Julkkikset

Laura Lepistöä on johdatellut palo päästä esiintymään – sama näkyy jo hänen 1-vuotiaassa pojassaan

Vauvavuoden jälkeen Laura Lepistöä odottaa päärooli Lumikuningatar-jääbaletissa. Tummiin tunteisiin on saanut sukeltaa luvan kanssa.

Teksti:
Terhi Harper
Kuvat:
Heli Hirvelä

Lauran haave täyttyy ensi kesänä, kun vapaa-ajan asunto Lapissa valmistuu. – Olen innoissani vieressä kulkevasta latuverkostosta. Minusta on tullut hiihtoniilo!

Vauvavuoden jälkeen Laura Lepistöä odottaa päärooli Lumikuningatar-jääbaletissa. Tummiin tunteisiin on saanut sukeltaa luvan kanssa.

”Paras pullakahvipaikka lähellä kotia”, kehuu taitoluistelija Laura Lepistö kahvila-ravintola Paseoa Helsingin Lauttasaaressa. Pöydistä kuuluu vilkasta puheensorinaa, liekit loimottavat takassa ja korkeista ikkunoista avautuu maisema Veijarivuoren uimarantaan.

Laura, 34, ja puoliso Tommi Huovinen muuttivat Helsingin ydinkeskustasta Lauttasaareen vuonna 2019, seitsemän vuotta Lauran kilpauran päättymisen jälkeen. Elämä täyttyi opiskeluista, töistä ja illanistujaisista. Vähitellen syntyi kaipuu rauhoittaa arkea.

Heinäkuussa vuonna 2021 Laura sai esikoispoikansa Robinin. Merenrantaa myötäilevät hiekkatiet, metsät ja kalliot tulivat tutuiksi vaunuja työnnellessä.

”Puhelimen päässä on aina joku, joka käy läpi samoja asioita.”

Vauvavuoden kohokohtiin kuului kaksi uutta äitiystävää, jotka saivat esikoisensa samoihin aikoihin. Vertaistuki on tuntunut erityisen tärkeältä, kun vauva-arki on väsyttänyt.

– Puhelimen päässä on aina joku, joka käy läpi samoja asioita. Ihanatkin jutut, kuten vauvajooga keskellä päivää, on ollut hienoa jakaa jonkun toisen kanssa.

Myös pojalla on esiintymisen vietti

Urheilu-uransa aikana Laura Lepistöllä oli käytettävissään kokonainen asiantuntijoiden tukiverkosto. Se on opettanut pyytämään apua myös kilpauran jälkeisessä elämässä – tarvittaessa aina löytyy joku, joka osaa auttaa.

Puolisoaan Laura kehuu hyväksi tiimipelaajaksi. Pikkulapsiaika tiedetään monen parisuhteen koetinkiveksi, mutta Laura kokee sen vahvistaneen suhdetta entisestään. Kun hampaiden tulo itkettää pikkumiestä ja uni on kaikilla vähissä, molemmilla vanhemmilla on ollut johtoajatuksena lause ”tämäkin vaihe menee ohi”.

Haastattelupäivän aamuna Robin on lähtenyt viettämään mummupäivää. Suvun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi täydelliseen aikaan, kun sekä Lauran että Tommin vanhemmat jäivät muutama vuosi sitten eläkkeelle.

– Isovanhemmat hakevat vuorotellen parina päivänä viikossa pojan päiväkodista. Heidän hoitoapunsa on ollut meille alusta saakka kullanarvoista.

Laura palasi harjoitusjäille hieman yli vuosi sitten, vain muutama kuukausi synnytyksestä. Tarkoituksena oli luistella sivurooli Hans Christian Andersenin Lumikuningatar-satuklassikkoon perustuvassa jääbaletissa. Koronapandemian vuoksi ensi-iltaa ensin siirrettiin. Lopulta Lauraa pyydettiin vuodenvaihteessa Tampereella nähtävän produktion nimi­rooliin Lumikuningattareksi.

Palo päästä esiintymään ja haasteen tuoma kutkutus saivat vastaamaan myöntävästi kutsuun. Joulun välipäiviksi Tampereelle lähtevät puolison lisäksi osaksi aikaa myös isovanhemmat, jotka osallistuvat Robinin hoitoon.

Jo aikanaan kilpajäillä Laura mieltyi säpäköihin kisaohjelmiin. Lumikuningattaren roolissa epätoivoon, yksinäisyyteen ja vihan tunteisiin on saanut sukeltaa luvan kanssa.

– On tuntunut voimaannuttavalta ja vapauttavalta saada ohjaaja Reija Wäreen käskystä vetää jäällä kunnon itkupotkuraivarit!

Myös yhdenlainen ympyrä sulkeutuu, kun aikanaan 6-vuotias Laura luisteli kevätnäytöksessä ensimmäisen sooloroolinsa Lumikuningattaresta.

Lauran mukaan Robin näyttää perineen äitinsä rakkauden esiintymiseen.

– Kun olemme harjoitelleet yhdessä piruettia, kaikkien on varmasti huomattava pyörähdys! Tänä jouluna pukki tuo Robinille ensiluistimet, joissa on piikit – niillä voi tehdä vähän enemmänkin kuin seisoskella jäällä.

Tammikuussa Laura hyppää yhdestä jääproduktiosta seuraavaan, kun Espoossa alkavat taitoluistelun Euroopan mestaruuskisat. Niissä Laura on mukana Ylen tiimissä. Myös työt yrittäjänä jatkuvat tavalliseen tapaan.

Juuri nyt arjen onnenhetket löytyvät kotoa.

– En haaveile lentomatkoista kaukomaihin. Äitinä haluan olla vaikuttamassa siihen, että luonto säilyisi myös tuleville sukupolville.

Juttu on julkaistu Annan numerossa 47/2022.

X