Julkkikset

Riikka-Maria Rosenberg elää modernia kartanoelämää: ”Ei todellakaan sipsutella korkokengissä”

Riikka-Maria Rosenberg rakastui maanviljelijään ja päätyi asumaan Hakoisten perinteikkääseen kartanoon. – Täällä kuljetaan nilkat savessa. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää, kuinka raskasta ja sitovaa tämä työ on.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sara Pihlaja

– Ulkopuolinen ei voi ymmärtää, kuinka raskasta ja sitovaa tämä työ on.

Riikka-Maria Rosenberg rakastui maanviljelijään ja päätyi asumaan Hakoisten perinteikkääseen kartanoon. – Täällä kuljetaan nilkat savessa. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää, kuinka raskasta ja sitovaa tämä työ on.

En olisi ikinä uskonut, että minusta olisi kirjailijaksi, Riikka-Maria Rosenberg, 44, toteaa. Koulussa hän oli kasin ainekirjoittaja. Lukemaan oppiminen oli tuottanut suuria vaikeuksia. Äidinkielentunnilla Riikka-Maria laskeskeli kädet hioten, milloin koittaisi oma vuoro yrittää tavata ääneen. Iltaisin äiti ja tytär tankkasivat yhdessä aapista niin kauan, että kirjainten arvoitus lopulta ratkesi.

– Siitä avautui aivan uusi maailma!

Tarinoita Riikka-Maria on kertonut aina. Tallessa on yhä pieniä pahvinpaloista koottuja kirjasia, joihin hän lapsena piirusti kuvia ja isoäidit kirjasivat sanelusta muistiin hänen kertomuksiaan metsän eläimistä ja prinsessoista.

Saatuaan väitöskirjan valmiiksi Riikka-Maria pohti tulevaisuuttaan. Tutkijaksi hän ei tuntenut kutsumusta.

– Siihen minulla on liikaa mielikuvitusta. Tutkimusta tehdessä pitää pysyttäytyä lähdemateriaalin tiedoissa. Historiallisessa romaanissa voi kuvittelemalla paikata ne kohdat, joista ei ole tallella dokumentteja. Lisäksi henkilöhahmoille voi kirjoittaa tunteet.

Tohtorikaronkassa kustannustoimittajaystävä ehdotti, että Riikka-Maria hyödyntäisi väitöskirjaa varten keräämäänsä aineistoa kirjoittamalla romaanin. Tuumasta toimeen! Esikoisteos Ninon – rakkauden mestari kertoo, miten pariisilaistytöstä kasvaa hovimiesten himoitsema nainen ja ruumiillisten nautintojen puolustaja.

Tuoreen romaanin päähenkilö löytyi lähempää: Anna Lilliebrun kuljeskeli näissä samoissa maisemissa liki 300 vuotta sitten. Lähes ainoa hänestä säilynyt dokumentti oli 1764 päivätty perukirja, joten mielikuvitukselle jäi paljon tilaa. Edes minkäänlaista kuvaa ei Annasta ole jäänyt.

– Kaunotar hän tuskin oli, koska ei vielä 34-vuotiaana ollut päässyt naimisiin, Riikka-Maria huomauttaa.

Annan puolison, kornetti Karl Gustaf Ugglan, nimi vilahtelee usein kihlakunnan tuomiokirjoissa. Hän käyttäytyi ajoittain väkivaltaisesti ja saattoi raskaaksi lukuisia rahvaan naisia. Mutta kirjassa Riikka-Maria päätti suoda Annalle myös aitoa rakkautta ja onnen hetkiä miehensä kanssa.

”Ulkopuolinen ei voi ymmärtää, kuinka raskasta ja sitovaa tämä työ on”

Ruskeat silmät, valkoinen hammasrivi, leveä hymy. Syksyllä seitsemän vuotta sitten Riikka-Marian katse hakeutui yhä uudestaan helsinkiläisen ravintola Teatterin baaritiskillä seisovaan pitkänhuiskeaan mieheen. Illan ehtiessä he heittäytyivät juttusille ja mies kertoi olevansa maajussi Hämeestä. Riikka-Maria vilkaisi keskustelukumppania päästä jalkoihin: chinot, pikkutakki ja taskuliina eivät vastanneet hänen mielikuvaansa maajussista. Vakuudeksi mies esitteli kännykästä kuvaa komeimmasta hereford-sonnistaan.

Vähän myöhemmin Riikka-Marialle selvisi, että maajussi oli Janakkalassa sijaitsevan Hakoisten kartanon nuori isäntä Max Rosenberg. Sukupolvenvaihdos tilalla oli tehty pari vuotta aiemmin. Syksyn mittaan Riikka-Maria vieraili useasti Maxin luona tilanhoitajan talossa ja tutustui ympäristöön pitkillä koiralenkeillä. Tuntui uskomattomalta, että hän, historiaa ja estetiikkaa ikänsä rakastanut nainen, sai vaellella näissä maisemissa.

Nopeasti Riikka-Marialle kirkastui, että arki Hakoisissa oli kaukana tv-sarja Downton Abbeyn kuvaamasta maailmasta.

– Nykyajan kartanossa ei todellakaan sipsutella korkokengissä, täällä kuljetaan nilkat savessa. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää, kuinka raskasta ja sitovaa tämä työ on.

Siinä, missä satunnainen vierailija ihastelee kauneutta ja vaurautta, talonväki näkee loputtoman työsaran. 250-päisestä pihvikarjasta ja viljelyksistä huolehtimisen lisäksi rakennukset kaipaavat jatkuvaa kunnossapitoa. Max huolehtii niistä yksin. Riikka-Marian vastuulle kuuluvat talousaskareiden lisäksi viinimarjatarha ja nurmikonleikkuu, joka on aina kahden päivän urakka.

Seurustelussa pidettiin pitkään matalaa profiilia. Kunnes eräänä talvisena sunnuntaina Maxin vanhemmilta tuli yllättäen kutsu saapua lounaalle päärakennukseen. Se aiheutti pienen paniikin: Riikka-Marialle ei ollut sattunut mukaan mitään parempaa päällepantavaa. Sisäkengät sentään oli, mutta ei sukkia. Ei auttanut kuin kulkea nilkat paljaina ballerinoissa.

Onneksi vastaanotto oli lämmin.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Riikka-Maria Rosenberg kertoo muun muassa siitä, kuinka kartanolla paloi. Lue koko juttu Annasta 17/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X