Lääkäri Pippa Laukka suivaantui kollegoiden käytöksestä: ”Tässä rakennetaan isoa kuilua eri ammattiryhmien välille”
Lääkäri Pippa Laukka kertoo törmäävänsä työssään jatkuvasti sairaalamaailman eriarvoistavaan hierarkiaan, jonka kokee ongelmallisena.
Lääkäri Pippa Laukka kertoo törmäävänsä työssään jatkuvasti sairaalamaailman eriarvoistavaan hierarkiaan, jonka kokee ongelmallisena.
Lääkäri Pippa Laukka jakoi Instagram-tilillään harmituksensa sairaalan työyhteisön eriarvoistavasta hierarkiasta.
– Nyt on pakko avautua aiheesta, jota oon miettinyt koko urani ajan. Työkavereiden tervehtiminen, tai paremmin sanottuna tervehtimättä jättäminen, on asia, missä hierarkia ikävästi hiertää, Pippa Laukka aloittaa päivityksensä.
Pipan mukaan hän törmää työssään jatkuvasti tilanteisiin, joissa kollegoita tervehditään heidän työnkuvansa perusteella.
– Toisin sanoen valkotakkiset lääkärit tervehtivät kollegoita, mutta jättävät tervehtimättä hoitajia tai laitoshuoltajia, Pippa sanoo.
Ilmiö toistuu Pipan mukaan myös toisin päin, jolloin hoitajat eivät puolestaan tervehdi lääkäreitä. Tämä ajaa Pipan mukaan ammattiryhmiä erilleen.
– En vain käsitä sitä, että käytöstavat tuntuvat joillekin olevan riippuvaisia työtakin hihan pituudesta tai työvaatteen väristä. Tässä rakennetaan isoa kuilua eri ammattiryhmien välille, Pippa jatkaa.
Lääkäri Pippa Laukka: ”Ei tunnu kivalta olla ilmaa”
Pippa on myös itse kokenut uransa aikana useita tilanteita, joissa hän kokee tulleensa ohitetuksi tittelinsä takia.
– Olen tullut urani aikana varmasti satoja kertoja surulliseksi, kun olen tullut kahvihuoneeseen tai hissiin eikä hoitajat ole tervehtineet minua mutta ovat kuitenkin tervehtineet seuraavaa tulijaa, joka on hoitaja. Ei tunnu kivalta olla ilmaa, ihan kuin ei olisi työyhteisössä olemassakaan! Pippa sanoo.
Pippa kertoo itse olevansa innokas tervehtijä. Hän haluaa huomioida kaikki kollegansa työnkuvaan katsomatta.
– Minusta kuuluu tervehtiä kaikkia työkavereita. Itse tervehdin laitoshuoltajia, hoitajia, kollegoita. Peruskäytöstapoja ja itsestään selvää mielestäni. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Pippa kysyy.
Pippa Laukka: ”Perheessäni on sanoitettu tunteita ääneen”
Sanavalmiina persoonana tunnettu Pippa ei pelkää nostaa asioita tapetille. Rohkeus siihen löytyy perhetaustasta, ja siksi Pippa on myös ihmissuhteissaan puhumalla ratkoja.
– Minun perheessäni on räiskytty ja sanoitettu tunteita ääneen. Minulle luottamus on sitä, että uskaltaa riidellä ja tietää, ettei siitä seuraa katastrofia, hän kertoi vuosi sitten Annan haastattelussa.
Pippa tuo edelleen ajatuksiaan rohkeasti julki, vaikka hänen esiintymisensä mediassa on tuonut mukanaan myös varjopuolia.
– Työstäni on viime vuosina tullut julkista. – – Yritän kestää asiattomatkin kommentit urhoollisesti, mutta silti ne loukkaavat, Pippa kertoo.
Kommentit
Tuo on niin tuttua jo vuosikymmenien takaa kun itsekkin olin hoitajana. Sairaalan hierarkkia ahdisti minua niin paljon, että lähdin ooiskelemaan terveydenhoitajaksi ajatuksena itsenäisempi työ.
Kommentit
Voi hyvät hyssykät!En meinannut uskoa artikkelia todeksi ollenkaan.
Asun Sveitsissä ja olen käyttänyt terveyden huoltoa monta vuotta ja täällä todella KAIKKI tervehtivät toisiaan; lääkärit potilaita ,(vaikka ei ole edes oma lääkäri), hoitajat kaikkia potilaita, lääkärit hoitajia, siivoojia jne. Potilaat tervehtivät toisia potilaita.Ja aina kuin kohdataan käytävillä, odotushuoneissa jne.niin kaikki tervehtivät.Ehkä tämä kuulostaa suomalaisesta yliammutulta mutta se tuntuu tasavertaiselta ja kohteliaalta. Suomella on vielä näköjään paljon opittavaa :-/
Kyllä nyt lääkäreillä, jotka on korkeakoulutettuja yhteiskunnan varoilla pitäisi olla perus käytöstavat, myös hoitajilla luulis, että työt sujuu paremmin kun huomioidaan puolin ja toisin. Ylimielistä toimintaa ja surullisrakin.vasrakkainasettelua pidetään yllä. Suomalaiset on kyllä edelleenkin huonoja normi käytöstapojen kanssa yhteiskunta luokkasta riippumatta. Parannusta on tapahtunut hitaasti, mutta vieläkään ei esim kerrostalossa kaikki naapurit osaa eikä halua sitä pientä tervehdystä sanoa tai riittää, kun edes nyökkää tervehdykseksi, jos ei saa sanaa hei, päivää jne suustaan. Tein huomion, että lapset vaan tuijottaa rappukäytävässä. Sitten tajusin, ettei aikuiset naapurit tervehdi lapsia miten lapset edes oppii tervehtimään, jos heitä ei huomioida eivätkä totu tervehtimiseen ja kiittämiseen. Nykyään sanon moikat lapsille moikkaavat takaisin ja ujommatkin on alkaneet tervehtiä. Lapset on alkaneet muutakin jutella yleensä ovat avoimen iloisia. Kyselevät mistä oon tulossa ja minne menossa se ei haittaa yhtään. Kerran tulin matkalaukkuineni kotiin reissusta talon lapset ryntäsi auttamaan ja pitämään ovia auki sekä tietysti kyselivät mistä matkalta tulin. Pidän, myös lapsille ovea auki, jos ovat tulossa samaan aikaan rapun ovesta tai vievät roskia tai lelujaan. Pienillä esimerkeillä ja huomioon ottamisella voi lapsia kasvattaa avuliaisiksi ja kohteliaiksi. Muidenkin, kuin vanhempien pitäisi näyttää esimerkkiä tervehtimisestä ja kiittämisestä. Uskon, että ne jotka ovat oppineet huomaavaisiksi jo lapsena ovat myös aikuisina niitä,jotka ottaa huomioon muut ihmiset ja tervehtivät kaikkia.
TERVEHTIJÄ
Huomasin saman ilmiön kuorossani, jossa lauloin n. 10 vuotta. Suurin osa naisia oli kasvatusalan ammattilaisa. Minä taas en edusta kasvatusta, muuta kuin äitinä.
Alussa ihmettelin, kun tervehdin tullessani reippaasti kaikkia yhdessä, niin sain vaan jokusen heikon muminan. Suurin osa katsoi kyllä päin tai sivuun.
Se satutti vielä vuosienkin kulutta! Oli epävarma olo koko vuosien ajan. Muutenkin tarkka hierarkia siitä kuka sai esittää musiikillisia mielipiteitä.
Mahtaako TYKSissä henkilökunnan ruokasalissa vielä olla eri pöydät lääkäreille, hoitajille, laitosapulaisille ja viimeisessä nurkassa opiskelijat? Osastonhoitajat toki söivät lääkäreiden kanssa, mutta auta armias, jos sinne joku muu eksyi! Sai kyllä äkkilähdön!
Hierarkiaa taitaa esiintyä suurimmaksi osaksi somaatiikassa. Mallia kannattaisi ottaa psykiatriatriselta puolelta. Johtuukohan siitä, että siellä ei valkoisia suojatakkeja pahemmin käytetä. Kahvihuoneessakin kaikki enemmän tasa-arvoisia kuin somaattisella puolella. Toki poikkeuksiakin tietenkin löytyy molemmin puolin. Heikko itsetunto (oli sitten lääkäri, hoitaja, laitosapulainen…) on asiassa varmasti tässä jonkinlainen osatekijä.
Tuo on niin tuttua jo vuosikymmenien takaa kun itsekkin olin hoitajana. Sairaalan hierarkkia ahdisti minua niin paljon, että lähdin ooiskelemaan terveydenhoitajaksi ajatuksena itsenäisempi työ.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous