”Periaatteet ovat tärkeitä, mutta jääräpäisyys on tyhmää”, sanoo Yari, joka ei tingi yhdestä asiasta
Vaikka bänditouhu hiipui eikä soolourallakaan tullut suurta menestystä, Yari on hankkinut elantonsa musiikista. Ortodoksikuorosta löytyi myös mieluisa harrastus.
Yari eli Jari Knuutinen, 65, on esiintynyt viime vuosina julkisuudessa harvakseltaan.
Vaikka bänditouhu hiipui eikä soolourallakaan tullut suurta menestystä, Yari on hankkinut elantonsa musiikista. Ortodoksikuorosta löytyi myös mieluisa harrastus.
Katse haravoi automaattisesti ravintolaväen joukosta pyöreärillistä, boheemin näköistä rokkaripoikaa. Sellaisena Yari jäi mieleen nuoruusvuosina, kun hänen Syksyn sävel -hittinsä Voin odottaa soi radiossa. Mutta Bar Favelan pöydässä Helsingin Mechelininkadulla odottaa puvuntakkiin ja kauluspaitaan sonnustautunut harmaatukkainen herra. Silmälasit ovat sentään yhä pyöreät.
Jari Knuutinen, 65, on esiintynyt viime vuosina julkisuudessa harvakseltaan. Kotikonnuilta Polvijärven Sotkuman kylästä hänet toi pääkaupunkiin vastavalmistunut 600-sivuinen muistelmateos. Kirjan moniselitteinen nimi, Taikurin apulainen, muistuttaa Yarin biisejä.
Lauluntekijä on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, muttei ole sitä tyyppiä, joka nousee liput liehuen barrikadeille. Myös lauluihinsa hän on jättänyt tilaa kuulijan omille tulkinnoille.
Yaria tituleerattiin aikoinaan punkkariksi. Ei hän siitä pahastu, mutta:
– Pysyttelen mieluusti lokeroiden ja laumojen ulkopuolella.
Yari ja musiikintekemisen pakkomielle
Elämä on sopeutumista alati muuttuviin olosuhteisiin. Sen Yari on uransa aikana oppinut kantapään kautta. Alkuvuosina hän tähtäsi SE-yhtyeensä kanssa – ei enempää eikä vähempää kuin – listaykköseksi. Mutta pelkät hyvät biisit eivät riittäneet, kun asenne oli väärä.
– En tajunnut, että yleisöä pitää kunnioittaa. Kun ihmiset saapuvat keikalle, he haluavat kuulla levyiltä tuttuja kappaleita. Me soitimme mitä sattui huvittamaan. Se ei ollut ihan viisasta.
Suosio hiipui ja SE lopetti toimintansa vuonna 1985. Jonkin aikaa Yari jatkoi eri bändeissä ja teki kaksi soololevyä. Mutta kun eräälle keikalle yleisöä ilmaantui kaksi ihmistä, kävi selväksi, että touhu ei elätä.
– Aina sanotaan, että musiikin tekeminen on intohimo ja elämäntapa. Itse kutsun sitä pakkomielteeksi. Toki on kivaa, jos biisit nousevat listoille ja keikalta saa liksaa, mutta tekisin musiikkia joka tapauksessa. Enkä oikein muuta osaakaan.
Pari kertaa Yarin piti ilmoittautua työttömyyskortistoon, mutta töitä löytyi musiikin saralta lopulta monipuolisemmin kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Yari on muun muassa säveltänyt musiikkia elokuviin, tv-sarjoihin ja mainoksiin, opettanut konservatoriossa sekä konsertoinut nuoremman polven muusikon, Litku Klemetin kanssa.
Ehkä erikoisin veto oli liittyä ortodoksikuoroon. Luterilaiset virret ovat Yarin mielestä kaavamaisia, mutta ortodoksinen kirkkomusiikki on kuin loputtomasti soljuva puro. Se, että Yari erosi kirkosta jo 18-vuotiaana ja sanoo olevansa ”vakaumuksellinen jumalaton pakana”, ei haittaa harrastusta.
– Veikkaan, ettei minua huolittaisi esimerkiksi helluntailaisten kuoroon. Ortodoksiporukoissa ollaan rennompia.
Lapsia kolme, lastenlapsia neljä
13-vuotiaana Yari kirjasi ylös asiat, jotka päätti jättää toteuttamatta: rippikoulu, ylioppilaskirjoitukset, ajokortti, armeija, avioliitto ja kauluspaita. Osa periaatteista piti. Rippikoulu tosiaan jäi väliin ja lukio kesken, armeijasta hän sai vapautuksen.
Mutta kauluspaita osoittautui varsin käyttökelpoiseksi vaatekappaleeksi, ja ajokortin hän saattaa vielä joutua hankkimaan, kun bussivuoroja vähennetään maaseudulla. Yhteiseloa Niina-vaimon kanssa tuli juuri täyteen 40 vuotta. Lapsia on siunaantunut kolme ja lastenlapsia neljä.
– Periaatteet ovat tärkeitä, mutta jääräpäisyys on tyhmää. Pitää pystyä kyseenalaistamaan myös omat mielipiteensä.
On kuitenkin ainakin yksi asia, josta Yari ei suostu tinkimään. Kahvi. Hän juo vain kupillisen päivässä, ja sen täytyy olla hyvää.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous