Julkkikset

Muusikko Osmo Ikosella ja isällä oli sanaton sopimus – ”Vanhempien kehut tuntuvat hyviltä tässäkin iässä”

Muusikko Osmo Ikosen esikuva on oma isä, mutta hän on halunnut pitää tähän ammatillisesti etäisyyttä. Valokuva isän sylissä on Osmon tärkeimpiä.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Osmo Ikosen kotialbumi ja OM-arkisto

Muusikko Osmo Ikosen esikuva on oma isä, mutta hän on halunnut pitää tähän ammatillisesti etäisyyttä. Valokuva isän sylissä on Osmon tärkeimpiä.

”Kuvassa olen isäni sylissä alle parivuotiaana lapsuudenkodissani Korpilahdella. Tapailemme yhdessä Yamaha-pianoa, joka on vanhempieni kotona edelleen. Tuo piano on ollut merkittävä luovuuteni lähde lapsesta asti. Olen opetellut sen avulla soittamaan ja tehnyt sen äärellä ensimmäiset biisini.

Muistan erityisen hyvin hetken, kun olin nähnyt Jerry Lee Lewisistä kertovan elokuvan Great Balls of Fire. Sain siitä ihan älyttömät sävärit ja opettelin saman tien soittamaan sen nimikkokappaleen korvakuulolta.

SuomiLove-ohjelmasta tuttu Osmo Ikonen soitteli jo taaperona isänsä sylissä, mutta aloitti pianonsoiton tosissaan vasta pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan, jonne hän lopulta pääsi. – Tuskallisinta harjoittelussa oli perustyö, johon ei liittynyt ilmaisun vapautta.
SuomiLove-ohjelmasta tuttu Osmo Ikonen soitteli jo taaperona isänsä sylissä, mutta aloitti pianonsoiton tosissaan vasta pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan, jonne hän lopulta pääsi. – Tuskallisinta harjoittelussa oli perustyö, johon ei liittynyt ilmaisun vapautta.

Aina kun menen käymään vanhempieni luona, halausten ja kuulumisten vaihdon jälkeen istahdan pianon ääreen soittamaan. Maadoitan itseni siten kotipaikkakuntani ja lapsuudenkotini elämään.

Jos minut vietäisiin silmät sidottuna kokeilemaan erilaisia pianoja, tunnistaisin tuon soittimen välittömästi sen tatsista ja saundista.

Tästä äitini ottamasta kuvasta tulee lämmin ja turvallinen fiilis. Jos tunnetta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi perusturva. Isäni ja äitini ovat aina kannustaneet minua kaikin tavoin. Vanhemmilta saadut kehut tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä vielä tässäkin iässä.

Muusikkoisäni on ollut tärkeä musiikillinen esikuvani. Hänen tekemisensä ovat vaikuttaneet musiikilliseen kehitykseeni. Hän on näyttänyt minulle pianonsoiton perusteita, muttei ole säännöllisesti opettanut minua soittamaan. Meillä on ollut asiasta sanaton sopimus, sillä emme ole halunneet suhteemme muuttuvan opettajan ja oppilaan väliseksi. Olemme seuranneet toistemme tekemisiä ja ymmärtäneet, että oma tie ja tapa tehdä musiikkia pitää löytää itse.

Halusin lukion jälkeen pyrkiä opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, jonne oli pääsyvaatimuksena klassisen teoksen soittaminen pianolla. Ryhdyin vasta silloin harjoittelemaan soittamista tosissani. Olen koettanut kuroa kiinni muusikoita, jotka ovat soittaneet viisivuotiaasta asti.

Vaikka minusta tuskin koskaan tulee pianonsoittajana teknisesti joidenkin kollegoideni veroista, suurin voimavarani on luovuus ja kyky toimia monipuolisesti tällä alalla.”

Osmo Ikosella, 42, on työn alla uusi soololevy, joka ilmestyy ensi vuonna. Juttu on julkaistu Elämäni kuva -palstalla Annan numerossa 18/2023.

X