Erja Häkkisen elämänfilosofia on taannut hänelle jännittävän elämän: ”Olen antanut tuulen viedä itseäni”
Erja Häkkinen, 58, oppi äidiltään tämän kuolinvuoteella, että ikäviä asioita ei saa pelätä: ne on kohdattava ja selvitettävä hätääntymättä. Erja on myös aina uskaltanut elää. – Kun olen tavannut ihmisen, jonka kanssa on syntynyt hyvä suhde, se on saattanut muuttaa elämässäni kaiken, Erja sanoo.
Erja Häkkinen on kotiutunut Monacoon 25 vuodessa eikä suunnittele muuttavansa sieltä minnekään vielä ainakaan vuosiin.
Erja Häkkinen, 58, oppi äidiltään tämän kuolinvuoteella, että ikäviä asioita ei saa pelätä: ne on kohdattava ja selvitettävä hätääntymättä. Erja on myös aina uskaltanut elää. – Kun olen tavannut ihmisen, jonka kanssa on syntynyt hyvä suhde, se on saattanut muuttaa elämässäni kaiken, Erja sanoo.
Kesäpäivä on kauneimmillaan, kun vehreän puutarhan uima-altaalta kuuluu iloinen melske. Hugo Häkkinen, 20, on päässyt armeijasta muutama päivä sitten ja matkustanut Suomesta lähes suoraan äitinsä luokse tämän vapaa-ajan kotiin Etelä-Ranskaan. Aina Häkkinen, 15, on tullut paikalle saman tien isänsä Mikan Ranskan-kodista.
– Hugo ja Aina ovat niin läheisiä toisilleen, ettei mikään olisi pitänyt Ainaa täältä pois. Onhan siitä kuukausia, kun hän viimeksi näki veljensä, äiti Erja Häkkinen sanoo.
Puutarhajuhlia ja kokkailua Monacossa
Muutenkin puutarhassa on harvinaisen vilkasta ja onnentäyteistä sen jälkeen, kun kaikki ovat olleet koronan takia pitkään erossa toisistaan. Erja ja hänen miesystävänsä, elokuva-alalla työskentelevä Mika Karttunen tapasivat viimeksi helmikuussa. Nyt Mika on tullut huvilalle ja jää kuukaudeksi Erjan luo. Paikalla on myös lasten serkku, Erjan sisarenpoika Niko Honkanen. Hän on ammatiltaan kokki ja tuli keväällä Ranskaan opiskelemaan kieltä. Kun koronaeristys alkoi, hän jäi Monacosta huvilalle vetäytyneen Erjan seuraksi.
– Kokkasimme paljon ja nautimme hyvästä ruoasta. Niko tekee ruokakirjaa, ja olen auttanut ruokien kuvaamisessa, Erja kertoo.
Edellisenä päivänä puutarhassa on juhlittu jälleennäkemistä myös lähistöllä asuvan suomalaisen tuttavapariskunnan kanssa. Koko joukko grillasi yhdessä lammasta ja Erjan puutarhasta poimittuja tuoreita vihanneksia.
Erja Häkkinen: ”En ole koskaan tehnyt suunnitelmia”
Erjan huvila on vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Monacosta, jossa hänen virallinen kotinsa on ollut jo 25 vuotta. Suomesta hän muutti pois 34 vuotta sitten. Erjan hämmästykseksi ihmisillä on yhä usein hänet tavatessaan tapana kysyä, milloin hän muuttaa pois Monacosta. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on?
– En osaa oikein edes reagoida kysymykseen. Olen nyt valtavan tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä minulla on. Miksi minun pitäisi tehdä jokin muutos elämässäni? Hugo aloittaa syksyllä opinnot Rotterdamissa, ja Ainalla on koulua jäljellä vielä ainakin kolme vuotta Monacossa. Siellä on kotimme, Erja sanoo.
Suunnittelemattomuus ei tarkoita pysähtymistä. Paremminkin se on Erjan vahva elämänfilosofia, joka on taannut hänelle poikkeuksellisen jännittävän ja ainutlaatuisen elämän.
– En ole koskaan tehnyt varsinaisia suunnitelmia. Olen antanut tuulen viedä itseäni. Kun olen tavannut ihmisen, jonka kanssa on syntynyt hyvä suhde, se on saattanut muuttaa elämässäni kaiken.
Stockmannin kosmetiikkaosastolta maailmalle
Maailmalle Erjan mieli paloi jo pikku tyttönä Sippolassa Anjalankoskella.
– Parikan-pappa, äitini isä, ei itse päässyt matkustamaan, mutta maailma kiehtoi häntä ja hän luki kirjoista tarinoita vieraista paikoista. Kun olin pieni, pappa kertoi minulle Pariisista ja Istanbulista ja sanoi, että mene ja matkusta, ole minun silmäni, Erja muistelee.
Tie maailmalle aukeni, kun Erja nuoruusvuosinaan oli töissä Helsingin Stockmannilla myymässä ranskalaista Guerlainin luksuskosmetiikkaa.
– Philippe Guerlain tuli tapaamaan suomalaista maahantuojaa ja tapasi minut tiskin takana. Hän vaati, että minun on lähdettävä Pariisiin Guerlainin omaan kouluun, jotta varmasti osaan myydä luksusmerkin tuotteita oikein.
Erja rakastui Pariisiin ensi reissulla, suorastaan hullaantui kaupungista.
– En halunnut palata kurssin jälkeen kotiin. Pariisissa asunut tanssijaystäväni Velimatti Ranta ehdotti, että etsisin siellä töitä mallina. Epäilin mahdollisuuksiani, koska olen vain 172 senttiä pitkä. Lähdimme kuitenkin yhdessä kiertämään mallitoimistoja, ja sain jonkin verran kuvauskeikkoja kasvomallina.
Lue myös: Erja Häkkinen paljastaa rakkaimman kauneusrutiininsa: ”Se puhdistaa elimistöä”
Muutto Nizzaan päätti parisuhteen
Vähän myöhemmin suomalainen matkanjärjestäjä pyysi Erjaa avustamaan suomalaisia matkailijoita Pariisissa. Töitä löytyi riittävästi, jotta Erja saattoi jäädä kaupunkiin. Matkailusta aukeni hänelle uusi ura, joka vei hänet välillä pariksi vuodeksi Kanarian saarille.
– Oltuani taas Pariisissa muutaman vuoden, en voinut olla pitämättä suutani kiinni, vaan ehdotin, että työantajani on aloitettava matkat Suomesta Nizzaan. Siitä seurasi, että jouduin itse lähtemään Nizzaan aloittamaan toimintaa.
Tuohon aikaan Erjalla oli jo ihana asunto Pariisiin 15. kaupunginosassa ja hän oli seurustellut itseään vanhemman italialaisen miehen kanssa neljä vuotta.
– Pomoni lupasi, että pääsen vuoden kuluttua aivan varmasti takaisin Pariisiin. Todellisuudessa en ole sen jälkeen enää koskaan asunut rakastamassani kaupungissa.
Myös suhde mieheen kariutui. Tämä olisi halunnut Erjan jäävän Pariisiin.
– Kun hän ensimmäisen kerran tuli luokseni Nizzaan, tajusin, että suhde oli muuttunut. Emme enää jatkaneet yhdessä.
Pian sen jälkeen Erja tapasi formula 1 -kuljettaja Mika Häkkisen nizzalaisessa ravintolassa.
Erja Häkkinen: ”Äiti kuoli aivan liian aikaisin”
Kun Erja 25-vuotiaana lähti maailmalle, Parikan-papan rinnalla häntä tuki oma äiti.
– Äiti sanoi, että lähde nyt tai et lähde koskaan. Siitä tiesin, että minulla oli ainakin kaksi luottoihmistä, jotka uskoivat, että pärjään. Ilman heidän luottamustaan olisin ehkä tuntenut olevani enemmän eksyksissä.
Erja menetti äitinsä vain viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1991. Suhde äitiin ja tämän kanssa vietetyt viimeiset päivät muokkasivat Erjaa ehkä enemmän kuin mikään muu hänen elämässään ennen tai jälkeen sen. Edelleen hän ajattelee äitiään usein.
– Äiti kuoli aivan liian aikaisin, vain 51-vuotiaana.
Erjalla ja äidillä oli vahva yhteys. Se oli välillä jopa telepaattinen.
– Kun lankapuhelin toimistolla soi, arvasin, että se on äiti, ja saatoin sanoa muille, että minä vastaan. Välillä tunsin, että äiti kutsuu minua, ja silloin oli soitettava hänelle. Äiti oli myös ainut ihminen, jonka kanssa olen koskaan ollut kirjeenvaihdossa.
Viimeiset hetket äidin vierellä opettivat Erjalle, että elämässä ei kannata ruikuttaa
Kun Erja vuonna 1988 oli töissä Kanarialla, hän sai tietää, että äiti sairastaa keuhkosyöpää.
– Seuraavana vuonna äiti ehti käydä vielä kerran luonani Pariisissa. Muuten hän oli pitkiä jaksoja sairaalassa ja häntä leikattiin, kunnes mitään ei ollut enää tehtävissä.
Sitten Erjan puhelin soi eräänä aamuna viideltä. Lääkäri soitti kotkalaisesta sairaalasta ja sanoi, että äiti puhuu Erjasta. Käsillä olivat viimeiset hetket ehtiä tapaamaan.
– Lähdin Suomeen samana päivänä ja menin suoraan sairaalaan. Äidin huoneessa oli ylimääräinen sänky, jossa nukuin seuraavat yöt.
– Olisin aivan eri ihminen kuin nyt, jos olisin elänyt seuraavat päivät jotenkin toisin kuin silloin. Äiti oli väsynyt ja heikko, mutta ehdimme jutella paljon. Saimme aikaa tärkeille keskusteluille, joissa oli sekä itkua että naurua. Äiti oli henkisesti hyvin vahva loppuun asti. Minuun syöpyi silloin ajatus, että elämässä ei kannata ruikuttaa. Tilanteessa kuin tilanteessa on käärittävä hihat ja mentävä eteenpäin.
Erja Häkkinen: Äidin kuoleman kokeminen vahvisti
Erja ei enää muista tarkalleen, ehtivätkö he viettää yhdessä neljä vai viisi päivää. Hän oli läsnä, kun äidin hengitys alkoi muuttua ja kokenut hoitaja sanoi, että lähdön hetki on lähellä.
– Hoitaja sanoi minulle, että autetaan äitini matkaan. Sain olla mukana, kun hän nukkui pois. Äiti ei vaikuttanut tuskaiselta. Sain rauhan, kun näin, että hän lähti hymyillen.
Erja sanoo, että surusta huolimatta äidin kuoleman kokeminen vahvisti häntä. Se antoi itsevarmuutta kohdata myöhemmin elämän käännekohtia ja käsitellä myös ikäviä asioita.
– Tuo asenteeni ei ole horjunut koskaan myöhemmin. En ole notkahdellut, vaan vaikka hammasta purren olen ottanut ikävät asiat vastaan ja selvittänyt ne rauhallisesti harkiten.
Formula-maailma toi elämään säihkettä
Erja ja Mika Häkkinen menivät naimisiin 1998. Avioliitto kesti kymmenen vuotta. Sinä aikana Erja koki ja näki asioita, joita tuskin yksikään matkanjärjestäjä voi asiakkailleen tarjota.
– Tapasimme valtioiden johtajia, kuninkaallisia ja julkkiksia. Kiersimme maailman ja asuimme kaikkein hienoimmissa hotelleissa, Erja muistelee.
Eniten hän vaikuttui kuitenkin siitä ammattitaidosta ja -ylpeydestä, jolla formula-maailmassa asioita hoidettiin.
– En antaisi tuosta ajasta hetkeäkään pois, kun mietin, mitä kaikkea näin ja opin bisneksestä, suhdetoiminnasta, sponsoroinnista. Pääsin itse töihin, kun tein monta mainoskampanjaa Mercedes Benzin, Hugo Bossin ja esimerkiksi Tag Heuerin kanssa, Erja sanoo.
