Piispa emerita Irja Askola muutti palvelukotiin: ”Luopumisessa on kivun lisäksi kauneutta”
Piispa emerita Irja Askola muutti keväällä palvelukotiin ja luopui monista tavaroistaan. Iän myötä hänen on täytynyt hyvästellä myös useat rakkaansa.
Irja Askola toivottaa uuden elämänvaiheen uteliaana tervetulleeksi. "Ikääntymisen ilo on itsemääräämisoikeus omiin muistoihinsa."
Piispa emerita Irja Askola muutti keväällä palvelukotiin ja luopui monista tavaroistaan. Iän myötä hänen on täytynyt hyvästellä myös useat rakkaansa.
Piispa emerita Irja Askola, 70, kuvailee eläkkeelle jäämistä korkeakouluksi, johon hän ei käynyt valmennuskurssia. Keväällä elämässä kääntyi jälleen uusi sivu, kun hänestä tuli Helanderin palvelukodin asukas.
”Ikääntyminen yllätti minut, ja yllättää yhä. Olin jo kauan haaveillut eläkepäivistä. Mielikuvissani siinsi aika, jolloin oloni on seesteinen ja teen vain kaikkea ihanaa. Edessäni olikin toisenlainen todellisuus.
Kun muut kiiruhtivat töihin ja palavereihin, katselin kotona tyhjää kalenteriani. Tunsin itseni tarpeettomaksi. Jouduin miettimään, kuka minä olen, jos en saa enää mitään aikaan. Mikä merkitys elämälläni on? Olin rakastanut piispan työtäni, joka piti minut kiireisenä ja loi päiviini rytmin.”
”Eläkkeellä minulla on ollut aikaa tutustua itseeni”
”Eläkkeelle jääminen on ollut minulle korkeakoulu, johon en käynyt valmennuskurssia. Eniten opintopisteitä vaatinut osio oli sallia itselleni olla vihdoin hyödytön. Mitä pidemmälle olen opinnoissani edennyt, sitä enemmän hyvää näen ikääntymisessä.
”Eläkkeellä oleminen on antanut minulle mahdollisuuden toimia oman itseni muotokuvamaalarina.”
Minulla on ollut aikaa ajatella ja tutustua itseeni, myös niihin puoliin, joita en ole uskaltanut ennen katsoa. Olen käynyt läpi lapsuuteni kipukohtia ja työelämän vaikeita hetkiä. Eläkkeellä oleminen on antanut minulle mahdollisuuden toimia oman itseni muotokuvamaalarina.”
Muutto palvelukotiin – ”Olen luopunut suuresta määrästä tavaraa”
”Muutin keväällä 82 neliön asunnosta 25 neliöön, kun minusta tuli Helanderin palvelukodin asukas. Olen luopunut suuresta määrästä tavaraa. Muistot eivät enää asu kellariin unohtuneissa lehtileikkeissä tai komeroon säilötyissä vaatekerroissa.
”Toivon, että luopuminen ei tuottaisi minulle jatkossakaan katkeruutta tai pettymyksiä vaan kiitollisuutta.”
Olen luopunut myös monista rakkaistani: kun ennen oli häitä ja syntymäpäiväjuhlia, nykyään on entistä enemmän hautajaisia. Luopumisessa on kivun lisäksi kauneutta. Se on vapautumista. Jossain vaiheessa luovun myös tämänpuoleisessa elämisestä ja palaan sinne, mistä olen tullutkin, Jumalan käsiin.
Toivon, että luopuminen ei tuottaisi minulle jatkossakaan katkeruutta tai pettymyksiä vaan kiitollisuutta. Minulla on ollut elämässäni ihania ihmisiä ja asioita, jotka ovat tehneet matkastani juuri sellaisen kuin se on ollut.”
”Nyt minulla on lupa antaa itseni levätä”
”Aion käyttää elämäni viimeisen kvartaalin rauhoittumiseen ja armollisuuteen. Nyt minulla on lupa antaa itseni levätä. Päiväunet ja viihderomaanit ovat tulleet hyväksyttäviksi asioiksi. Arkeni ei ole enää velvollisuuksien toteuttamista, vaikka juuri se on ollut sitä, mitä rakastin. Nyt on nuorempien aika.
Vanhemmiten minun on helpompi hyväksyä se, mitä on. Meistä ei tullutkaan sellaisia kuin kuvittelimme – ja silti keskeneräisinäkin olemme kokonaisia.”
Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 6/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous