Näyttelijä Tiina Weckströmin, 67, lomaromanssi olikin narsistipainajainen: ”Mitään rakkautta ei ollut, oli vain julmaa peliä”
Tiina Weckström tajusi terapiassa, että piinaava ja hajottava ihmissuhde oli narsismia eikä hänen omaa syytään.
– Höynäytetyksi tuleminen jätti arven, mutta toisaalta se myös kasvatti minua.
Tiina Weckström tajusi terapiassa, että piinaava ja hajottava ihmissuhde oli narsismia eikä hänen omaa syytään.
Näyttelijä Tiina Weckström joutui narsistin uhriksi.
”Reilut kymmenen vuotta sitten minulla oli lyhyt lomaromanssi kreikkalaisen miehen kanssa. Hän oli hurmaava ja hauska, ja uskoin vilpittömästi hänen rehellisyyteensä. Kun palasin Suomeen, hän alkoi lähetellä viestejä ja vakuutella rakkauttaan. Nautin huomionosoituksista, ja tuntui mukavalta, kun joku oli heti aamulla kiinnostunut, kuinka voin. Kun hän pyysi minua luokseen, päätin mennä.
Perillä kaikki muuttui. Hänestä tuli ilkeä, hän alkoi sanella, millaisia vaatteita sain käyttää, eivätkä mitkään lupaukset pitäneet. Petyin, päätin palata kotiin ja huokasin helpotuksesta.
Enpä arvannut, että siitä painajainen vasta alkoi. Hän pommitti minua puheluilla ja uhkaavilla viesteillä, enkä voinut vaihtaa numeroa, sillä freelancerina minun pitää olla tavoitettavissa. Välillä hän soitti eri numeroista, ja toisinaan erehdyin vastaamaan, sillä äitini oli tuohon aikaan hoitokodissa, enkä voinut tietää, kuka soittaa.
Sitkeää häiriköintiä jatkui vuoden verran, ja hän onnistui rikkomaan minut pahasti. Tuntui, etten osaa yhtään mitään, en edes pukeutua. Aloin uskoa olevani paitsi hölmö, myös tyhmä ja ruma. Hakeuduin lopulta terapiaan, ja se pelasti minut. Tajusin, etten ollut syyllinen vaan narsistin uhri.
Terapeutti kertoi, että juuri näin narsistinen ihminen toimii. Ensin hän hurmaa, ja kun uhri on kiinni, paljastuu toinen puoli.
Minua harmitti paitsi se, että menin lankaan, myös se, että mitään rakkautta ei ollut, oli vain julmaa peliä.”
Hyvä olla yksin
”Olen aina ollut herkkä ihastumaan ja nauttinut rakastumisen tunteesta. Höynäytetyksi tuleminen jätti arven, mutta toisaalta se myös kasvatti minua.
Nuorena kuvittelin tavoittelevani yhtä ja oikeaa, mutta vanhemmiten olen myöntänyt itselleni, että suhteita tulee ja menee. Voin seurustella, mutta ei ole mitään järkeä tavoitella kumppania hinnalla millä hyvänsä. Oikeastaan en edes usko pitkään kiinteään parisuhteeseen, liian moni niistä on enemmän tai vähemmän kulissi. Olen elänyt jo monta hyvää vuotta enimmäkseen yksin ja alan tottua siihen.”
Lyhennelmä on Sanna Wirtavuoren jutusta, joka on julkaistu Anna-lehdessä 44/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous