Tv-juontaja Mikko Kekäläinen ja Ari-isä eivät pihtaile hellyyttä: Läsnäolo ja tuputtamaton rakkaus on heidän ohjeensa vanhemmuuteen

Tv-juontaja Mikko Kekäläinen ja Ari-isä ovat vanhempina melko samanlaisia. Yhteistä heille on myös ajatusta nopeampi kieli ja kerkeät kyynelkanavat.

Mikko ja Ari Kekäläinen muistuttavat t muistuttavat toisiaan paitsi ulkoisesti myös luonteeltaan. Molemmat ovat rehvakkaan kuoren alla herkkiä. Mikko itki vuolaasti nähdessään taannoin isänsä Viulunsoittaja katolla -näytelmän Tevjenä Poleenin teatterissa. Arin silmä kostuu aina lastenlapsista puhuttaessa.

Kumpikin tunnistaa itsessään myös jähnäilygeenin: heidän on vaikea käynnistyä. Kun puoliso ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä, ensimmäinen reaktio on ”ei varmasti”. Viidentoista sekunnin kuluttua vastarinta alkaa murtua, ja kohta vaimon idea tuntuukin toteuttamiskelpoiselta. Mutta hellyydessä he eivät pihtaile.

A: En muista olleeni lapsena koskaan oman isäni sylissä. Emme tainneet kovin monta kertaa edes koskettaa toisiamme. Siihen aikaan pentuja ei paijattu. Ajateltiin, että lapsista tulee ”riähkiä”, jos niitä hellitään ja kehutaan liikaa. Päätin, että sen asian korjaan omien muksujeni kanssa. Nämä kyllä kilmusivat sylissä mielin määrin.

M: Olen jatkanut tätä perinnettä omien lasteni Oton, 10, ja Martan, 8, kanssa. Poika alkaa olla jo esiteini ja yrittää työntää minut pois, kun menen pussaamaan. Mutta vielä se minulle häviää. Pussaan lapset nyt niin täyteen, että sitten kun se täytyy lopettaa, hellyyttä on varastossa riittämiin.

A: Yhteistä meille on myös ajatusta nopeampi kieli. Etevä on käynti lärven, niin kuin Savossa sanotaan. Olen soittanut suutani kaveripiirissä ja aikoinaan kapakassa. Onneksi minulla on myös nopeat jalat. Niiden ansiosta en ole koskaan saanut turpaani. Viime vuosina olen opetellut hillitsemään verbaalisuuttani. En enää sano ääneen ihan kaikkea, mitä ajattelen.

M: Minäkin olin nuorena kulmikkaampi. Jähnäsin vastaan silkasta jähnäämisen riemusta. Enää ei tarvitse.

M: Isä on käytännöllisempi kuin minä. Hän esimerkiksi osaa oikaista saunarakennuksen painuneen nurkan ja rakentaa ja korjata kaikenlaista. Isä sattui olemaan meillä, kun astianpesukone meni rikki. Hän paikansi heti, että vika on ruiskuputkessa. Itse en edes tiennyt, että koneessa on sellainen. Minä sen sijaan ompelen. Olenhan räätäli Otto Kekäläisen pojanpojanpoika. Viimeksi surautin tyttären nukelle mekon ja unipussin.

Mikko Kekäläinen: ”Olen huomannut, että lapset ja tiukat kasvatusperiaatteet eivät sovi samaan perheeseen”

M: En ole tietoisesti kauheasti miettinyt isyyttä. Minulla ei koskaan ole ollut kovin selkeää käsitystä siitä, miten tämä homma pitäisi hoitaa. Haluan vain olla rakastava isä oman isäni tapaan. Minulla ei ole tarvetta katkoa mitään vahingollisia kehityskulkuja tai antaa lapsilleni jotakin, mistä itse jäin paitsi. Ei ole sellaista painolastia, johon pitäisi tehdä pesäero. Sen olen huomannut, että lapset ja tiukat kasvatusperiaatteet eivät sovi samaan perheeseen. Ennen lasten syntymää tiesin tarkkaan, kuinka jälkikasvua kuuluu kasvattaa. Sitten huomasin, ettei se ihan niin menekään. Ei ole olemassa mitään isyyden skeemaa. Ratkon ongelmia tilanne kerrallaan ja koetan oppia matkan varrella. Viime aikoina olen yrittänyt kiljua lapsille vähemmän ja mielestäni onnistunutkin siinä.

A: Läsnäolo ja tuputtamaton rakkaus ovat minun ohjeeni vanhemmuuteen. Penskat saavat touhuta omiaan, kun lähellä on koko ajan vanhempi, jolta voi tarpeen tullen kysyä neuvoa. Itselläni tosin on taipumus neuvoa jo ennen kuin kukaan ehtii kysyäkään.

Lue lisää:

• Julkkikset

  Suosikkijuontaja Mikko Kekäläinen ei peittele tunteitaan: "Olen kova poika itkemään"

• Julkkikset

  Äidin kuolema nostattaa kyyneleet yhä Mikko Kekäläisen silmiin: ”Äitini oli ehdottomasti yksi elämäni tärkeistä naisista”

• Julkkikset

  Suosikkijuontajapari Kristiina ja Mikko Kekäläinen viettivät juuri teräshäitään – näin parin rakkaustarina sai alkunsa

M: Isästä, Ritvasta, Kristiinasta ja minusta on tullut hyvin tiivis nelikko. Kyläillessä toistemme luona pelaamme korttia ja puhumme ihan kaikesta: työstä, ystävistä, maailman tapahtumista. Pohdimme itseämme ja toisiamme. Meillä ei ole isän kanssa suuria arvoristiriitoja, molemmilla on suvaitsevainen maailmankatsomus. On hienoa, että on olemassa isän kaltaisia luotettuja ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse suodattaa tunteita.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Mikko ja Ari Kekäläinen kertovat muun muassa siitä, kuinka isä arvasi, että pojasta tulee vielä jonain päivänä suosittu juontaja. Lue koko juttu Annasta 10/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!