Outin elintapamuutos onnistui viimein, kun hän alkoi tehdä töitä uudella tavalla

Elintapoja muuttaessa täytyy miettiä usein paljon muitakin asioita kuin ruokavaliota tai kuntoilua, tietää Outi Syrjälahti. Hänellä onnistuminen vaati myös omaan minäkuvaan tutustumista ja töiden järjestelyä uusiksi.

Perusrutiinit olivat Outi Syrjälahdella, 46, kunnossa: hän söi joka aamu aamiaisen ja lähti sen jälkeen koiran kanssa lenkille.

Mutta kun rutiinien rinnalle alkaa tulla yhtä ja toista. Ja kun sitä yhtä ja toista alkaa olla liikaa, kuka tahansa väsyy. Niin kävi myynnin ja markkinoinnin konsulttina yksinyrittäjänä toimivalle Outillekin.

– Korona-aika koetteli asiakkaitani. Otin asiakkaitteni huolet omikseni ja tein ympäripyöreitä päiviä, Outi muistelee.

Outi söi edelleen aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt katsoa, mitä suuhun solahti. Hän käveli yhä päivittäin koiransa kanssa, mutta usein metsälenkin sijasta vain no­peasti korttelin ympäri.

Töissä Outi jätti tauot pitämättä, ja istumatyön vuoksi kroppa alkoi oireilla. Outin selkä oli jatkuvasti kipeä, ja kipeä selkä teki liikkumisesta vaikeaa.

– Nukuin riittävästi, mutta olo oli silti vetämätön. Mielikin muuttui: kaikki asiat ottivat päähän, ja aloin tiuskia läheisilleni. Työstä katosi luovuus.

Keho ja mieli koettivat kertoa Outille, että tekemistä oli liikaa, mutta Outi ei kuunnellut kumpaakaan. Hän vain lisäsi kierroksia ja lähti opiskelemaan ammatti­korkeakouluun ylempää amk-tutkintoa yrittäjyydestä sekä perusti vielä puolisonsa kanssa toisen yrityksen omansa rinnalle.

– Jaksoin puristaa mailaa kaksi vuotta, kunnes havahduin. Minusta oli tullut ikävä ihminen, enkä tunnistanut enää itseäni.

Lue Kotiliesi.fi: Painon pudottaminen pysyvästi: Painonhallintalääkäri kertoo neljä niksiä, joiden avulla onnistut

Yhdessä ystävän kanssa

Kun Outi tilitti tuntojaan koiralenkillä ystävälleen, tämä ymmärsi, mistä Outi puhui. Samanlainen kiireinen elämänvaihe yhdisti ystävyksiä, ja kumpikin kaipasi muutosta.

– Olemme molemmat keski-ikäisiä. Ymmärsimme, että jos jatkaisimme entiseen malliin, saisimme hyvästellä tuleviin vuosiin liittyvät unelmamme.

Outi oli unelmoinut matkustavansa viisikymppispäivikseen Amerikkaan puolisonsa ja nyt rippikouluikäisen tyttärensä kanssa. Seitsemänkymppisenä puolestaan olisi mukava auttaa tytärtä, joka silloin ehkä eläisi kiireistä elämänvaihetta.

– Järkeilin, että Amerikan-reissu olisi rapakuntoiselle liian rankka. Ja jos en muuttaisi elämäntapojani, minä itse tarvitsisin seitsemänkymppisenä apua.

Ystävykset päättivät muuttaa elintapojaan ja kokeilla verkkovalmennusta. Kumpikin osti puolen vuoden mittaisen valmennuspaketin, jossa kiinnitettiin liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi huomiota myös mieleen.

Kaksikko oli kokeillut aiemmin muun muassa tanssitunteja, käynyt uimassa ja testannut terveellisiä reseptejä. Muistoina lukuisista kokeiluista Outin kaapit pursusivat erilaisia kuntoiluvälineitä.

Onnistuneessa elintapamuutoksessa on kuitenkin kyse huomattavasti isommista asioista kuin ruokavaliosta tai kuntoilusta. Terveelliset, jaksamista tukevat elintavat eivät ole muusta elämästä irrallinen asia, Outi tietää.

– Saan eniten voimaa teatterista, taiteesta ja musiikista, mutta niitäkään ei jaksa harrastaa, jos kroppa on kipeä ja mieli musta.

Kun verkkovalmennussovellukseen kilahti uusi, kulloinkin käsiteltävä teema, ystävykset pohdiskelivat sitä kävelylenkeillään.

– Voi, miten hyviä ja syviä keskusteluja kävimmekään! Emme jutelleet vain palautumisesta ja stressinhallinnasta, vaan myös minäkuvasta ja aikuisen naisen seksuaalisuudesta.

Outi yllättyi, miten samalla tavalla ystävä ajatteli monista asioista. Esimerkiksi pitkän parisuhteen kompastuskivet olivat kummallekin tuttuja.

– Veikkaan, että moni ikätoverini pääsisi elintapamuutoksessa alkuun, jos joku tekisi aloitteen ja ottaisi puheeksi aremmatkin asiat.

Lue Anna.fi: Jumiudutko pinttyneisiin ajatuksiin elämäntapamuutoksesta? Nämä mielen esteet ovat usein onnistumisen tiellä – näin ylität ne

Elintapamuutos ei ole projekti

Puolessa vuodessa Outin käsitys itsestä vahvistui: hän oli suorittaja, joka teki a­sioita muiden vuoksi. Siksi terveellisistä elintavoistakin meinasi tulla suoritus.

– Hankin toiselta taholta ravitsemus­valmennuksen ja sain huomata, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Outi noudatti tunnollisesti puoli vuotta ravitsemusvalmentajan ohjeita ja pudotti painoaan. Kun valmennus loppui, kilot kirivät takaisin.

– Kasvikset, kana, rahka ja raejuusto maistuivat, mutta tällaisena luovana, resepteistä innostuvana hörhönä kaipasin vaihtelua. Minulle ruoka ei ole vain polttoainetta, vaan se merkitsee myös yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Outi oppi, ettei elintapamuutos ole ­projekti eikä hyvinvointia voi suorittaa.

– Minulle hyvinvointi ei tarkoita senttejä tai kiloja. Se tarkoittaa hyvää oloa omissa nahoissa ja pääkopassa.

Eroon suorittamisesta

Outi tavoittelee elintapamuutoksellaan hyvää elämää. Sitä varten hänen piti muuttaa arkeaan. Hän alkoi karsia tekemisiään ja hidastaa tahtiaan.

– Ensimmäiseksi vähensin työntekoa. Päätin, etten hanki määrätietoisesti uusia asiakkaita, vaan keskityn vanhoihin, ­pitkiin asiakassuhteisiin.

Kerran viikossa Outi istui alas ja katseli kalenteriaan uusin silmin: oliko tekemistä liikaa, jäikö päiviin aikaa myös itselle?

– Suorittajaminäni oppi hitaasti, ettei täysi kalenteri ennakoi hyvää.

Outi mietti yhdessä puolisonsa kanssa tarkkaan, mihin keskittyä yhteisessä yrityksessä. Lisäksi puoliso lähti vaimonsa kaveriksi kahdesti viikossa kuntosalille ja alkoi tehdä tämän kanssa pitkiä pyörälenkkejä. Outi jatkoi lenkkeilyä myös ystävänsä kanssa.

– Toisin kuin ennen, en enää kieltäytynyt ystäväni kävelykutsusta vetoamalla väsymykseen. Uskoin ystävää, jonka mukaan juuri väsyneenä pitääkin lähteä liikkeelle.

Vähitellen Outi huomasi, ettei selkään enää satu. Hän huomasi myös sen, että kun syömiselle jää aikaa, on helpompi tehdä terveellisiä valintoja.

Aamulla Outi ei kiirehtinyt kotitoimistoon kahdeksaksi, vaan suuntasi ulos, rauhalliselle lenkille koiran kanssa. Perhekin huomasi, että äidissä oli tapahtunut jotakin.

– Olin rauhallisempi kuin muutama vuosi aiemmin. Olin enemmän oma itseni.

Outi kertoo avoimesti, ettei hän olisi onnistunut elintapamuutoksessaan ilman ammattiapua. Hänen tietonsa, taitonsa ja jaksamisensa ei olisi siihen riittänyt.

– Onneksi havahduin elintapamuutokseen keski-iässä. Jos hyvin käy, ehdin nauttia hyvästä olosta vuosikymmeniä.

---

---

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Elintapansa korjannut Pate Mustajärvi sai äidiltään neuvon, joka pätee niin ruokavalioon kuin ihmissuhteisiinkin: "Älä myrkytä itseäsi"

2. Terveys

   Aineenvaihduntaa parantavat pienet muutokset pudottavat painoa kuin huomaamatta – elintapalääkäri suosittelee tarkistamaan 12 asiaa

3. Terveys

   Lihavuuslääkkeet olivat Eijalle, 46, korvaamaton tuki elintapamuutoksessa: "Minun on mahdollista selviytyä tästä"