Liikunta

Minna ei ollut harrastanut tennistä vakavampaa taistelulajia – näin miekkailu sujui ensikertalaiselta

Ajan saatossa miekkailu on muuttunut kaksintaistelusta hauskaksi urheiluksi. Pelko toisen satuttamisesta ja omasta haavoittumisesta häviää, kun lajia pääsee kokeilemaan.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Sampo Korhonen

Kuva paljastaa aloittelijan virheet: vastustaja on päästetty liian lähelle, ja vapaa käsi heiluu sivulla kuin pistoa odottaen.

Ajan saatossa miekkailu on muuttunut kaksintaistelusta hauskaksi urheiluksi. Pelko toisen satuttamisesta ja omasta haavoittumisesta häviää, kun lajia pääsee kokeilemaan.

”Kesällä 2021 jäin tuijottamaan tv-lähetystä Tokion olympialaisista. Meneillään oli naisten kalpamiekkailun joukkuekisa.

En tiennyt lajista mitään, enkä tuntenut kilpailijoita, mutta jäin seuraamaan ottelijoiden liikkeitä: nopeita askelia, vuorottaista perääntymistä ja etenemistä. Hyökkäyksiä, jotka päättyivät salamannopeaan pistoon.

Valkoisissa miekkailuasuissa kilpailijat näyttivät uljailta ja tyylikkäiltä.”

Kalpa käteen ja miekkailun asentoja harjoittelemaan

”En epäröi hetkeäkään, kun saan tilaisuuden kokeilla lajia Helsingin miekkailijoiden salilla Länsi-Pasilassa. Menen suoraan miekkailua aiemmin harrastaneiden ryhmään, jossa kaikki tietävät, että olen lajia kokeileva toimittaja.

Ryhmää vetävä virolainen Eduard Lebedev näyttää minulle ensimmäiseksi kalvan käsiotteen. Terän suuntaa ohjataan oikeastaan vain peukalolla ja etusormella.

Lisäksi harjoittelemme askeleita: ke­vyessä kyykyssä etujalka osoittaa vastustajaa ja takajalka on 90 asteen kulmassa etujalkaan nähden, kantapäät samalla viivalla. Edetessä etujalka astuu eteenpäin ja takajalka seuraa.

Perään­tyessä mennään päinvastoin. Hyökkäyksessä hyppy, syöksy ja ryntäys lähtevät samasta asennosta. Esimerkiksi syöksyssä miekkailija ojentaa asekätensä, ottaa salamannopean askeleen eteenpäin niin että takajalka ojentuu suoraksi – ja osuu kalvan kärjellä vastustajaan.”

Alussa miekkailu hirvittää – ”En halua satuttaa ketään”

”Ennen pariharjoittelua Eduard vetää meille lämmittelyjumpan. Hiki nousee, kun juoksuvauhdissa toistamme erilaisia askel- ja hyppysarjoja. Voin kuvitella, että treeni tulee muistuttamaan itsestään reisissä ja takamuksessa.

Lämmittelyn jälkeen puen t-paidan päälle muovisen vartalosuojan ja sen ylle valkoisen miekkailutakin, jonka alla kulkee sähköjohto. Pääni pujotan jääkiekkokypärää muistuttavaan maskiin, jolloin näen maailman tiheän, mustan verkon läpi. Kalpakäteen vedän hanskan. Muilla ryhmässä on myös valkoiset miekkailuhousut.

Miekkailuasu on yleensä valkoinen. Opettajat pukeutuvat mustaan. Historiallisesti se tulee siitä, että jos haavoittuu, veri ei näy tummassa vaatteessa, ja näin opettajan arvovalta säilyy, Enää miekkailuharrastuksessa ei vuoda veri.
Miekkailuasu on yleensä valkoinen. Opettajat pukeutuvat mustaan. Historiallisesti se tulee siitä, että jos haavoittuu, veri ei näy tummassa vaatteessa, ja näin opettajan arvovalta säilyy. Enää miekkailuharrastuksessa ei vuoda veri.

Hetken hyökkäilemme kalpa ojossa maalitauluun. Ase jännittyy kaarelle, kun osun oikein. Pian liitän kalvan sähköjohtoon, jotta pistot näkyvät valotaululla, kun ryhdymme ottelemaan pareittain.

Tervehdin pariani nostamalla kalvan kärjen kohti kattoa. Sitten alkaa perääntyminen, eteneminen, perääntyminen, eteneminen. Yritän lukea vastustajan liikkeitä ja suojata itseäni kääntäen kalvalla hänen kalpaansa sivuun.

”Nyt pitäisi hyökätä ase kädessä ja osua. Olen täysin uuden edessä. En halua satuttaa ketään. ”

En ole koskaan ennen harrastanut tennistä vakavampaa taistelulajia. Siinäkin tavoitteena on ”piestä” vastustaja, mutta se tapahtuu häntä koskematta. Nyt pitäisi hyökätä ase kädessä ja osua. Olen täysin uuden edessä. En halua satuttaa ketään.

Yritän voittaa epäröintini. Mietin, mitä juuri opin syöksystä ja alan hyökätä. En ehdi seurata valotaululta, osunko vastustajaan. Tunnen muutaman piston itsessäni. Toivon, että olisin pidempi. Ylettyisin paremmin pitkään vastustajaani.

Hiukseni ovat hiestä märät, kun hetken kuluttua pidämme tauon ja riisun maskin.”

Maajoukkuemiekkailija Anna Vuorinen antoi yksityistunnin

”Viikon kuluttua ensimmäisestä kokeilu­kerrasta saan yksityisopetusta Suomen naisten miekkailumaajoukkueryhmään kuuluvalta Anna Vuoriselta. Pyydän häntä kertomaan tekniikasta. Miten lähestyisin vastustajaa niin, etten heti törmäisi hänen kalpaansa?

Anna kertoo, että miekkailuun sopivat hyvin erilaiset ominaisuudet. Iso, vahva miekkailija voi pärjätä fyysisyydellään ja liikkua paljon. Pieni, vähemmän liikkuva taas voi olla nopea ajoittamisen mestari.

Harjoittelemme, ja yritän väistää Annan kalpaa, työntää sen sivuun ja raivata itselleni väylää pistämiseen. Ymmärrän, että miekkailu on tekniikkalaji. ”

Anna Vuorinen (vasemmalla) on harrastanut miekkailua 10-vuotiaasta. Toimittaja sai häneltä yksityistunnin.
Anna Vuorinen (vasemmalla) on harrastanut miekkailua 10-vuotiaasta. Toimittaja sai häneltä yksityistunnin.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2023.

X