Julkkikset

Ex-kiekkoilija Ville Leino on levoton miljonääri, joka löysi maalaamisesta terapeutin itselleen

Kun jääkiekkoilija ja vaateyrittäjä Ville Leino löysi maalaamisen, hänellä oli pääsy tilaan, jossa ei tarvinnut ajatella mitään muuta.

Teksti:
Annan toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Maalaamiseen jäin koukkuun.

Kun jääkiekkoilija ja vaateyrittäjä Ville Leino löysi maalaamisen, hänellä oli pääsy tilaan, jossa ei tarvinnut ajatella mitään muuta.

Yleensä Ville Leino on toimistollaan tähän aikaan päivästä. Hän on Billebeino-nimisen vaateyrityksen toinen perustaja ja toimitusjohtaja, jonka palkkalistoilla on 14 ihmistä. Töitä riittää aamusta iltaan.

Vieraan katse pysähtelee suurikokoisiin maalauksiin, joita on seinillä. Värikkäät taulut ovat Villen maalaamia. Ruokailutilassa on kaksi vihreäsävyistä. Toisessa on musta hahmo punainen huivi kaulassaan. Valkoisella lukee Lonely Rider, yksinäinen ratsastaja. Se on yksi alkuaikojen maa­lauksista.

Ville istahtaa ison pöydän ääreen, jossa on tuolit kymmenelle ruokailijalle. Hän muistelee, miten maalaaminen alkoi. Se oli sitä aikaa, kun hän asui Pohjois-Amerikassa.

Hän pelasi jääkiekkoa ammattilaistasolla, joukkue oli Buffalo Sabres. Villellä oli loistava sopimus. Se oli tehty kuudeksi vuodeksi, ja keskimääräinen vuosiansio oli 4,5 miljoonaa dollaria. Hyvän alun jälkeen pelaaminen ei kuitenkaan sujunut. Loukkaantumisia oli paljon.

Siksi oli myös vapaa-aikaa, ja eräänlaisena itsetutkiskeluna hän kokeili uusia juttuja.

– Maalaamiseen jäin koukkuun. Kun aloitin, maalasin kahdeksan tuntia ilman, että muistin katsoa kelloa. Siitä tuli minulle terapiamuoto, Ville kertoo.

Hän on itseoppinut kuvataiteilija. Jonkinlaisesta taidekoulusta käy ehkä se, että lapsena hän kierteli isänsä kanssa taidenäyttelyitä. Isänisä oli maalannutkin. Mutta Ville ei koskaan. Oma tapa tehdä löytyi kokeilemalla. Spraymaalien kautta hän päätyi akryylimaaleihin. Aluksi värit olivat hentoja, kunnes Ville ymmärsi, ettei niissä kannata säästellä.

Kun Ville löysi maalaamisen, hänellä oli pääsy tilaan, jossa ei tarvinnut ajatella mitään muuta. Sellainen tila oli tarpeen silloin, kun seura lopetti sopimuksen ennen aikojaan. Vaikka Ville sai hyvityksenä 1,2 miljoonaa dollaria vuosittain vuoteen 2020 asti, hänen nähtiin epäonnistuneen pelaajana. Hän sai myös kuulla siitä.

Maalaamisesta tuli ulospääsy häpeästä. Taiteen tekeminen tuntui samalta kuin jääkiekon pelaaminen oli parhaimmillaan tuntunut.

– Kun vain pelaa eikä ajattele liikoja, kaikki onnistuu. On hienoa, jos sellaisessa tilassa pystyy olemaan muutenkin elämässä.

”Eikä tarvitse paljon ajatella, kun vaan tekee”

Toistaiseksi työ pitää Villen Suomessa. Ura vaatebisneksessä alkoi pienestä, eikä se silloin tuntunut työltä.

– Ehkä aikuisikäni onnellisin aika on ollut se puoli vuotta, kun tein tätä hommaa ihan vähän, muutaman tunnin päivässä arkisin. Kävin pelaamassa padelia, oli pitkiä lounaita ja dinnereitä.

Sitten Ville huomasikin tekevänsä kokopäivätyötä.

– Tuntui, että tämä pitää tehdä. Varmaan kilpailuvietti vaikutti siihen. Olen monesti miettinyt, miksi käytän tähän näin paljon aikaa. On tämä aika rankkaa, aamusta iltaan jobia vaikka et haluaisikaan. Välillä mietin, onko tämä sen arvoista. Samalla mietin, että kyllä tämä on.

Ja toisaalta. Ei hän haluaisi olla missään muuallakaan.

– Eikä tarvitse paljon ajatella, kun vaan tekee, Ville naurahtaa.

Lekottelemiseen Villestä ei oikein ole.

– Kun rakensimme Inkooseen kesäpaikan, laitoimme kivat aurinkotuolit kohtaan, josta näkee merelle. Ajattelin, siinä sitten heinäkuussa huilataan ja luetaan kirjoja… Istun siinä ehkä viisi minuuttia päivässä, jos sitäkään. Teen pihahommia, käyn treenaamassa, keksin vaikka jotain ihan älytöntä aktiviteettia. En osaa olla tekemättä mitään.

Inkoo on ainut paikka, jossa Ville nykyään maalaa. Taiteeseen hän purkaa tunteensa, sen mitä mielessä on. Silloin millään muulla ei ole merkitystä.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Ville Leino kertoo muun maussa siitä, miksi hän on ostanut paljon kalliita tavaroita mutta käyttää nyt aiempaa tarkempaa harkintaa. Lue koko juttu Annasta 31/2023 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X