Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on erityisen vaikeaa – terapeutti kertoo 7 syytä, milloin ero voi silti olla oikea ratkaisu
Pitkään jatkunut onneton olo voi kertoa siitä, että eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on oikea ratkaisu. Kysyimme terapeutilta, mistä merkeistä voi päätellä, että eroaminen voi olla fiksua.
Pitkään jatkunut onneton olo voi kertoa siitä, että eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on oikea ratkaisu. Kysyimme terapeutilta, mistä merkeistä voi päätellä, että eroaminen voi olla fiksua.
Parisuhteet eivät ole helppoja, ja myös hyvään suhteeseen mahtuu ylä- ja alamäkiä. Välillä tilanne etenee kuitenkin siihen, että joutuu pohtimaan eroa, vaikka kokee rakastavansa toista edelleen. Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on erityisen raskasta, ja eropäätöstä voi miettiä pitkäänkin. Jos eroajatukset kuitenkin pyörivät usein mielessä, kannattaa asiasta puhua kumppanin kanssa.
– Jos tunnistaa, että aito rakkaus on edelleen jäljellä, kannattaa riittävän ajoissa keskustella ja pohtia, mistä eroajatukset johtuvat, sanoo Mehiläisen pari- ja seksuaaliterapeutti Jouni Pölönen.
On hyvä pohtia, mikä suhteessa on konkreettisesti niin huonoa, että miettii eroa. Kuormittaako kumppanin käytös? Johtuvatko eroajatukset kohtaamattomuudesta toisen kanssa? Löytyykö yhteys kumppanin kanssa edelleen?
– Oma tausta tai lapsuudenkokemukset, tai aiemmat pettymykset ihmissuhteissa voivat myös alitajuisesti johtaa siihen, että ihminen miettii eroa. Se on toisesta riippumatonta toimintaa, Pölönen kertoo.
Muuttunut elämäntilanne voi johtaa siihen, että eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on tarpeen
Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, voi johtua monista syistä. Eroajatusten taustalla voi olla henkisen yhteyden katoaminen, eikä kumppanin kanssa löydy enää kommunikaatio- tai tunneyhteyttä. Parisuhteessa ei kyetä enää kohtaamaan toista, ja tuntuu, että kumppani ei enää ymmärrä.
Jatkuvat ja kehää kiertävät riidat voivat myös hiertää parisuhdetta, ja silloin eroaminen voi olla oikea ratkaisu, vaikka toista rakastaakin edelleen.
– Myös elämäntilanteisiin liittyvät muutokset voivat vetää parin välit niin kireälle, että syntyy ero, Pölönen kertoo.
Tällaisia elämäntilanteisiin liittyviä isoja muutoksia voivat olla esimerkiksi taloudelliset muutokset, kuten työttömyys tai oman yrityksen nurin meneminen. Joskus taas esimerkiksi vauvan mukanaan tuoma uusi arki ei enää luonnistu, vaikka kumppania rakastaisikin.
– Pari on voinut pärjätä kahdestaan todella hyvin, mutta kun kuvioihin tulee mukaan lapsi, jostain syystä ei kyetä mukautumaan uuteen tilanteeseen. Kahdenkeskinen parisuhdeaika jää pieneksi, jos esimerkiksi väkisin pidetään vain omista aikatauluista ja harrastuksista kiinni, Pölönen kertoo.
– Lasten ollessa jo mukana apua tulisi aina hakea ennen eroa, jos omin avuin tilanne ei muutu.
Lue myös Kaksplussasta: Ero puolisosta on kriisi koko perheelle, ja silti arjen pitäisi jatkua – näin selviydyt siitä lasten kanssa
Onko suhde pelastettavissa? Keskusteleminen auttaa selvittämään sen
Eropäätös on tuskin koskaan helppo, ja erityisen vaikeaa se on silloin, jos rakastaa edelleen toista. Avoin, rehellinen ja rohkea keskustelu kumppanin kanssa on tärkeää.
Pölönen kannustaakin pareja kääntymään ajoissa ammattilaisen puoleen, jotta asioista voi keskustella myös ulkopuolisen kanssa.
– On tärkeää käydä tilannetta läpi: onko suhde pelastettavissa, onko suhteen rakenteissa jotain ongelmia tai onko siellä jokin pielessä? Jos osa suhteen asioista toimii varsin hyvin, voidaanko parin tunnesidettä vahvistaa vielä?
Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista – 7 syytä, milloin se saattaa olla oikea vaihtoehto
- Molemmat ovat selkeästi onnettomia.
- Kumppani tuntuu pikemminkin kämppikseltä kuin puolisolta.
- Fyysinen läheisyys puuttuu.
- Seksielämä on hiipunut.
- Yhdessä oleminen ei suju tai yhdessä ei viihdytä.
- Eriytyminen kumppanista on jo tapahtunut.
- Tunneyhteys toiseen on pysyvästi poissa.
Erossa ei menetä vain kumppania
Eron jälkeen voi mennä kauankin aikaa, ennen kuin tietää eron olleen oikea päätös. Yleensä muutaman vuoden sisällä voi huomata, jos oma elämä on eron jälkeen ollut selkeästi onnellisempaa, helpompaa ja tasapainoisempaa.
Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on ihmiselle lähes aina iso kriisi. Eron mukana ei välttämättä menetä vain kumppania, vaan myös parisuhteen kautta muodostetut ystävyyssuhteet voivat muuttua hankaliksi. Eron myötä voi menettää myös esimerkiksi vuosikausia rakastamansa kesämökin.
– Itse eroamisessa päätöksenteko on vaikeinta, huonossakin suhteessa toinen on kuitenkin usein ainakin joiltain osin tuttu ja turvallinen, Pölönen sanoo.
Eropäätöstä tehdessä on hyvä miettiä muutakin kuin vain nykyhetkeä. Ovatko ongelmat jatkuneet jo pitkään, vai ovatko ne sellaisia, joista voi vielä keskustelemalla päästä yhdessä yli? Jos päätetään kuitenkin rakkaudesta huolimatta erota, on tärkeää pyrkiä jatkamaan elämää päivä kerrallaan, ja luottaa siihen, että usein aika auttaa.
Kommentit
Olen elänyt kahdessa vakavammassa suhteessa elämäni aikana, joista kumpikin on päättynyt eroon. Sen jälkeen olen jatkanut yksin, joka on ollut paras ratkaisu ikinä minulle. En ole lapseton, en,en. Yksineläminen päättyy ainoastaan, jos löydän aidosti ja syvältä koskettavan ihmissuhteen. Tällaista en ole näinä yksinolemisen vuosikymmeninä kuitenkaan kohdannut. Jos tällaista en kohtaa, yksinolemiseni jatkuu elämäni loppuun saakka. Parasta tässä on, että rakastan elää yksin ilman puolisoa, enkä vaihda tätä elämää pois kuin erittäin vakavasta syystä. En käytännössä koe yksinäisyyttä lasteni, lastenlasteni ja lukuisien ystävieni tähden.
Kommentit
Voi mitä puppua! Jos rakastat, et halua erota etkä myöskään eroa. Jos eroat, et rakasta, vaikka se käänneltäisiin ja seliteltäisiin miten päin tahansa.
Onneksi avio-ongelmatkin ratkeaa, kun saadaan törkyrasistisen Eskimo-jäätelön nimi korjattua.
Kun erosin, tiesin tekeväni oikein. Erosimme ystävinä. Omalla kohdallani ero oli erittäin oikein ja paras ratkaisu. Mietin silloin, niin kuin useimmat eroavat miettivät, että parempi yksin kuin huonossa avioliitossa. Ja yksin olen sitten saanutkin olla, minä en ole löytänyt kumppania itselleni avioeroni jälkeen. Parasta avioliitosta oli tietysti lapset, ja hehän ovat jo aikuisia. Ja onnellisia ja pärjääviä kaikin puolin.
Olen tilanteessa josta ei tunnu olevan ulospääsyä. En ole koskaan miestäni rakastanut. Olimme molemmat yksihuoltajia ja yhteen menimme. Tunsin sääliä yksinhuoltajaisää kohtaan. Hän oli onnessaan kun lupauduin vaimoksi uusioperheeseemme. Yhteisen lapsen saimme. Lapset kasvoivat aikuisiksi ja ovat jo kauan olleet omillaan. Jos omilleni lähtisin, en haluaisi nähdä häntä enää koskaan. Täysin yhdentekevä ihminen minulle. Hän on käyttänyt fyysistä väkivaltaa lapsia kohtaan. Minua kohtaan yleensä henkistä väkivaltaa. Esim. olin lähdössä lapsien kanssa käymään vanhempieni luona, hän tuli ja otti avaimet pois autostani. En voinut lähteä. Työni vuoksi minulla olisi ollut matkustamista ja joskus iltatilaisuuksia. En voinut käydä missään. Mustasukkaisuus oli merkitsevässä asemassa liitossamme. Pelkään, en uskalla lähteä. Pelkään hänen raivoaan joka olisi ties millaista. Olemme jo iällä, itse olen yli 60 vuotias ja mies vanhempi. Elämäni lipuu ohi yrittäen miellyttää ihmistä, jota kohtaan tunnen vain pelkoa. Uskoisin, että meitä samanlaisessa tilanteessa olevia on monia. Toivottavasti olen silti väärässä.
Kyllä kannattaa miettiä jatkaako tuollases liitos…oma elämä valuu hukkaan
Oli se vaikeaa. Pitkä salasuhde ja lapsi toisen kanssa. Oli otettava irti, vaikka puoliso koki olevansa naisten uhri 🙂
Tässä ei mainita sitä, että puoliso keski-iän kriisissä hakenut jännitystä elämään, ja suhteesta syntyykin lapsi. Siinä on aika vähän vaihtoehtoja. Meidän parisuhdeterapeutti sanoi, että tärkein asia on se uusi syntyvä lapsi? Ei siis olemassa olevat lapset ja perhe?
Kun seksi ja kaikki läheisyys sekä kommunikointi loppui hänen toimestaan vuonna 2016, koin etten voinut jäädä enää suhteeseen. Rakastin ja rakastan häntä edelleen, siksi ero oli minulle hyvin vaikea. Hän ei suostunut terapiaan, ei myöskään keskustelemaan kanssani asiasta. Ratkaisu ongelmiin lehtien palstoilla on aina pariterapia, mutta saisiko joskus vinkkejä, miten miehen siihen saisi mukaan?
Toisen liiallinen alkoholin käyttö, toinen vaan ei ymmärtänyt sitä… Rakkaus jäi…
En voinut tulla raskaaksi, mutta näin mieheni suhteesta ja huolehtivaisuudesta alkoholiperheessä vanhimpana lapsena sisaruksistaan, että hänestä tulisi upea isä. Siihen aikaan adoptio ei ollut helppoa, ainoastaan ulkomailta, mutta Suomi ei ollut vielä monikansallistunut ja erilainen lapsi olisi joutunut silmätikuksi ja myöhemmin todennäköisesti kiusatuksi. Sitä en lapselle halunnut syystä, että minä halusin äidiksi. Rakas mieheni olisi ollut valmis lapsettomuuteenkin, mutta minua olisi häirinnyt, kun syystäni hän ei olisi voinut kokea isyyttä. Siispä halusin, että eroamme ja ratkaisu oli todella raskas. Sen jälkeen hän koki isyyden monta kertaa useamman naisen kanssa, mutta parisuhteet eivät kestäneet. Minä olin kuulemma hänen elämänsä nainen…. Järkyttävintä asiassa oli, että hänet pahoinpideltiin yllättäin kuoliaaksi omaan isäänsä katkeroituneen tuttavansa toimesta. Ex-mieheni viimeiset sanat olivat olleet: Onneksi minulla on hyvät ja läheiset suhteet kaikkiin lapsiini!…. En tiedä mitä tekisin, jos joskus törmäisin tähän, jo tuomionsa istuneeseen, tuttavaansa! Nimimerkki ”Rakkaudesta eronneet”
Olen elänyt kahdessa vakavammassa suhteessa elämäni aikana, joista kumpikin on päättynyt eroon. Sen jälkeen olen jatkanut yksin, joka on ollut paras ratkaisu ikinä minulle. En ole lapseton, en,en. Yksineläminen päättyy ainoastaan, jos löydän aidosti ja syvältä koskettavan ihmissuhteen. Tällaista en ole näinä yksinolemisen vuosikymmeninä kuitenkaan kohdannut. Jos tällaista en kohtaa, yksinolemiseni jatkuu elämäni loppuun saakka. Parasta tässä on, että rakastan elää yksin ilman puolisoa, enkä vaihda tätä elämää pois kuin erittäin vakavasta syystä. En käytännössä koe yksinäisyyttä lasteni, lastenlasteni ja lukuisien ystävieni tähden.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous