Lotta Hintsa: ”Misseys oli minulle epämukavampaa kuin pelko lumivyörystä”

Vuorikiipeilijänä uraa luova Lotta Hintsa on huomannut, että missileiman karistaminen on vaikeaa: hän on kohdannut rajuja ennakkoluuloja niin sosiaalisessa mediassa kuin vuoren rinteilläkin. Niistä huolimatta Lotalle tärkeintä on toteuttaa omia unelmiaan.

”Asetat naiset toisiaan vastaan. Olisit nöyrempi! Kunnioita naisia, jotka ovat pärjänneet paremmin kuin sinä.”

Näin Lotta Hintsalle kommentoitiin, kun hän julkaisi tammikuussa Instagramissa Broad Peak -vuorelta kuvan ja tekstin, jossa hän arveli olevansa ehkä ensimmäinen nainen, joka on kiivennyt talviolosuhteissa niin korkealle Karakoram-vuoristossa Pakistanin, Intian ja Kiinan rajoilla.

Lotan retkiryhmä tavoitteli 8000 metriä korkean vuoren huippua, mutta Lotta pääsi lopulta 6600 metrin korkeuteen. Vaikka suoritus jäi valmentaja Don Bowien saaman keuhkokuumeen ja Lotan oman keuhko­infektion vuoksi vajaaksi, saavutus oli huikea. Siksi julkaisun saama ryöpytys yllätti.

Onnittelujen seassa oli kritiikkiä.

– Ihmiset raivostuivat. Kommenttikent­tiin ruvettiin listaamaan naisia, jotka olivat kiivenneet korkeammalle kuin minä maailman eri vuorilla jossain ihan muualla kuin Karakoramilla.

Lotta Hintsa: ”Ilmeisesti ärsytän monia”

Lotta oli hämillään. Miksi hän ei saisi iloita saavutuksestaan, jonka eteen hän oli tehnyt kuukausien työn? Varpaat olivat joutua kuolioon, ja ilman lisähappea hyisissä olosuhteissa vietettyjen kahden kuukauden jälkeen uuvuttava vaellus jäämyrskyjen keskellä oli vihdoin ohi.

– Miksi nainen ei saisi kilpailla tai laittaa itseään likoon? Totta kai haluan olla alallani paras, ja urheiluun kuuluu kilpailuasetelma. Miehille se on ookoo, mutta meille naisille ei.

Samaan ilmiöön hän törmäsi Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelmassa vuonna 2018. Kun nyrkkeilijä Edis Tatlia ylistettiin tämän voitontahdosta, Lottaa toruttiin.

– Naisilta vaaditaan pehmeyttä. Naiset eivät saisi olla kilpailuhenkisiä, koska silloin meistä tulee robottimaisia ja kylmiä, vaikeasti lähestyttäviä. Minun on hyvin vaikea ymmärtää tätä ajattelua.

Pääasiassa kommentit tulevat sosiaalisessa mediassa, mutta joskus jopa kasvotusten vuorella.

– Ilmeisesti ärsytän monia.

Lotta on kohdannut rajuja ennakkoluuloja. Suurin osa niistä on henkilökohtaisia ja loukkaavia.

Missin leimasta on vaikea päästä eroon

”Ei missin pitäisi mennä tuollaisiin paikkoihin.”

Lotta kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 2013. Sininen puuhkaviitta on monien silmissä visusti hänen harteillaan.

– Olen kipuillut sen kanssa, että ihmiset haluavat yhä lokeroida minut vahvasti missimaailmaan. Leima on todella vahva, ja siitä on vaikea päästä eroon.

Mallintöitä jo opiskeluaikanaan tehnyt nuori nainen ajautui kilpailuihin hetken mielijohteesta. Mutta missivuonna Lotta joutui omalle epämukavuusalueelleen. Rooli ei tuntunut omalta jutulta.

– Misseys oli minulle paljon epämukavampaa kuin pelko lumivyörystä tai varpaiden joutumisesta kuolioon vuorella.

Kauppakorkeassa siihen aikaan opiskellut Lotta pyrki valitsemaan jo heti kruunaamisen jälkeen tarjotut työt sen mukaan, että voisi myöhemmin luoda uraansa vakavasti otettavana ekonomina. Kauppatieteiden maisteriksi hän valmistui helmikuussa 2018.

– Jonkun mielestä raja olisi mennyt jo bikini- tai alusvaatekuvauksissa, mutta olen luonnonlapsi ja minulla oli aina ihan jees olo, kun kaikki tehtiin hyvällä maulla. Todella monista kuvauksista ja tosi-tv-ohjelmista kuitenkin kieltäydyin.

Lotta on kiitollinen pohjasta, jonka misseys toi. Sponsoreiden saaminen olisi ollut tuntemattomalle kiipeilijälle haastavampaa kuin julkisuudenhenkilölle.

– Olen saanut tietyllä tavalla pikareitin, ja minulla on ollut mahdollisuus treenata täysipainoisesti ja tiiviimmin kuin monella muulla. Tietysti se voi aiheuttaa kateutta niissä ihmisissä, joille sama ei ole mahdollista.

Lotta ei ole koskaan pitänyt it­seään erityisen kauniina

”Elät feikkielämää. Kiipeät vuorille, jotta voit ottaa kuvia Insta­gramiin.”

Jotkut Lotan vuorikiipeilijäkollegat kokevat ongelmalliseksi sen, että Lotta päivittää sosiaaliseen me­diaan kuvia itsestään reissuiltaan. Hänen on sanottu olevan ”poser”, teeskentelijä.

– Kaikkein henkilökohtaisimmin olen ottanut sen, että muut kiipeilijät eivät arvosta minua tai suorituksiani, jos näytän naiselliselta tai tuon naisellisuuttani esiin sosiaalisessa mediassa.

Lotan on arveltu maksavan kalliita matkojaan edesmenneen lääkäri-isänsä Aki Hintsan perintörahoista. Puheet kirpaisevat: Lottaa rahoittaa uransa sponsoreiden tukemana.

– Ekonomi sisälläni haluaa tehdä työllään myös tiliä, onhan tämä ammattini. Elätän itseni tällä ja siksi teen välillä myös mallinkeikkoja ja tv-ohjelmia. Miksi en voisi valita molempia?

Lotta itse ei liiemmin kiinnitä huomiota ulkonäköönsä. Hän ei ole koskaan pitänyt it­seään erityisen kauniina mutta tiedostaa monien muiden ajattelevan niin.

– Kiipeilyssä ulkonäöstä on tullut minulle riesa, ja niissä ympyröissä piilottelen missitaustaani. Sen sijaan somessa ja tv-tuotannoissa siitä on ehkä ollut hyötyä.

Lotalta on kyselty, miksi hän ei halua elää miehen siivellä

”Juokset miehen perässä ja olet ihastunut valmentajaasi. Rahoitat matkasi panemalla.”

Parisuhteisiin liittyvät ennakkoluulot saavat Lotan veren kiehahtamaan.

– Minun väitetään maksavani kiipeilyni seksillä. Valmentajani muka ottaa minut reissuille mukaan ulkonäköni takia. Se on todella seksististä ja ärsyttää aivan valtavasti. Jos olisin mies, ei kukaan ajattelisi näin.

– Minut lokeroidaan tytönhempukaksi, joka tekee juttuja miehen perässä. Nainenhan ei voi tehdä itse sitä, mihin on paloa, vaan kuvitellaan, että vaarantaisin jatkuvasti henkeni miehen vuoksi.

Pakistanissa Lotta ja Don joutuvat kuitenkin usein teeskentelemään pariskuntaa ja nukkumaan joskus samassa teltassa. Paikallisen kulttuurin mukaan nainen ei saa liikkua lainkaan yksin, vaan tarvitsee joka paikassa itselleen ”valvojan”. Lotan täytyy pysyä jatkuvasti lähellä miestä.

Erään kerran Lotta erehtyi tokaisemaan armeijan tukikohdan teltassa, etteivät hän ja Don ole pariskunta.

– Saman tien lauma miehiä oli ihollani ja kutsui minua tulevaksi vaimokseen. Minut tulkittiin vapaaksi riistaksi. Pääsimme jatkamaan matkaa, mutta Don vannotti, etten enää koskaan sano niin. Sinkkunaisena ei ole turvallista olla Pakistanissa yksin.

Useat mieskiipeilijät ovat kyselleet, miksi Lotta ei halua elää miehen siivellä.

– On ihmetelty sitä, eikö minun kannattaisi valita helppo elämä ja ottaa rikas mies. Se on minulle ihan käsittämätön konsepti.

Itsetunto on välillä lujilla arvostelijoiden takia

”Naiset kuuluvat kotiin ja keittiöön.”

Mieskiipeilijän letkautus telttaleirissä vuoristossa vaiensi Lotan. Mutta kun tuntematon mies kehotti Instagramissa Lottaa jättämään kiipeilyn miehille ja tekemään tyttöjen juttuja, hän sai suunsa auki.

– Kysyin, että mitähän ne tyttöjen jutut voisivat olla, olisiko hänellä ehdottaa jotain hyviä vaihtoehtoja.

Mies hiljeni.

Vaikka Lotan mielessä leiskuu, hän vastaa aina arvostelijoilleen asiallisesti.

– Totta kai minun tekisi mieli ärähtää takaisin, mutta on paljon huvittavampaa saada vastapuoli jäätymään sillä, ettei lähde mukaan lietsontaan.

Mutta toki itsetunto on välillä lujilla.

– Mitä väsyneempi olen, sitä enemmän kommentointi satuttaa. Mutta kun omat energiat ovat hyvässä jamassa, muiden mielipiteet eivät hetkauta.

Lotta muistuttaa, että silti suurin osa some-palautteesta on positiivista. Hän käsittelee kohtaamiaan ennakkoluuloja pääasiassa itsekseen, mutta joskus myös Donin ja oman perheensä kanssa. Välillä hän juttelee asiasta myös ystävänsä Janni Hussin kanssa, jolle myös sosiaalisen median monet puolet ovat tutut.

– Pallottelu läheisten kanssa helpottaa usein. Mutta onhan se harmi, miten negatiiviset kommentit pääsevät oman ihoni alle.

”Mitä väsyneempi olen, sitä enemmän kommentointi satuttaa. Mutta kun omat energiat ovat hyvässä jamassa, muiden mielipiteet eivät hetkauta.”

Vahva vastareaktio herää myös silloin, kun päivitellään, miten Lotan kaltainen ”pieni ja hento tyttö” jaksaa kantaa painavia tavaroita. Pahimmillaan Lotta on kantanut selässään 25 kilon rinkkaa, joka on siis puolet hänen painostaan. Useimmiten rinkka painaa kuitenkin 12–18 kiloa. Se sisältää monen päivän ruoat, vaatekerrastoja, teltan, makuupussin, retkikeittimen, vettä sekä mahdollisesti köyttä ja muita kiipeilyvarusteita. Lisäksi valjaat varusteineen painavat pari kiloa. Lisää painoa tuovat myös kaksi hakkua, kengät ja jääraudat.

Joskus joku on väittänyt, että seurueen miehet kantavat Lottaa vuorella eteenpäin.

– En minä ole mikään pieni ja hento tyttönen. Kannan omat tavarani ihan siinä missä raavaat miehetkin.

Lotta Hintsa: ”Minulla on vähän huonosti itsesuojeluvaistoa”

”Elämässäsi on aukkoja, joita yrität paikata kiipeämällä vuorille. Kiipeilet pysyäksesi julkisuudessa.”

Jos keuhkoinfektiosta ja rintakivuista kärsinyt Lotta olisi jatkanut matkaansa Broad Peakilla alkuvuodesta, hän olisi todennäköisesti menettänyt varpaansa.

Mukana ollut venäläinen kiipeilijä Denis Urubko ei lähtenyt evakuointihelikopterin kyytiin vaan jatkoi matkaansa. Myös hän joutui kuitenkin kääntymään takaisin ennen huippua rajun lumivyöryn vuoksi.

– Denis on kokenut kiipeilijä, ja jollain ihmeen kaupalla hän selvisi. Karu todellisuus on se, että minä tuskin olisin päässyt alas hengissä.

Usein valmentaja Don on se, joka joutuu sanomaan Lotalle, että pidemmälle ei jatketa.

– Minulla on vähän huonosti itsesuojeluvaistoa. Pitää olla ehkä jollakin tavalla sosiopaatti tai psykopaatti, jos ei oikeasti koe pelkoa vaaratilanteissa.

Riski kuolemasta leijuu aina ilmassa

– Mitä enemmän ymmärrän vaaroja, sitä paremmin pystyn minimoimaan riskejä. Tietysti joskus pelottaa, mutta tilanne pitää käydä nopeasti mielessä läpi: analysoitava riskit, pysyttävä toiminta­kykyisenä ja jatkettava matkaa.

Lotan mielestä juuri vaaranpaikat ovat kiipeilyn mielenkiintoisimpia hetkiä. Tilanteet, joissa hän tiedostaa, että loppu on lähellä, jos nyt tekee virheen.

– Sen jälkeen tulee uskomattoman vahva elossa olemisen ja hetkessä elämisen tunne. Se adrenaliiniryöppy saa minut jatkamaan.

Silti Lotta haluaa tehdä viisaita valintoja. Viime vuonna G2-vuorella hän itki, kun ei voinutkaan jatkaa huipulle asti, kun sopivaa huiputussäätä ei tullut.

– Se tuntui luovuttamiselta, vaikka en ole luovuttaja. Mutta seuraavana yönä katselin, kun jäätävä lumivyöry pyyhkäisi reittimme yli samassa kohdassa, jossa meidän olisi ollut tarkoitus olla kiipeämässä. Ymmärsin, että luovuttamisen suurin muoto on se, että ei tule reissuilta takaisin tai loukkaantuu pahasti.

– Eniten pelkään tuottavani pettymyksen läheisilleni niin, että minulle tapahtuisi jotain.

Äiti pelkää Lotan puolesta

Lotan äiti pelkää paljon tyttärensä puolesta, ja niinpä Lotta soittaa hänelle aina ensimmäisenä laskeutumisen jälkeen.

– Usein tulee mieleen, että haluaisin soittaa heti myös isälle.

Aki Hintsa kuoli syöpään 2016.

– Isän sairastuminen ei sysännyt minua vuorikiipeilijäksi, mutta kriisi oli niin suuri, että se herätti minut ajattelemaan: elämä on tässä ja nyt.

Aki Hintsan elämästä kertovassa Voittamisen anatomia -kirjassa puhutaan paljon perheen ja lähipiirin merkityksestä huippu-urheilijalle. Myös Lotalle perhe eli äiti, kaksi siskoa ja veli ovat suurin tuki.

– Sisarusteni kanssa hitsauduimme tiiviisti yhteen, koska muutimme paljon lapsuudessamme. Ymmärrämme toistemme ajatusmalleja ja toimintatapoja paremmin kuin kukaan muu.

Reissuilla mieleen hiipii koti-ikävä

Vuorilla moni asia on tavallista hankalampaa, kuten vaikkapa kuukautiset. Myös wc-asioiminen on haastavaa. Housujen laskeminen alas 25 asteen pakkasessa ja hyytävässä tuulessa lumi­sateessa on melko ikävää, ja housut ovat hetkessä täynnä lunta. Suihkussa käydään kerran parissa viikossa pienessä teltassa, jossa tina­kupilla kaadetaan vettä kehon päälle.