Formula-piireissä hän tunsi itsensä aina arvostetuksi ja hyvin vastaanotetuksi.
– Se nivoutui varmasti siihen, että Mikan ajettua pahan kolarin Australiassa ennen avioliittoamme olin ollut valmis lähtemään heti hänen luokseen. Sitä arvostettiin, ja minulle oltiin kiitollisia, kun Mika myöhemmin pystyi palaamaan radalle.
Erja Häkkinen: ”Olin jo ajatellut, etten ehkä saisi lapsia”
Erja oli 38-vuotias, kun Hugo syntyi, ja 43 saadessaan Ainan. Lasten syntymä oli kaikkien toiveiden täyttymys.
– Siinä iässä olin jo ajatellut, etten ehkä saisi lapsia.
Lasten ollessa pieniä Erja olisi mielellään vähentänyt matkustamista, mutta koska hän kuului Mikan tiimiin, se ei niin vain onnistunut. Lapset oli usein jätettävä lastenhoitajien hoiviin.
Ero käänsi elämässä uuden lehden.
– Erosimme sovussa. Pystyimme keskustelemaan, ja panimme molemmat elämässämme lapset etusijalle. He jäivät asumaan kanssani mutta ovat jatkuvasti tavanneet isäänsä.
Erja: Lapsista huolehtiessa on tärkeää pitää huolta myös itsestä
Monacossa ja Ranskassa lapsista on kasvanut monikielisiä maailmankansalaisia, jotka puhuvat keskenään ranskaa, suomea tai englantia – aina vähän aiheen mukaan. Vanhemmilleen he puhuvat useimmiten suomea. Rotterdamissa Hugon opiskelukieli tulee olemaan englanti.
– Armeijan alkaessa Hugoa jännitti, miten hän pärjää suomen kielellä vai tuleeko hänestä ”se Häkkisen poika”, jonka hieman ontuvaa kielitaitoa nauretaan. Neuvoin Hugolle, että ole vain oma itsesi ja kysy, jos et ymmärrä jotakin. Se on paras tapa selviytyä, Erja sanoo ja kertoo Hugon saaneen armeijassa niin hyviä kavereita, että tämä suunnittelee näiden kanssa jo uusia tapaamisia.
Lapsista huolehtiessaan Erjalle on ollut tärkeää ajatella myös itseään ja pitää itsensä kaikin puolin hyvässä kunnossa.
– Lentokoneessa neuvotaan vaaratilanteessa pukemaan happimaski ensiksi itselle ja sitten vasta lapsille. Elämässä pätee sama. On pidettävä huolta, että itse jaksaa olla avuksi, Erja sanoo.
”Olen ihminen, joka ei voi olla tekemättä mitään”
Suuntaa antavasta kohtaamisesta oli taas kysymys, kun Erja tapasi suomalaisen kosmetiikka-alan maahantuojakonkarin Camilla Ahon. Naiset löysivät toisensa, ja nimeään kantavaa yritystä jo 40 vuotta johtanut Camilla sai Erjasta reilu vuosi sitten innostuneen yhtiökumppanin.
Avioeronsa jälkeen Erja on sijoittanut pariin vaatetusalan yritykseen.
– En etsinyt uutta sijoituskohdetta. Minulla ei ollut siihen mitään tarvetta. Olen kuitenkin ihminen, joka ei voi olla vain tekemättä mitään. Kun inspiroiduin Camillasta ja tavasta, jolla hän on johtanut yritystään, oli helppo päätös lähteä mukaan. Huomasimme heti, että tulemme keskenämme toimeen.
– Kauneudenhoitoala tuntui myös hyvältä vaihtoehdolta. Se ei edusta minulle vain ulkonäköä vaan syvempää ihmisen itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimista.
Keväällä Erjan oli tarkoitus kiertää Suomea tapaamassa jälleenmyyjiään eli kampaamoiden ja kauneushoitoloiden omistajia, joista suurin osa on naisia. Koronan takia kiertue siirtyi. Viime vuonna Erja ehti tutustua noin 50 yhteistyökumppaniin.
– On ollut ravisuttavaa seurata, millä periksiantamattomuudella nämä naiset ovat viime kuukausina tehneet töitä. Monella on ollut vaikeuksia, mutta samaan aikaan on kääritty hihat ja kehitetty joko nettikauppaa tai etsitty sinnikkäästi muita tapoja pitää elinkeino yllä, Erja sanoo eikä toistele nyt vain bisnesjargonia.
– Meillä on yhteinen Whatsapp-ryhmä. Keskusteluista välittynyt sielujen sisaruus ja kannustus kertovat, että suomalaiset yrittäjänaiset tukevat toisiaan ja haluavat seistä omilla jaloillaan. Ihailen heidän ammattiylpeyttään.
Erja Häkkinen: Yhdessä asuminen ei ole suhteen mittari
Kun Camilla Aho lähivuosina jää eläkkeelle, Erja aikoo olla yrityksessä yhä vahvasti mukana. Työ ei kuitenkaan muuta hänen ajatustaan pysyä jatkossakin Monacossa ja Ranskassa. Erjalla ei ole Suomessa omaa kotia, eikä hän ole miettinyt sen hankkimista.
– En vielä mieti, missä vietän vanhuuteni. Todennäköisesti siihen vaikuttaa suuresti se, mihin lapseni asettuvat, Erja sanoo.
”Tärkeintä vanhetessa on pysähtyä katsomaan, miten olen muuttunut ja miten olen osannut kehittää itseäni.”
Suomeen tullessaan hän asuu useimmiten Mika Karttusen luona. Pari tutustui toisiinsa jo 2000-luvun puolivälissä, kun Erja juonsi Miljonääri-Jussi-ohjelmaa televisiossa ja Mika oli tuotantotiimissä. Kumpikin oli silloin tahoillaan varattu. Mikan avioeron jälkeen kymmenisen vuotta sitten pari tapasi yhteisten ystävien kautta uudelleen.
– Olemme hyvin samanlaisia ihmisiä. Luemme kirjoja, katsomme elokuvia ja pelaamme yhdessä tennistä. Meillä on hyvä arki ja rutiinit, Erja sanoo.
Yhdessä asuminen ei ole hänelle suhteen mittari.
– Emme ole koskaan viettäneet pitkää aikaa yhdessä. On aivan turha miettiä, millaista olisi, jos näkisimme toisemme koko ajan. Joko meillä olisivat asiat vielä paremmin, tai yhdessäolo alkaisi ärsyttää. Se on pelkkää jossittelua. Kun ei ole toisenlaisesta kokemusta, ei voi verrata, Erja sanoo.
”Lasten edelle elämässäni ei mene mikään”
Viime aikoina Mika on työstänyt käsikirjoituksia Ilkka Remeksen dekkareihin perustuviin Omerta-elokuviin.
– Saan oikolukea Mikan tekstiä, mutta en kritisoi, Erja naurahtaa ja lisää, että lapset ovat ottaneet Mikan mielellään mukaan elämäänsä. Se on tärkeää, sillä Erjalle lapset ovat hänen elämänsä tärkein asia. Sen hän sanoo haastattelun aikana monta kertaa.
– Lasten edelle elämässäni ei mene mikään. Mitä tahansa suunnittelenkin, otan aina ensiksi huomioon, miten se istuu yhteen lasten elämän kanssa.
Erja täyttää syksyllä 59 vuotta.
– Olisi lapsellista sanoa, ettei ikä tunnu missään, mutta ei se myöskään ole peikko. Vietän ensi vuonna 60-vuotispäivääni ja kysyn, että joko nyt?
– Tärkeintä vanhetessa on pysähtyä katsomaan, miten olen muuttunut ja miten olen osannut kehittää itseäni elämäni aikana. Olisi aika kauheaa, jos olisin edelleen sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Se tarkoittaisi, etten olisi oppinut mitään.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 29/2020.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous