. Innostus lajiin kasvaa yleensä yhtä aikaa taidon kanssa.
  2. Tarkista taitotaso. Golfissa, keilailussa, jumpassa ja salilla kaverin kunnolla ja taitotasolla ei ole väliä. Mutta jos tasoero on kovin suuri, esimerkiksi yhteinen juoksulenkki voi luoda heikompikuntoiselle paineita ja käydä parempikuntoiselle tylsäksi.
  3. Jutelkaa pelisäännöistä. Kummallakaan ei ole treeneissä kivaa, jos tavoitteet ovat aivan erilaiset: toinen haluaa höntsätä ja toinen haaveilee mestaruuksista. Liikunta voi tuoda toisesta ihmisestä esiin uusia, yllättäviä piirteitä. Varsinkin pallopeleissä toisen kilpailuhenkisyys voi viedä toiselta liikunnan ilon. Taitavampi pelaaja voi käydä pelaamassa sarjapelit muualla ja käydä pallottelemassa kaverin kanssa. Maratonista haaveileva voi juosta palauttavat lenkit sunnuntailenkkeilijän kanssa.
  4. Sitoudu yhteen harrastukseen. Jotta yhteiset treenit eivät jää puheen asteelle, niille pitää olla varattuna selkeä aika ja paikka. Yhteistä lajia kannattaa kokeilla muutaman kerran, ennen kuin kumpikin tyhjentää kalenteriaan sitä varten.
  5. Huolehdi kannustavasta ilmapiiristä. Kovakuntoinen kaveri voi sparrata heikompikuntoista. Innostus yhteiseen treenin säilyy, kun toinen huomaa edistymiset. Välillä on parempi olla hiljaa kuin jutella: kun väsymys painaa, pinna lyhenee ja puhe voi muuttua äyskimiseksi.
  6. Liiku välillä myös yksin. Jotta kumpikin hyötyy treenistä, aina ei tarvitse punnertaa yhtä aikaa. Ystävyyssuhde ja parisuhde ovat hyviä, toimivia suhteita, vaikka osapuolet eivät jaa kaikkea keskenään.

 

X