– Ihminen tarvitsee kumpaakin: tunnetta siitä, että saa aikaan, ja tyhjää aikaa, jolloin palautuu, sanoo asiantuntija.
Hyvinvointi

Moni oppii laiskottelun vasta uupumisen jälkeen – 6 vinkkiä, miten opit laiskottelemaan

Entisaikaan paiskottiin hommia, jotta selvittäisiin hengissä. Nykyihminen voisi panna työhanskat naulaan useammin kuin aiemmat sukupolvet. Miksi joutenolo on erityisesti suomalaiselle niin vaikeaa?
Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: iStock

Kyllä ärsyttää! Puoliso makaa sohvalla, ja koti on kuin hävityksen kauhistus.

Jos edettäisiin peruskaavalla, älähtäisin makoilusta ja saisin riidan aikaiseksi, mutta nyt laiskottelukirjailija, psykologi Satu Kaskella onkin minulle käänteentekevä ehdotus: mitä jos menisinkin makaamaan puolisoni viereen sohvalle.

– Hetken laiskottelu tekisi varmaan hyvää teille molemmille.

Psykologi näkee puolisoni toiminnassa lahjakkuutta ja tervettä levon ja työn oivallusta. Minun käytöksessäni taas hän näkee vaaran merkkejä:

– Monelle jää suoritusmoodi päälle. Vaikka ihminen kuvittelee rentoutuvansa, todellisuudessa hän suorittaa levon ja ihmissuhteet. Hän on tavallaan virittäytynyt koko ajan kohti seuraavaa asiaa, vaikka käsillä olevan asian tekemiseen olisi käytössä aikaa kuinka paljon. Hänen mielensä ei ole läsnä.

Kotiin hiipii ylivirittynyt tunnelma, ja pian ollaan siinä tilanteessa, ettei kukaan pysty keräämään voimia viikonloppuna. Kun yksi kotona ahertaa ilman taukoja, muutkaan perheessä eivät enää uskalla ottaa omaa tilaansa ja paikkaansa. Pian lapsetkin alkavat tarkkailla, miten täällä saa ja miten ei saa olla. Pahimmassa tapauksessa heidän yhteytensä omiin ydintarpeisiinsa alkaa rakoilla.

– Ihminen, joka häärää, on usein sokea sille, miten hänen toimintansa vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Hän ei kykene pysähtymään, vaikka se olisi ainoa tapa, jolla hän näkisi, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja mihin energiaa kannattaa laittaa.

Laiskuus nähdään uhkana

Uudessa kirjassaan Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Kaski pohtii kollegansa Vesa Nevalaisen kanssa sitä, miksi joutenolo voi olla astetta haastavampaa suomalaiselle. Meillä on historiallista painolastia, joka kirittää meitä uurastukseen.

– Laiskuus nähdään meillä vieläkin uhkana. Se on sisun vastakohta.

Jokainen tietää, että sisu ja ahkeruus ovat ne, joiden ansiosta Suomi nousi köyhyydestä hyvinvointivaltioksi. Työnteko kannattaa, joutenolo ei.

Osa pakonomaisesta rehkimisestä juontaa juurensa myös välttelevästä kiintymys­suhteesta. Sodan traumatisoimissa perheissä lapset jäivät usein vaille tunneyhteyttä, mikä johti siihen, että moni haki nähdyksi tulemisen kokemusta omilta vanhemmiltaan tekemällä kovasti töitä.

Myöskään pohjoinen ilmasto ei ole puoltanut laiskottelua. Jos vanhaan aikaan halusi pysyä hengissä, puut oli pakko tehdä jo kesällä ja mökkiä oli pakko jaksaa lämmittää. Samaan aikaan Välimeren maissa nautittiin siestoista.

Mutta on meillä yksi valopilkku kulttuurissamme: sauna. Siellä taidamme joutenolon.

– Laiskottelun määritelmä on, että asioita tehdään huvin vuoksi tai että ei tehdä mitään.

Saunassa tämä toteutuu. Siellä oikeasti vain istutaan ja ollaan. Puhellaan niitä näitä.

Juuri tällaista pysähtymistä Kasken mukaan tarvitaan. Se lataa akkuja.

Moni oppii laiskottelun vasta sairastuttuaan

Liiallisen ahkeruuden opit ovat sisäistyneet syvälle mieleemme ehkä jo lapsuudessa. ”Aina kun alkaa haukotuttaa, mieleen tulee sormea heristävä äiti, ja jos pikkuisenkin polkee oravanpyörää hitaammin, on isoisä karjumassa, että tuollaisesta veltosta ääliöstä ei ikinä tule muuta kuin sosiaalipummi”, kirjoittavat Kaski ja Nevalainen kirjassaan.

– Moni paahtaa ja paahtaa, koska alitajunnasta tulee viesti: muuten joudut perikatoon. Se saa vääntämään viikkosiivousta vielä perjantai-iltana kotona ja antautumaan mökkihelvetin vietäväksi heti lauantaiaamusta.

Kaski tietää, että sisäistä piiskuria voi olla vaikea laittaa hiljaiseksi. Työterveydessä työskennellessään hän on nähnyt, että moni oppii laiskottelun vasta, kun sairastuu esimerkiksi työuupumukseen.

Koira ja mies nukkuvat sohvalla. Yhteinen löhöilyaika esimerkiksi sohvalla on tärkeää.

Yhteinen löhöilyaika esimerkiksi sohvalla on tärkeää.

– Oman ylivirittymisen voi huomata esimerkiksi siitä, että keho on valmiustilassa. Solut eivät hengitä henkisesti vapaasti. Mieli vaeltaa huolimaan tulevasta tai märehtii menneessä, mikä estää olemisen hetkessä. Tämä voi johtaa siihen, että ihminen ei nuku, hänen verenpaineensa on koholla… Keho siis huutaa jo pysähtymään, mutta moni ei ota ensimerkkejä vielä tosissaan.

Jos huomaa, että itsellä on vaikeus sallia itselleen laiskottelua, ensimmäinen askel on tunnistaa, mitkä asiat ovat itselle sisäisiä pakkoja. Mikä saa esimerkiksi vaihtamaan lakanat kerran viikossa tai pesemään ikkunat kahdesti kesässä? Tai mikä saa tuntemaan syyllisyyttä eineksistä?

– Kannattaisi miettiä omia arvoja. Suomessa on paljon niitä äitejä, jotka ovat tehneet kaiken itse. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta ihan yhtä arvokasta on, jos ostaa esimerkiksi jouluruoat kaupasta valmiina tai jos pyytää apua kotiin.

Kun huomaa puhuvansa itselleen jostain asiasta pakkona, Kaski kehottaa kysymään vastakysymyksen: kuoleeko joku oikeasti, jos en tee tätä asiaa tänään?

Vertailu kannattaa unohtaa

Mistä sitten tunnistaa kodin, jossa osataan laiskotella?

– On henkistä väljyyttä. Hommat tulee tehtyä, mutta ei pusertamalla. On myös oleiluaikaa. Ja vaikka välillä tulee riitoja esimerkiksi kodin siisteydestä, jokainen saa silti hengittää vapaasti.

Paitsi että tarvitaan perheen yhteistä lököilyaikaa, jolloin esimerkiksi lueskellaan vierekkäin sohvalla tai katsotaan leffaa, tärkeää on myös sellainen aika, jolloin kukin laiskottelee omalla tahollaan ja omalla tavallaan. Kotona pitää olla mahdollisuus myös erirytmisyyteen perheenjäsenten välillä: nyt toinen oleilee ja toinen ahertaa, mutta hetken päästä roolit vaihtuvat.

– Keskeistä laiskottelun oppimisessa on löytää oikea tasapaino lepoon ja työhön. Ihminen tarvitsee kumpaakin: tunnetta siitä, että saa aikaan, ja tyhjää aikaa, jolloin palautuu.

Kaikenlainen vertaaminen kannattaa myös unohtaa. Voi olla, että itse tarvitsee enemmän laiskottelua kuin lähin työkaveri tai oma sisko. Sopiva levon ja aherruksen suhde on jokaisella henkilökohtainen.

Laiskottelun määritelmä on, että asioita tehdään huvin vuoksi tai että ei tehdä mitään.

Näin opit laiskottelua

1. Vaihda käsitteitä: sano, että pidät luovan hetken tai että meditoit vähän aikaa. Laiskuus-sana on Suomessa tosi värittynyt. Siksi laiskottelun opettelun aluksi kannattaa käyttää muita ilmaisuja.

2. Opettele näkemään itsesi ahkerana. Voi olla helpompi rakentaa päiviin lepohetkiä, jos ajattelee usein lausetta: Olen ahkera ja siksi voin levätä nyt, kun siltä tuntuu, vaikka töitä on vielä paljon kesken.

3. Ota uusi rutiini työpäiviin: pidä muutaman minuutin mikrotaukoja. Kannattaa oikeasti kokeilla, miltä tuntuu nostaa jalat pöydälle.

4. Kun tulet kotiin töistä, laita kännykkään viiden minuutin ajastus ja mene makaamaan sängylle tai sohvalle. Ota halukkaat perheenjäsenet kainaloon. On tärkeää, että päivään mahtuu myös hetkiä, jolloin ollaan ihan hiljaa yhdessä ja vain hengitellään. Vaikka aika on lyhyt, sen vaikutus on iso: perheen hyvinvointi lisääntyy ja läheisyys kasvaa.

5. Tee itsellesi laiskottelumittari. Esimerkiksi: Jos olen ehtinyt lukea naistenlehdet ja tehdä viikon aikana ristisanatehtäviä, tiedän, että voin hyvin.

6. Hyväksy, että ahkeruus on tuottavuuden pahin vihollinen. Jos riittävän usein sanoo itselleen, että tarvitsee lepoa, koska muuten oma tehokkuus on huono, lopulta sen sisäistää.

Vinkit antoi psykologi Satu Kaski

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 28/2020

X