– Minulla on ollut onni tutustua vahvoihin naisiin.
– Minulla on ollut onni tutustua vahvoihin naisiin.
Julkkikset

Kirjailija Heidi Köngäkselle opetettiin, että leuhka ei saa olla: ”Ei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään”

Kirjailija Heidi Köngäs uskoo, että ikääntyessään ihminen vahvistuu ja karttuu. – Ja kaikkein eniten karttuu antaessaan muille ja asettuessaan aidosti toisen asemaan.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Sampo Korhonen

Kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs on juuri toipunut koronasta. Parasta on, että suoja virusta vastaan on nyt asiantuntijoiden mukaan täydellinen ainakin puoli vuotta. Heidistä se on lähes uskomatonta.

– Edessä on vapaus, paluu entiseen. En voi saada tartuntaa, en ole vaaraksi kenellekään. Voin halata ja kätellä… Ennen tämä oli itsestäänselvyys, sitten epänormaalista tuli normaalia, nyt totuttelen entiseen normaaliin.

”Juuri nyt jännitän uusimman kirjani vastaanottoa”

”En ole lainkaan vatvoja enkä tippaakaan kyyninen. Kun myönteisin silmin katsoo, myönteisen näkee. Kai minulla on hyvä itsetunto. Olen hyvä tällaisena.

Olen aika rohkea ja peloton, jokaisessa kirjassa ja ohjauksessa olen asettanut itseni alttiiksi. Onneksi olen saanut työstäni paljon kiitosta, ja kaikki hyvinkäymiset ovat kantaneet minua eteenpäin. Vastoinkäymiset pyrin unohtamaan, en jää vatvomaan niitä. Yritän suojella luovaa mieltäni.

Joissain töissä vastaanotto olisi voinut olla piirun verran parempi, ja tietysti sellainen on sapettanut aikansa. Toisaalta tasaisen matkan taulukossa asiat asettuvat paikalleen.

Romaani on siinä mielessä hieno käyttöliittymä, että yksi kirjoittaa ja yksi lukee, siihen väliin ei pääse kukaan. Kriitikkokin on vain yksi lukija.

Juuri nyt jännitän uusimman kirjani vastaanottoa. Siivet kantapäissä sivuaa hiukan Hertta-romaaniani, sillä Hertta on tämän päähenkilön kilpakumppani. Olavi Paavolainen pyörittää molempia naisia.”

”Uskon, että ikääntyessään ihminen vahvistuu ja karttuu”

”Matkoillani käyn mielelläni kirkoissa. En mene sinne hartaustilaisuuksiin enkä katselemaan vaan olemaan. Kirkot ja hau­tausmaat ovat kiehtovia tiloja.

Pyhän tilan vaikutus tuntuu heti, vahvinkin panssari murtuu. Jos ihmisestä otetaan kuva kirkossa, kasvot ovat erinäköiset kuin ulkona otetussa kuvassa.

Olen yrittänyt kuvata pyhyyden kokemuksia ja henkisiä asioita kirjoissani, mutta ne eivät taivu helposti lauseiksi edes romaanissa, saati puheessa.

Sisimmässäni tunnen olevani tasapainossa, en pelkää kuolemaa.

Ihmisissä arvostan eniten teeskentelemättömyyttä ja myönteisyyttä. Suora pitää olla, mutta kaikkea ei kannata sanoa ääneen, ilkeydestä ei hyödy kukaan.

Uskon, että ikääntyessään ihminen vahvistuu ja karttuu. Ja kaikkein eniten karttuu antaessaan muille ja asettuessaan aidosti toisen asemaan.

Lapsuudessani sanottiin, ettei saa olla leuhka. Mielestäni se tarkoittaa sitä, ettei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään.

Pyrin aina kohtaamaan ihmisen ’silmän tasalta’, ottamaan hänet oikeasti tasavertaisena. Se ei aina ole helppoa, se on ikuinen haaste.”

Luit juuri lyhennelmän Annan Tässä iässä -jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Jutussa Heidi Köngäs kertoo muun muassa isovanhemmuudesta sekä avioliitosta Heikki Hellmanin kanssa. Lue koko juttu Annasta 36/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X