– Haastavinta reissuissa on juuri se, että pikkuhiljaa päivä kerrallaan voimat hiipuvat.

Aina mieleen hiipii koti-ikävä, kaipuu läheisten luokse.

– Joka kerta jossain kohdassa mietin, että mitä hittoa teen täällä. Mutta ajatus menee nopeasti ohi ja jatkan taas. Olen todella kiitollinen siitä, että saan toteuttaa intohimoani.

Vaikeina hetkinä hän toistaa mielessään englanniksi Raamatun jaetta Jesajan kirjasta. Suomennettuna se kuuluu näin: ”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.”

– Olen uskovainen, mutta en muuten kovin uskonnollinen tavoiltani. Kiipeillessäni ja tätä ­upeaa maailmaa ihastellessani minulla on vahvistunut käsitys siitä, että maailma ei ole ilmestynyt vahingossa, vaan se on Jumalan aikaansaannos.

Sinkkuna elävällä Lotalla ei ole deittailulle aikaa

Lotan koko elämä pyörii vuorikiipeilyn ympärillä. Retket kestävät usein kahdesta kolmeen kuukautta, ja niitä on useita vuodessa. Lisäksi Lotta treenaa paljon Donin kotimaassa Yhdysvalloissa.

– Tällä tasolla laji vaatii 20—30 tuntia treenaamista viikossa, ja siihen on pakko sitoutua. Pitää myös huomioida oikea levon määrä.

Lotta koukuttui kiipeilyyn Kilimanjarolla häämatkalla jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa. Pari erosi viime kesänä kolmen aviovuoden jälkeen, ja Lotta elää nyt sinkkuna.

– Treffipyyntöjä tulee monia päivittäin, mutta minulla ei ole deittailuille aikaa.

Extreme­päiväkirjat-ohjelmassa Lotta on kertonut surustaan ja siitä, miten rikki hän oli erosta juuri ennen lähtöään kiipeilylle Pakistaniin.

– Reissussa henkisten voimavarojen pitäisi olla mahdollisimman hyvät, jotta jaksan puskea itseäni helpommin myös fyysisesti.

Lotta ei kaipaa vierelleen kumppania. Viimeiseksi jääneen avioliittovuoden aikana Lotta ja Kristian tapasivat toisiaan yhteensä vain kolmen viikon ajan.

– En ole koskaan ollut parisuhdeihminen. Olen tiennyt sen aina, ja ainoa suhteeni, joka toimi edes hetken aikaa, oli suhde, jossa emme nähneet toisiamme vaan asuimme eri maissa. Minun on helpompi painaa täysillä omia tavoitteitani kohti, kun olen yksin.

”Ainoa parisuhteeni, joka toimi edes hetken aikaa, oli suhde, jossa emme nähneet toisiamme vaan asuimme eri maissa.”

Helmikuussa julkisuuteen tiedotettiin, ­että Örebrössä jääkiekkoa ammatikseen pelaava Kristian on sairastunut kivessyöpään. Lotalla on yhä hyvät välit Kristianin kanssa, ja molemmat tsemppaavat toisiaan.

Nyt Lotta suunnittelee ensi kesälle uutta reissua mutta ei paljasta vielä määränpäätä.

– Seuraavalla kiipeilylläni haluan kerätä varoja syöpätutkimukseen. Toivon, että voin auttaa muita ihmisiä omalla työlläni.

Juttu on julkaistu Annassa 12/2020.

Lue myös:

• Julkkikset

  Lotta Hintsa haasteistaan vuorikiipeilijänä: ”Kiipeillessä ei ole varaa päästää paniikkia päälle”

• Julkkikset

  Vuorikiipeilijä Lotta Hintsa on toipunut hyvin avioerostaan: "Vaikka kuinka paljon yhä rakastankin Kristiania, näin on parempi"

• Julkkikset

  Verkkovihan tai nettihäiriköinnin kohteeksi joutuneen ei pidä jäädä yksin – Rosa Meriläinen kertoo, miten someraivon keskellä kannattaa toimia