Häitä edeltävänä yönä Anne sai kohtauksen – leikkaukseen hän pääsi tuskallisen paljon myöhemmin: ”Suunnittelin elämäni kuukautisten mukaan”

Anne Martin, 36, alkoi itkeä, kun hän kuuli sairastavansa endometrioosia. Se tarkoitti, että vuosia jatkuneet kivut olivat totta.

”Kun heräilin nukutuksesta sairaalassa, hoitaja tuli kertomaan, että leikkaus oli mennyt hyvin. Endometrioosikudosta oli löytynyt paljon. Se oli jopa vääristänyt suolistoni anatomiaa, joka nyt oli korjattu.

Uutisen kuultuani aloin itkeä. Sain vihdoin varmuuden siitä, että kivut, joista olin vuosia kärsinyt, olivat olleet totta. Se oli tähänastisen elämäni voimakkaimpia kokemuksia. En ollutkaan hullu, joka oli suurennellut tai kuvitellut kipunsa.

Ennen leikkausta kuukautiseni olivat hyvin kivuliaat ja runsaat. Minulla oli paljon vatsaoireita. Myös ovulaation aikana tuskailin. En voinut istua tai seistä, ja vatsani turposi kuin olisin ollut kuudennella kuulla raskaana.

Ensimmäisen kerran hakeuduin oireiden takia lääkäriin parikymppisenä. Minua ei otettu kovin vakavasti. Lääkärit puhuivat ärtyvän suolen oireyhtymästä, mutta syytä ei lähdetty selvittämään. Endomet­rioosia ei edes etsitty.

Päälle parikymppisenä jouduin sairaalaan äkillisen, voimakkaan vatsatulehduksen takia. Ensiksi epäiltiin umpilisäkettä, mutta tulehduksen syy jäi epäselväksi. Lääkäri mietti, että voisiko vaivani olla gynekologinen. En silti päässyt tutkimuksiin.”

Lue myös: Vatsakramppeja, väsymystä, ulostuskipuja – tunnista piilevän endometrioosin oireet

”Häpesin kipujani, joiden ainoa diagnoosi oli kuukautiset”

”Pelkäsin kipukohtauksia, joita tuli usein. 25-vuotiaana häitäni edeltävänä yönä en saanut kivuilta nukuttua. Pelkäsin, että tulehdus iskee taas, häät peruuntuvat, joudun sairaalaan tai ambulanssi hakee minut alttarilta. Onneksi yöllinen kohtaus meni ohi, ja sain juhlia häitäni.

Toivoimme lasta, mutta en tullut raskaaksi. Lääkärikin pohti jo endometrioosin mahdollisuutta, ja sain lähetteen ultraäänitutkimukseen. Tiedetään, että hyvin usein endometrioosi ei näy ultrassa. Silti lääkäri vakuuttui, ettei sitä ole, koska sitä ei näkynyt.

Tulin raskaaksi, ja saimme esikoisen, kun olin 27-vuotias. Toinen lapsemme syntyi neljä vuotta myöhemmin. Raskauksien välillä ja niiden jälkeen kärsin kipukohtauksista. Suunnittelin elämäni ovulaation ja kuukautisten mukaan. En varannut allakkaani kuukautisten aikaan koskaan mitään tärkeää työtä tai menoa. Kierukan asennus poisti kuukautiset, mutta epämääräiset kivut ja oireet jäivät.

Onneksi olen ollut tutkijana yliopistossa koko työurani. Pystyn joustamaan ajankäytössä, eikä minun tarvinnut jäädä sairauslomalle aina, kun olin kipeä. Tein kotona kevennettyjä työpäiviä.

Häpesin kuitenkin kipujani, joihin minulla ei ollut muuta diagnoosia kuin kuukautiset. Nolostutti, kun jouduin työmatkalla sanomaan kollegoille, etten voi jatkaa, vaan minun on saatava kipulääkkeet ja päästävä lepäämään. Diagnoosin saatuani olen puhunut sairaudestani avoimesti myös työyhteisössä ilman häpeää.”

”Ehdotin itse, että kohtuni poistetaan”

”Naisten gynekologisia vaivoja pidetään edelleen tabuna. Migreenin tai flunssan takia sairauslomalle jääminen ei hävetä. Gynekologisten kipujen kohdalla tilanne on toinen. Niitä myös vähätellään ja niistä vaietaan.

Minullekin sanottiin, ettei minussa ollut mitään vikaa, olin muka vain tavallista herkempi. Vaivaani ei paneuduttu, vaikka kävin kymmeniä kertoja hakemassa apua.

Keväällä 2020 menin taas lääkäriin, sillä oireet olivat alkaneet pahentua. Nyt ultrassa näkyi ensimmäisen kerran muutos. Lääkäri ei vieläkään olisi lähettänyt minua jatkotutkimuksiin, mutta vaadin sitä.

Vielä puolentoista vuoden ajan endometrioosia hoidettiin hormonein ennen kuin tehtiin päätös leikkauksesta. Ehdotin itse, että myös kohtuni poistetaan. Lapsilukumme oli täynnä, ja kohdullisuus aiheutti minulle jatkuvasti kipua. Kävin läpi surutyön, eikä päätös ollut enää vaikea.

Olen aina ollut reipas ja aikaansaava, mutta mielialani on aaltoillut. Minulla on ollut sekä masennus- että ylivirittyneitä kausia. Ahdistus on vaikuttanut itsetuntooni. Nuorena hakeuduin myös ihmissuhteisiin, joissa en saanut kukoistaa. Ajattelin itsestäni negatiivisesti.

Olen kirjoittanut aivan pienestä pitäen ja hoitanut itseäni kirjoittamalla. Sekin oli jäädä, kun kärsin itsetunto-ongelmista ja kivuista. Menetin uskoni, että minussa olisi lahjakkuutta. Onneksi pääsin yliopistoon, sillä siellä itsetuntoni lähti vahvistumaan. Aloin taas kirjoittaa.

Henkisiin ongelmiini hain ammattiapua jo opiskeluaikoina. Minulle sanottiin, etten voi olla masentunut, kun jaksan laittaa huulipunaa ja hymyillä. Haluan hymyillä ihmisille, ja iloinen olemukseni hämäsi kaikkia pitkään. Kesti vielä melkein vuosikymmenen ennen kuin lähdin uudelleen hakemaan apua mielenterveyteni tueksi.

Nyt olen lopettelemassa kolmen vuoden psykoterapiaa.”

Lue myös Kotiliesi.fi: Miten eroon häpeästä? Anni ei kerro kivuliaasta sairaudestaan kenellekään

”Oikeaa tehokkuutta on hidastaa tahtia”

”Haluan kertoa tarinani, jotta kivusta kärsivät jaksaisivat uskoa, että heidän tunteensa on totta. Kun saa oikean diagnoosin, koko tarina muuttuu. Palikat asettuvat paikoilleen. Siksi ei kannata luovuttaa.

Jaksamisen ja masennuksen kanssa kamppaileville haluan muistuttaa levosta. Juuri silloin kun tuntuu siltä, ettei voi pysähtyä, pysähtyminen on paras ratkaisu. Oikeaa tehokkuutta on se, että hidastaa tahtia. Näin välttää virheitä ja romahduksen.

Todellinen matkani naiseksi on ollut matkani kirjailijaksi.

Lasten saamisen rinnalla kirjan kirjoittaminen on ollut suuri haaveeni. Novellista lähti kasvamaan kirja, Kallioon maalattu laulu, jota kirjoitin kymmenen vuotta töiden, sairastamisen ja perhe-elämän ohessa. Esikoisromaanin jälkeen pidin puolen vuoden kirjoitustauon. Sen aikana sain paljon uusia ideoita. Nyt työn alla on kaksi käsikirjoitusta.

Toisessa kirjoitan kivusta. On mielenkiintoista pohtia, millä sanoilla kuvailen kipuja ja niiden kokemista.”

Juttu on julkaistu Annassa 48/2022.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Terveys

   Mira, 41, on elänyt 17 vuotta endometrioosikipujen kanssa – "Eetos oli sellainen, että naisen elämä nyt vain on tällaista"

2. Terveys

   Kiiran, 28, munasarjoista löydettiin appelsiininkokoinen kasvain: ”Endometrioosi on sairaus, ei pelkkä naisten vaiva”

3. Ihmiset

   Susanna, 34, tuli viimein onnellisesti raskaaksi, mutta joutui valitsemaan abortin – ja kohdunpoiston: ”En osannut edes pelätä, että näin voi käydä”